Avainsana: Virkkaus

Lämmin neule saapuvaan syyksyyn

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiinkin jotain käsitöistä. Harmillisen vähälle on viime aikoina jäänyt sekä kirjoittaminen, että tekeminen. Muutaman perustopin olen ommellut, koiralle neuloin lelun, ja siihen se sitten jääkin. Näin kuumalla ei oikein lanka kulje sormissa, eikä tee mieli edes ottaa mitään neuletta syliin lämmittämään lisää.
Tämä pusero valmistui jo ajat sitten, en vaan ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Tänään taas huomasin, että blogin päivittämisestä alkaa olemaan jo vähän turhan kauan, ja päätin vihdoin kuvata tämänkin. Laadusta huomaa kyllä, että kuvat ovat nopeasti otettuja, en todellakaan tiedä, miksi ne ovat noin huonoja. 
Pusero on VMS oma koppa-kirjasta. Malli on superkiva, mutta ikäväkseni huomasin, etten saa sitä onnistumaan, vaikka mitä tekisin. Takakappale laskostuu todella hölmösti, se näyttää itseasissa melkein pyrstöltä! Rypytin sitten takakappaletta reilusti sivuilta, jolloin tilanne parani hieman, mutta paita ei vieläkään ole mielestäni onnistunut. Väreistä tykkään todella paljon, sekä Rose-langan keveydestä. Pusero jää siis ahkeraan kotikäyttöön, jossa se varmasti on todella hyvä. Mikä sen ihanampaa, kuin talven pimeydessä ja kylmyydessä vetää päälleen mukavan väljä ja lämmin, mutta kuitenkin kevyt, neule?

Opettavaista asiaa

Jokin aika sitten Juju-kerhosta lähetettiin kuukauden kirjana Oma Koppa-virkkauskirja. Selailin kirjaa, ja totesin, että onpa paljon ihania juttuja, helpoiltakin vaikuttavat. En päässyt kuitenkaan aloittamaan virkkaamista aiemmin, mutta tänään tartuin koukkuun ja etsin sopivaa mallia. Sitten iski ongelma. Minä, neuroottinen ohjeiden seuraaja, symmetrian ja täydellisyyden tavoittelija, huomasin, että tuossa perhanan kirjassahan ei ole kunnollisia ohjeita!
Aluksi yritin epätoivoisesti kuvista sihrustaa lisäyksiä ja kerrosten etenemistä, mutta ei siitä mitään tullut. Minulla oli eri lankaa, eri koukku ja eri käsiala, nämä neuleet eivät ole tehty tarkkoja ohjeita varten. Sitten päätin heittäytyä, ja seurasin ohjeita sen verran kuin niitä oli, ja varioin loput. Sovitin neuletta omaan käsialaani, purin kerrokset useaan otteeseen, sillä symmetriasta en luopunut vieläkään. Lisäykset on oltava tasaisesti! Vai onko? Lopulta heitin symmetriankin omaan (romu)koppaani, ja neule alkoi etenemään! Nyt minulla on kaunis ympyrän alku, joka ei ole symmetrinen, eikä varmaan täydellinenkään, mutta siitä ei huomaa ollenkaan, että lisäykset ovat eri kohdissa ja täysin hatusta heitettyjä!
Mitään valmista minulla ei ole esiteltäväksi, olin niin totaalisen innostunut oppimastani uudesta taidosta, eli varioimisesta, että minun piti välittömästä tulla kertomaan siitä teille. Jatkossa ehkä osaan ottaa hieman rennommin ohjeiden kanssa, ja tosiaan katsoa syntyvää neuletta, että mitä sille pitikään nyt tehdä. 
Tämän päivän päätteeksi välitän siis lämpimimmät kiitokseni kirjan kirjoittajalle, Virpi Siiralle. (Blogia kannattaa myös käydä kurkkaamassa.) Kiitos, että kirjasi opetti minut löysäämään pipoani. ;)

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.
Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa ”karvaisemman” vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.
Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.
Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.
VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.