Avainsana: Vaate

Samalla linjalla jatketaan

Hame-vatsa-kuvilla mennään tänäänkin. Tämän meinasin esitellä kyllä vähän myöhemmin, mutta en ole vielä ehtinyt (viitsinyt) ladata tietokoneelle asti kuvia muista töistä. Saati sitten edes kuvata kaikkea. Toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneitä tähän vauva-raskausteemaan, joka blogissa nyt on pinnalla, lupaan palata ruotuun heti, kun saan kaikki suunnittelemani jutut tehtyä. Sairaalakassiinkin ajattelin pakata lankaa ja puikot ihan vaan omia sukkiani varten, pikkuisella toivottavasti siihen mennessä on jo kaikki valmiina.

Viime viikolla kaipailin itselleni edelleen jotain päällepantavaa ja päätin surauttaa pikaisesti ihan vaan perushameen. No, ei se niin pikaisesti sujunut, mutta hame syntyi silti. Harmaa kangas on Noshin farkkucollegea, musta trikoo taas jokin jämäpala Kankaita.comilta. Kaava on pari eri kokoista suorakaidetta omien ympärysmittojeni mukaan. Taskun kaavan piirsin laiskuuttani lautasliinaan, kun en jaksanut hakea parempaakaan paperia. ?

Hameessa on siis joustavaa kangasta vyötäröllä ja hameosa on rypytetty siihen sopivan mittaiseksi. Rypyttäminen olikin muuten haastava homma, mutta onnistui lopulta Facebookin Saumanvara-ryhmän avustuksella. (Mikä ihana paikka! ❤) Vyötärökaitaleen jouduin kerran purkamaan irti epäonnistuneen rypytyksen vuoksi, mutta omasta mielestäni se oli ihan hyvä saldo. ?

Hameen muotoutuessa se kaipasi mielestäni vielä jotain jujua, joten päätin opetella taskun tekemisen. Ihan yksinkertaisen päällitaskun vain, mutta kuitenkin. Vaatimattomasti halusin pyöreän taskun, joten etsin suosiolla lisäohjeistusta tekoon. Apu löytyi kirjastosta lainassa olleesta Suuri Käsityö – Vaateompelijan käsikirja-opuksesta. Ensin kanttasin taskunsuun samalla mustalla, jota vyötärökaitalekin on, sitten pyöreä tasku piti rypyttää käänteestä, jotta se asettui kauniisti paikalleen. Apulangalla, nuppineula-armeijalla ja silitysraudalla tämäkin onnistui melko kivuttomasti, vaikka inhottavaa näpräämistä olikin. Neulasin taskut paikoilleen ja surautin reunan rouheasti kahteen kertaan, enkä kovin millintarkasti edes. Mielestäni se sopi tämän hameen tyyliin.

Sitten hame olikin valmis! Oikeastihan tähän meni monta päivää, tein ensin toisen taskun ja parin päivän päästä aloin miettimään, että mites se tulikaan tehtyä. Samoilta ne kuitenkin näyttävät, eli tavoite saavutettu. Plussana vielä se, että olen tosi tyytyväinen hameeseen, eli tavoite saavutettu ja ylitetty siltäkin osin.


Perushame taskuilla

»  Ompelutyö numero 6 vuonna 2016.
» Kaava omasta päästä.

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. ?

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M

 

Vauvakutsujen antimia

Tämä postaus ei sisällä mitään minun tekemiäni käsitöitä, mutta sitäkin ihanampia käsitöitä läheisiltäni. Kiitos heille. ❤

