Avainsana: Vauvalle

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.

Neljä x housut

Meillä ilmeni akuuttia housupulaa. Ja nyt niitä tuntuu tursuavan joka paikasta. Mitä tapahtui? Siltikin vain parit housut ovat käyttökelposia. Kestovaippaa käyttävälle tytölle on liki mahdotonta löytää sopivia ostohousuja, miten ompelutaidottomat sen tekevät? Normaali taskuvaippa mahtuu kyllä, jos housut ovat vähän reilut, mutta ihottuman vuoksi Lilja on viime aikoina käyttänyt alushousut-sisävaippa-villahousut-yhdistelmää. Paksuutta löytyy siis, kuten kuvastakin näkee.

Näissä ”kestovaippaleggareissa” on jo aiemmista postauksista tuttu Baby Got Back. Liljalla on näitä lähes joka koossa. Kaava on reilua mitoitusta, joten vaikka Liljakin käyttää nyt kokoa 74-80cm, taskuvaipan päälle sopivat hyvin 3-6M-koon legginssit. Olisiko se sitten koko 68? Nyt sisävaipan ja villahousujen päälle tein kokoa isommat housut, eli 6-12M ja näyttävät aika hyviltä. Lahkeet ovat joka koossa aika ahtaat, joten näihin legginsseihin lisäsin lahkeensuuhun hieman leveyttä. Paksu vaippasetti syö korkeutta housuista, ja Onerva-housut jäivätkin ehkä hieman mataliksi.

Kankaina näissä on Nappinjan Diagonaaliraita-trikoo sekä Sampsukan Onerva-velour. Raidallisten toinen lahje on leikattu poikittain, jolloin raidat menevät lahkeissa eri suuntiin ja kohdistuvat KE-saumaan. Kuvaa ei tietenkään ole. Onervat taas kohdistuivat peppuun ihan vahingossa noin hienosti. :)

Toinen housupari on uusimman Ottobren (01/17) Baggy-kaavalla tehty. Villahousut eivät näiden alle kyllä sovi, mutta taskuvaipan päälle istuvat kauniisti. Tämän vuoksi teinkin mustat housut Jyväskylän Kangaskaupan merinosta ja lanoliinitin, joten menevät sisävaipan päälle ihan sellaisenaan. Sisävaipassa ei siis ole kosteussulkua, ja ne vaativat päälleen villahousut. JKK (ja ainakin Selia) myy merinovillaa, joka sopii villahousutarkoitukseen. Kestovaipan päällä käytettävät villahousut on lanoliinitettava, jotta ne imevät kosteuden. Villa puhdistaa itse itseään, joten housuja ei pestä ennen kuin niissä on näkyvää likaa, tuuletetaan vain. Pitkän villahousut ovat siitä epäkäytännölliset, että meillä ainakin sormisuokaillessa sitä näkyvää likaa tahtoo tulla aika pian. :) Pallokuvioinen kangas on sekin JKK:lta, harjattua joustocollegea. Lisäsin resoreilla vähän pituutta, jotta housut menevät käytössä kauemmin.

Facebookissa olen useasti törmännyt näihin ihaniin ompelumerkkeihin. Ihmiset ovat tehneet kimppatilauksia ja minä olen aina myöhästynyt. Sitten eräs ystävällinen myi minulle omistaan 50kpl Äiti teki-lappuja. <3 Olen niitä nyt läiskinyt sinne tänne ompeluksiini. Haluaisin ihan oman ompelumerkin, mutten ole vielä keksinyt, mitä siihen kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus! :D

Hampaita pukkaa

Esimmäiset ompelemani kuolaliinat tein kaksinkertaisesta trikoosta. Virhe. Trikoo päällä ja alla, imutehoa ei ole juurikaan. En olisi ikinä arvannut, että kuolaa tulee oikeasti ihan solkenaan. Seuraavat liinat tein siis joustofroteesta. Nyt tulee ilmeisesti seuraava satsi hampaita, kun kuolaa valuu taas ihan norona. Ostin aiemmin Facebookin Kangashamstereista tilkkuja juuri näitä liinoja ajatellen ja nyt huristelin söpöt kuosit liinoiksi.

