Avainsana: Vauvalle

Vielä muutama paita

Vihdoin eilen uskalsin ajatella, että Liljan vaatekaappi ei näytä enää ihan täysin katastrofilta. Näyttäisi siltä että tytöllä alkaisi vihdoin olemaan jotain oikean kokoista päällepantavaakin. Tämä vuodenaika tosin ei ole käsityöbloggaajan ystävä, kuvia joutuu muokkaamaan aika rankasti, jotta niistä näkyisi jotain, joka taas vaikuttaa laatuun vielä rankemmin. Vielä kun valokuvaamiseen käytettävä aika on melko rajallista, joten räpsyt saavat nyt olla mitä ovat.

Aivan ihanasti kuvissa näkyy vähäisen luonnonvalon sekä hehkulampun valon kohtaaminen. Heppakangas on löytö Eurokankaan palalaarista, trikoota, mutta uskoisin seassa olevan jotain muutakin, hiukan liukkaan tuntuman vuoksi. Pääntien kanttaukseen käytin Mumintalon ohjetta, jota testasin aiemmin myös omaan paitaani. Sekä ulkonäköön että ompeluun saa kivasti vaihtelua erilaisella kantttauksella. Yleensä suosin kädenteillä myös resorikanttausta, jotta hiukan liian pitkät hihat eivät roiku inhottavasti, mutta tässä tapauksessa resoria oli enää niin lyhyt suiru, ettei se olisi riittänyt. Jouduin siis tyytymään kaksoisneulalla huolitteluun.

Pesukarhukankaan ostin kangaskirppikseltä, enkä kuollaksenikaan muista alkuperäistä myyjää. Tämä on tehty Ottobren peruspaitakaavalla, kuten viime postauksenkin paidat. Näitä peruspaitoja on loppujen lopuksi aika kiva huristella, ei tarvitse turhia kikkailla. Tämä paita jäi myös yhdeksi viimeisimmistä, jota tehdessä jouduin taistelemaan Singerini kanssa. Viime viiikolla näet kotiutin uuden Pfaff Passport 2.0-ompelukoneen. Heppapaidan hurautin uudella koneella, ja ai että miten mukavaa olikaan kun kaikki toimii. Samalla kun tutustuimme toisiimme, testasin myös uutta bodykaavaa.

Bodyn kaava on Brindille & Twigin Black Friday-tarjouksella ostettu, samalla ostin Liljalle mekkokaavan. Olen niin tykästynyt näihin yksittäisiin kaavoihin, että peruutin juuri viimeisenkin kaavalehden tilauksen. Yksittäisiä kaavoja tulee ostettua harkitummin, mutta niissä on monesti erilaisia variaatioita ja useampia kokoja. Kaavalehdistä taas harvoin muistan mitä mikäkin sisältää ja etsiminen on työlästä. Tämän kyseisen bodyn tein koossa 44, jotta Liljan Baby Born saa siitä itselleen bodyn. Vähän reiluksi se jäi vieläkin, mutta ei se kauheasti tunnu käyttäjää häiritsevän. Nukelle tein bodyn siksi, ettei uutta konetta testaillessa tulevat mahdolliset pikkuvirheet jää kiusaamaan itseäni. Kietaisubodya en ole koskaan aiemmin uskaltanut koittaa, mutta tämä oli melkein kivampi tehdä kuin tavallinen body, kun sai kantinkääntäjällä huristella ympäriinsä. Seuraavat teenkin kokoa isompana odottelemaan käyttäjäänsä syntyväksi. :)

Kesää kohden

Kesä tulee hitaasti, mutta varmasti. ❤️ Niinpä olenkin tehnyt Liljalle jo hieman kesäisempiä vaatteita. Odotan innolla, että ihania tunikoja ja mekkoja ei tarvitse enää piilottaa kaikkien vaatteiden alle!