Tämä postaus sivuaa blogini aihetta hyvin läheltä, jonka vuoksi tämän kirjoitankin. Lukijat jo varmasti tietävät, että meidän perheemme saa ensi kuussa vahvistusta pienen nyytin muodossa. Varsinaisia vauvakutsuja en halunnut järjestettävän, mutta en ole aivan varma, mitkä nämä sitten olivat? Mukavat illanistujaiset läheisimpien perheenjäsenten kesken, varmaankin. ;) Olen hyvin otettu siitä, että minun vuokseni olen ylipäätään nähty näin paljon vaivaa, enkä varmaankaan osannut sitä tarpeeksi ilmaista paikallaolleille. En ole raskauden aikanakaan ollut kovin herkkä, mutta seuraavana päivänä lahjoja kuvatessa tuli kyllä tippa linssiin. Mitä muuta käsityöihminen voi toivoa, kun tällaisia lahjoja? Teen mielelläni itsekin lahjaksi kaikenlaista, mutta silti on vaikea käsittää, että meidän vuoksi on nähty näin paljon vaivaa ja tehty näin upeita juttuja! Aikomukseni on kuitenkin linkittää tämä blogiteksti ainakin äidilleni, joten ehkä kiitollisuuteni välittyy tätä kautta paremmin.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt olisi. Kuvatekstit näkyvät, kun siirrät hiiren kuvan päälle tai klikkaat kuvan auki.

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Parit potkarit

potkarit3

Tai puolipotkarithan nämä on. Kaupoista tuntuu jostain syystä saavan puolipotkareita kovin vähän, ja nekin vähät ovat väreiltään valkoinen, sininen ja punainen. Mistähän se johtuu? Minä en vauvojen pukeutumisesta niin osaa vielä sanoa, mutta ajatuksena puolipotkuhousut tuntuvat helpommilta kuin legginssit ja sukat-yhdistelmä. Vai mitä mieltä olette? Jostain syystä näihin ei kyllä tuntunut kaavojakaan löytyvän erikoisen hyvin, Suuri Käsityö-lehdestä pongasin nämä sitten lopulta. Kaavassa oli kuminauhavyötärö, joten heittäydyin oikein hurjaksi ja ensimmäistä kertaa tein itse muutoksia kaavoihin ja vaihdoin tilalle resorin! Hui! ? Uuteen vyötärön korkeuteen otin mallia äitiyspakkauksen potkuhousuista, joten uskoisin, että nämä ovat edelleen ihan hyvät. Eikä noin pientä muokkausta nyt kovin suuresti voi mokata.

Äitini sanoi joskus, että puolipotkarit ovat todella helpot ja nopeat tehdä. No, tähän en vielä ihan samaistu, pienten, eri suuntiin kaarevien osien yhdisteleminen ei nyt ihan käden käänteessä käynyt, mutta onnistui lopulta. Toiset housut valmistuivat jo huomattavasti ensimmäisiä nopeammin, eli ehkä seuraavat ovat jälleen helpommat. Raidallisiin pöksyihin käytin jalanpohjiin ja haarakiilaan jotain mustaa, paksuhkoa trikoota ja harmikseni tajusin vasta jälkeenpäin, että se oli niin jämäkkää, että olisi käynyt resorinkin tilalle. ”Väärän” värinen resori jäi nyt hieman harmittamaan, mutta eivät nämä 56-senttiset taida montaa viikkoa käytössä olla.

Ompelu tuntui taas pitkän tauon jälkeen yllättävän helpolta, ompelukone on taannoisen huollon jälkeen toiminut mahtavasti. Oikein harmittaa, että taistelin hyppytikkien ja muiden vikojen kanssa melkein vuoden(!) ennen kuin huollatin koneen. En ilmeisesti tahtonut uskoa, että vika voi olla koneessakin. Ongelmien kanssa painiessa meinasi hävitä ilo koko ompelusta, kun mikään ei onnistunut, ja aloittelijana olisi mukava saada myös positiivisia kokemuksia. Nyt viime ompelukset ovat vihdoin antaneet niitä postiivisia kokemuksia ja oma itseluottamus ompelijana on kasvanut. Ihanaa, kun haluaa tehdä jotain ja voi myös uskoa sellaisen tekevänsä. :)

Potkuhousujen kanssa samalla kertaa koitin tehdä myös tumppuja vauvalle, mutta saumurin sauma tuntui jäävän liian paksuksi. Tumppujakin on vaan niin vaikea löytää, että mielelläni niitä tekisin tilkuista itse. Pitää kokeilla ompelukoneen saumaa, josko siitä jäisi pienempi. Vinkkejä?

potkarit1
PSST! Katsokaapas, kun raidatkin osuvat kohdalleen! Olen ylittänyt itseni.

Puolipotkuhousut

× Ompelutyö numero 2 ja 3.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 20: potkuhousut.
× Koko 56cm.