Materiaaleina näissä on joustofroteeta ja velouria. Imuteho on hyvä, lappua ei tarvitse vaihtaa ihan joka välissä. Päälli- ja alakappale ovat erilaiset, päällipuoli on hieman isompi ja siihen tulee kaksi taitosta. Päällinen asettuu siis hieman ryppyyn ja on näinollen hieman enemmän huivimainen ja kauniimman näköinen. Käytännöllisyydestä tulee kyllä vähän miinusta, sillä pesun jälkeen näitä saa oikoa aina. Silti tein tämänkin satsin samalla kaavalla, vaikka ensin ajattelinkin tekeväni sellaisia, jossa molemmat puolet ovat samanlaisia. Näin lapusta saisi käytettyä kumpaakin puolta fiiliksen mukaan. :)

Kaava on täältä. Nämä on juuri sellaisia ihania aivot narikkaan-ompeluksia. Leikkelee vaan tilkkuja mielin määrin, surauttaa saumurilla yhteen ja neppari kiinni – valmista. Ja nämä ovat vielä söpöjä ja käytännöllisiäkin. :)

Melkein neljä bodya

Leikkasin jo lähemmäs kaksi kuukautta sitten Liljalle bodyja valmiiksi. Sitten saumuroin nuppineulaan ja uusia teriä odotellessa meni aikaa. Sitten ompeluhommat muuten vaan vastustivat. Koska leikatut bodyt olivat 74-senttisiä, otin vihdoin härkää sarvista ja päätin tehdä ne valmiiksi. Ensimmäistä kantatessa ei taas mikään sujunut. Kantti venkoili, tikki oli huonoa ja mikään ei sujunut. Sain kuin sainkin bodyn lopulta tehtyä (ja sitä tuli muuten söpö! <3), mutta inspiraatio seuraavien kanssa taisteluun oli täysin hukassa. Osansa teki myös se, että Lilja harjoittelee potalla käymistä ahkerasti, ja kotona käytämme paljon paitoja ja housuja, bodyt jäävät vähemmälle. Leikkasinpa siis kolmesta jäljelle jääneestä bodyraakileesta alaosat pois ja tein paitoja.

Järjestyksessä ylhäältä alas

Raglanhihainen body, nepparit ovat raglansaumassa. Vaaleanpunainen trikoo on Noshin, yksisarvistrikoo Kankaita.comista. Kanttaukset tein samalla yksivärisellä trikoolla. Mahtaisiko siinä olla syy ongelmiin? Tuntuma oli jotenkin outo, ja tikkikin oli hyvää suoraan kankaalle ommeltaessa. Kantatessa jälki oli kauheaa. Lopulta jouduin kanttaamaan perinteisesti saumurilla ja käsipelillä kääntämällä. Ensimmäisessä pesussa pääntien kanttaus alkoi vielä kiertää ikävästi. ?

Pantterikuvioinen kangas on myöskin Noshilta. Kanttauksissa käytin FOE-joustokanttia. Myös toinen olkasauma on kantattu ja siihen iskin nepparin. Tällä tyylillä ei tarvinnut tehdä mitään erillisiä nepparihalkioita saumaan. Tosin joissain tapauksissa huomaamattomampi halkio on kauniimpi. Tällaisessa peruspuserossa kantattu sauma tuo vähän jotain jujua paitaan. Jälkeenpäin mietin, että esimerkiksi mustasta trikoosta tehty rintatasku olisi ollut kivan näköinen, mutten alkanut sitä kuitenkaan enää valmiiseen paitaan tekemään.

Violetti paita on samalla tyylillä tehty kuin raglanhihainen bodykin. Vasemman puoleisessa raglansaumassa on kanttaus, jossa nepparit. Kannattauksia olisi voinut vielä ommella pienen matkan yhteen kainalosta päin, sillä pukemisen kannalta sauman ei tarvitse aueta ihan loppuun asti. Raglansaumoihin ompelin vielä jousto-ompeleella koristetikkaukset. Käytin talouspaperia ompeleen alla irti revittävänä tukikankaana, toimii. ?

Alimmaisen paidan kangas on Jyväskylän Kangaskaupasta. Olkasauman kanttaus on tehty samalla tyylillä kuin pantteripaidassa. Tällainen peruspertsa tulee kyllä todella nopeasti ja helposti valmiiksi kantinkääntäjän avulla. Olen tykästynyt myös hihansuiden kanttaukseen, silloin mahdollisesti hieman liian pitkät hihat pysyvät silti ylhäällä kireämmän hihansuun avulla. Ompelin jokaiseen vaatteeseen KT-kohtaan kokolapun kiinni jo ennen kanttaamista, jolloin kokolappu jäi kantin alle kauniisti.

Lilja käyttää nyt sekaisn 74- ja 80-senttisiä vaatteita, joten tämä oli lähes viimeinen hetki tehdä nämä valmiiksi. Nämä ovat nimittäin nyt juuri sopivia. ”Kuvauksissa” meinasi ilmetä ongelmia 9-kuukautisen sähköjäniksen ja puutteellisen valon vuoksi. Lopulta sain tyttön huijattua puhelimen avulla pysymään paikallaan ja räpsittyä kauhean määrän kuvia. Joista lähes jokainen on enemmän tai vähemmän heilahtanut.