Nämä tunikat tein samalla kaavalla, kuin viime postauksessa nähty kolmiotunika. Toki pienin muutoksin, mutta pääasiassa kaava on sama. Ylimmässä tunikassa kankaana on Tyyne-Esterin ihana Vartijalintu-trikoo. Testasin tähän olkafrilloja, piirsin frillan vähän näppituntumalla, mutta onneksi siitä tuli ihan ok. Seuraavaan kaartaisin frillaa ehkä hiukan enemmän banaanin malliseksi, jolloin se minun logiikkani mukaan nousisi vähän pystympään. ? Laiskuuttani jätin myös nepit pois pääntieltä, mutta pukeminen on kyllä ihan helppoa noinkin.

Käpytunikaan kangas löytyi Jyväskylän Kangaskaupasta. Alunperin kangas oli tarkoitettu omaan käyttööni, mutta pienellä kikkailulla kankaasta riitti Liljallekkin. Olin ajatellut, että käpytunikat päällä otettaisiin perhekuva, mutta lopulta vaatteiksi valikoituikin Vartijalinnusta ommellut. Näistä molemmista kuoseista minulla on siis itsellänikin yläosa. Nekin ilmaantuvat tänne blogiin, kunhan ehdin kuvaamaan. ☺️

Käpytunikassa on tuttu nepitys kainaloon, neppareina pienet, mustat kansinepit. Hihansuut ja pääntie on kantattu FOE:lla

Lisäksi Lilja tarvitsi kipeästi nättiä, kevyttä neuletta juhliin. En ehdi sellaista neulomaan, joten ompelin. Minulla on jo pidemmän aikaa pyörinyt nurkissa siskon vanha neuletakki, jonka leikkelin nyt hyötykäyttöön. Kaava on Brindille & Twig: #59, alkuperäisen ohjeen mukaan tämä olisi käännettävä takki, mutta tästä tuli myös mitä mainioin neuletakki. Leikkasin palat villatakin reunoista siten, että hihojen pitsineule ja helman taite pysyivät paikoillaan.

Sitten piti vain surauttaa saumurilla pusero kasaan suitsait. Huolittelin reunan myös saumurilla, jonka jälkeen käänsin sauman sisäpuolelle ja tikkasin päältä. Jälki ei ollut kyllä kovin kaunis, mutta menetteli. Laitoin etukappaleille pienet ommeltavat nepparit, joista yhden päälle ompelin napin koristeeksi. Neljästä nepparista onnistuin ompelemaan kolme ensin väärinpäin. ? Neule on niin ohut, että nepparit olisivat kaivanneet kyllä jonkin tukikankaan alleen, mutta varovasti avaamalla nepit ovat ainakin vielä paikoillaan.

Söpöstelyä & samistelua

Heti tähän alkuun tiedustelen muilta perheellisiltä tai muuten vaan kiireisiltä bloggaajilta… Kirjoitatteko te postauksen alusta loppuun yhdellä istumalla? Missä välissä? Mun ajatus häviää aina kun joudun keskeyttämään, mutta mulla ei myöskään tunnu löytyvän tarpeeksi pitkää rauhallista hetkeä koko postauksen kirjoittamiseen. Oppiiko sitä kirjoittamaan pätkissä, niin että teksti olisi jotenkin järkevääkin?

Ja sitten asiaan. Aiemmassa postauksessa olleen Noshin paidan kaavalla tein Liljalle tunikan, ihanasta Nappinjan kolmiotrikoosta. Tämä löytyi aiemmin järjestetystä kangaspenkojaisista, monen muun kanssa. ? Levensin kaavaa tunikaksi ja kaarsin takakappaleen hieman pidemmäksi. Etukappale voisi olla ehkä aavistuksen lyhyempi vielä, jolloin takakappale kaartuisi vielä lisää. Kädentielle menee jälleen nepit, jotta pukeminen on hieman mukavampaa.

Lisäksi ompelin meille söpöt samisteluleggarit. ? Kankaana on Jätti-Rätistä ostettu farkkutrikoo, josta olen aiemminkin tehnyt Liljalle legginssit. Kangas on ihanan pehmeää ja joustavaa, onneksi ostin joskus tarjouksesta pari metriä. Liljan 1-vuotiskuvan yhteydessä otetaan myös perhekuva, ja saattaapi olla, että me lähdemme näissä leggareissa kuvattavaksi. Olen ommellut myös samisyläosia, niistä lisää myöhemmin.

Omat legginssit tein Mallikelpoisen ohjeella omien mittojen mukaan. Ohje on mainio, mutta siinä mainittu väljyys -2cm ei kyllä riittänyt minulla ollenkaan. Jostain sitten luinkin, että joustavalle kankaalle miinusta voi olla jopa 10-20%. Nappasin sitten mitoista pois tuon 10%. Tosin vieläkin voisi ehkä ottaa pikkuisen lisää. Nilkan ympärykseen jätin väljyydeksi tuon -2cm, että legginssit menevät vielä mukavasi jalkaankin. Haarakoukkuja loivensin myös hieman, mutta en ole ehtinyt vielä testaamaan istuvuutta. Nämä ovat myös VKP2017-projektiin, jossa on tässä kuussa tehty itselle sopivia kaavoja.

Liljan leggarit taas ovat tutulla OB:n Baggy-kaavalla hurautetut. Jälkikäteen katsottuna en tosin ole varma, onko näissä molemmissa langansuunta väärin, mutta eipä se ole käytössä haitannut ollenkaan. ?

Pala kesää talveen

Kesä ja mansikat. <3 Sieltä se kesä taas pikkuhiljaa saapuu, me otimme Liljan kanssa kesäfiilistelyyn pienen varaslähdön. Tarpeeseen ommeltuun yökkäriin ei meinannut millään löytyä sopivia kankaita, kokonaan kuviollinen oli liian levoton, enkä oikein yksiväristäkään halunnut. Eikä toisiinsa sopivia kankaitakaan ollut oikein kauheasti. Mansikkakangasta pyörittelin pitkään käsissäni, sovittelin kaveriksi kaikenlaisia trikoita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta ihan sattumalta käteen osui Noshin possupussista aikoinaan kotiutunut JC. Ja sehän sopi kuin nenä päähän! JC hihoihin oli muutenkin ihan nappiratkaisu, sillä Lilja nukkuu unipussissa, josta kädet jäävät tietysti ulkopuolelle. Nyt eivät kädetkään palele öisin.

Mansikkatrikoo on Kankaita.comilta joskus ostettua. Kangas on todella suloista, mutta valitettavasti laadultaan ei kovin kummoista. Nyt jo haalarissa on reilusti nyppyä, kun taas vieressä Noshin JC oikein häikii sileydellään. Usein siis hieman hintavampi kangas maksaa itsensä takaisin laadullaan. Kaavana tässä on Max&Meenan Rompaloones, josta olen jonkin verran laskenut haaraa ja kavensinpa hieman lahkeitakin. Kaavassa on mitat käden-, jalan- ja pääntien resorille, mutta minä olen molemmilla kerroilla unohtanut, että kyseessä olisi nimenomaan resori, tässäkin yöpuvussa pääntie on todella ahdas, eihän tuo JC veny samalla tavalla resorin kanssa.

Näinkin ison lapsen kanssa vetoketjullinen haalari olisi kätevämpi, olen tästä yhden vetoketjuversion tehnytkin, joka ei kyllä tainnut blogiin saakka koskaan päätyä. Tosin, kun tämä kuitenkin vaan puetaan illalla ja otetaan aamulla pois, ei ole niin justiinsa, vaikka nepit olisivatkin hieman työläät. Hankalaksi pukemisen tekee tämä sähköjänis, jota myös vauvaksi kutsutaan, joka pakenee paikalta aina pukemisen koittaessa. Jos pako epäonnistuu, saamme kyllä tuta hänen raivonsa. :) Vetoketju voisi siinä suhteessa olla nopeampi vetäistä vaan kiinni. Tietysti silloin kaula-aukon huolittelu hieman hankaloituu. Niin tai näin, molemmin tämä on oikein toimiva yöhaalari, haaraa laskemalla mahtuu tuhti yövaippa ja vielä villahousutkin!

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.