Sunnuntaisin onkin minun käsityöaikaani, Lilja on isänsä kanssa parasta aikaa tekemässä lähtöä sukuloimaan ja minä parkkeeraan itseni ompelukoneen eteen muutamaksi tunniksi. En ole vain päättänyt vielä projektia, ompelua vailla olisi vain vähän tylsää käyttötavaraa, vaippoja, kuolalappuja, kestositeitä ja -liivinsuojia. No, katsotaan mitä saan aikaan.

Näin sen teen – yövaippa

Kun aloitin vaippaompelun, selasin nettiä tuntikaudet ja imin tietoa materiaaleista, käytöstä ja kaikesta muusta. Kuitenkin jäin kipeästi kaipaamaan selvästi kerrottua listaa esimerkiksi toimivan yövaipan materiaaleista. Tässä sellainen siis tulee. Tuhti paketti, joka 5-kuukautisella on yön jäljiltä märkä, mutta lisääkin mahtuisi helposti.

nainsenteenyovaippa

Tälle postaukselle tulee mittaa, mikäli vaippaompelu ei kiinnosta, kannattaa varmaan suosiolla skipata. Materiaalien määrää en laskenut, sillä olen käyttänyt tähän vaippaan osittain Sampsukalta tilaamiani tilkkuja, jotka ovat muuten hyvä vaihtoehto, jos tarvitset kangasta vain vähän. :) Pyrin kuvaamaan ja selostamaan tarkkaan jokaisen vaiheen, mutta kysythän ihmeessä tarkennusta, jos jokin jäi epäselväksi!


Vaipan ompeluun tarvitset Mummut-vaippakaavan (tai jonkun muun hyväksi havaitsemasi kaavan). Kankaina minulla on joustofroteeta, bambujoustofroteeta sekä bambuhamppufleeceä. Lisäksi tarvitaan tietysti kumi- ja tarranauhaa.


Kuva 1: Materiaalit leikattuina

Ulkopinnassa pinkki joustofrotee, jonka jälkeen musta, joustofroteinen tukikerros. Tukikerrokseen kiinnitetään tiimaimu (3krs bambu-hamppu, päälle joustofrotee). Tiimaimussa kiinni läppäimu (2krs joustofrotee, välissä bambu-hamppu. Koko noin 11cm x 60-65cm). Sisäpintana ihoystävällinen ja pehmeä bambujoutofrotee.

Kuva 2: Tiimaimu

Piirrä kiinteän tiimaimun kaava omaan vaippakaavaasi sopivaksi. Voit leikata kaikki kerrokset saman kokoisiksi, mutta voit hyödyntää myös tilkkuja kuvan mukaisesti. Tilkkuja käyttäessäsi saumuroi ne ensiin yhteen tiimaimun keskiosaan sopivaksi. Neulaa tilkut hyvin, ja kiinnitä leveällä siksakilla.



Kuva 3: Valmiit tiima- ja läppäimut

Neulaa tiimaimun kerrokset toisiinsa nurjat puolet vastakkain ja saumuroi ympäri. Mahdolliset tilkut jäävät kerrosten väliin. Saumuroi läppäimun pitkät sivut yhteen, taita imu sitten kaksinkerroin lyhyet sivut päällekkäin ja saumuroi yhteen. Läppää leikatessa ei kannata olla ”turhan tarkka”, saumuri kyllä suoristaa tarvittaessa. ;)

Kuva 4: Imujen kiinnitys tukikerrokseen

Neulaa ensin tiimaimu tukikerroksen oikealle puolelle. Huomaa kankaan joustavuus, laita reilusti nuppineuloja! Neulaa läppäimu tiiman takaosaan, halutessasi voit ommella suorallaompeleella aputikkauksen kuvassa näkyvään kohtaan, jolloin imut pysyvät päällekkäin.



Kuva 5: Kuminauhakujan huolittelu

Huolittele kuminauhakujat saumurilla kuvan mukaisesti. Merkkaa päällimmäiseen kankaaseen etutarran paikka.

Kuva 6: Yhdistä päälli- ja tukikerrokset

Neulaa tukikerros ja päällikangas toisiinsa nurjat puolet vastakkain. Toistan itseäni: reilusti nuppineuloja!



Kuva 7A: Kuminauhan ompelu

Kuminauhan mittana minulla on yleensä noin puolet kujan mitasta, hieman kuminauhan joustavuudesta riippuen. Mittaa ja merkkaa kuminauhan pituus, ÄLÄ kuitenkaan katkaise kuminauhaa! Ompele kuminauhan pää kiinni kujan reunaan ja taita läppä alas. Ompele suoraompeleella saumuriompeleen päältä kuminauhan jäädessä kujaan. Varo, ettet ompele kuminauhaa!

Kuva 7B: Kuminauhan ompelu

Kun olet ommellut kujan loppuun asti, kiristä kuminauha merkkiin asti. Ompele muutama kerta edestakaisin kuminauhan päältä ennen katkaisemista. Ylläolevassa kuvassa kuminauhaa ei ole vielä kiristetty.


yovaippa8

Kuva 8: Etutarra ja täyttöaukon reunat

Kuvassa näkyy valmis kuminauhakuja. Ompele samaan tapaan myös sisäkankaan täyttöaukon reuna, halutessasi voit ommella siihenkin kuminauhan, jolloin täyttöaukosta tulee siistimmän näköinen. Etutarra ommellaan merkattuun kohtaan, kapealla siksakilla reunan päältä tai suoraompeleella hiukan reunan sisäpuoelta. Siksakilla tarra vaikuttaa omasta mielestäni jämäkämmältä, reunat eivät pääse lerpsumaan mistään kohtaa. Minun merkkini meni ensin vinoon, jonka vuoksi tarra nyt näyttää olevan ihan miten sattuu. ?


Kuva 9

Seuraavaksi neulataan kerrokset kiinni toisiinsa, sisä- ja ulkokangas oikeat puolet vastakkain, jolloin ulkokangas jää siis sisäkankaan ja tukikerroksen väliin piiloon. Toistan – neulaa hyvin. Joustofrotee venyy ja vanuu mielellään miten sattuu. Neulaamisen jälkeen saumuroidaan kankaat kiinni toisiinsa, alkaen täyttöaukon reunasta ja päättyen toiseen reunaan. Päättele saumurin hännät ompeleen sisään. Merkkaa reisikuminauhojen paikat esimerkiksi nuppineuloilla.

Kuva 10

Ompele kuminauhat päistään kiinni merkkien kohdalle saumurin saumaan. Minä ompelen yleensä jokusen kerran edestakaisin, yleensä vähempikin riittäisi. Tässäkin sopiva kuminauhan mitta on noin puolet ”matkasta”, jos lapsi on kovin pullea- tai hoikkareitinen, pidempi tai lyhyempi kuminauha voi olla tarpeen.



Kuva 11A: Täyttöaukon reunan viimeistely

Sisäpuoli: Jos saumuriommel on jäänyt hieman kauas reunasta, ompele suoralla jatkoa täyttöaukon reunaan asti. Mikäli olet saumurilla päässyt suhteellisen lähelle reunoja, voit hypätä tämän vaiheen yli. Minun on myönnettävä, että nyt tätä kirjoittaessani, pari viikkoa vaipan ompelun jälkeen, en tiedä yhtään, että mikä noin kauas jäämisessä on ideana. :)

Kuva 11B: Täyttöaukon reunan viimeistely

Ulkopuoli: Asettele täyttöaukon reunat päällekkäin ja ompele kuvan mukaisesti kiinni toisiinsa. Itse ompelen muutaman kerran edestakaisin, sillä täyttöaukko joutuu luonnollisesti aika koville.

Tämä kohta on minulle se vaikein – täyttöaukon reunasta ei tule siistiä millään. Täyttöaukko itsessään jo jää hieman korkeammaksi, ja näyttää mielestäni hölmöltä. Jos sinä oivallat asian minua paremmin, jaa tietosi, ole niin ystävällinen. :)



Kuva 12: Tarrat

Asettele tarrat siivekkeisiin. Pesutarran on hyvä olla hieman koukkutarraa isompi, jotta se ottaa hyvin kiinni. Joustofroteen venyvyyden vuoksi voi myös lisäsäätötarra olla tarpeen, ainakin omalla lapsellani menee vielä siivekkkeet päällekkäin venyvyyden vuoksi. Ompele sisäpuolen tarrat ensin ja sitten lisäsäätötarra oikean puoleiseen siivekkeeseen. (Tai riippuen siitä, kumman puolen yleensä kiinnität ensin.)

Kuva 13: Kuminauhakujat

Vaipan voi päällitikata ympäriinsä läheltä reunaa, minä olen viime aikoina (laiskuuttani) suosinut vain kuminauhakujien tikkaamista. Ompelen kuminauhan päässä muutaman kerran edestakaisin, sitten kuminauhan vierustaa pisin, ja taas päässä edestakaisin, kuvan mukaisella tavalla.


yovaippa14

Kuva 14: Valmis!

Aika hieno, eikö? Kysy ihmeessä jos ohjeissa on jotain epäselvää! Kerro myös ihmeessä, jos olet ohjeillani onnistunut vaippaompelussa. On aina mukava kuulla olleensa hyödyksi! :) Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä muista vastaavista postauksista, tätä oli mukava tehdä. Minkä tekemiseen haluaisit kuvalliset ohjeet? Risuja ja ruusuja kehiin.