Avainsana: Vaate

Parit potkarit

potkarit3

Tai puolipotkarithan nämä on. Kaupoista tuntuu jostain syystä saavan puolipotkareita kovin vähän, ja nekin vähät ovat väreiltään valkoinen, sininen ja punainen. Mistähän se johtuu? Minä en vauvojen pukeutumisesta niin osaa vielä sanoa, mutta ajatuksena puolipotkuhousut tuntuvat helpommilta kuin legginssit ja sukat-yhdistelmä. Vai mitä mieltä olette? Jostain syystä näihin ei kyllä tuntunut kaavojakaan löytyvän erikoisen hyvin, Suuri Käsityö-lehdestä pongasin nämä sitten lopulta. Kaavassa oli kuminauhavyötärö, joten heittäydyin oikein hurjaksi ja ensimmäistä kertaa tein itse muutoksia kaavoihin ja vaihdoin tilalle resorin! Hui! 😄 Uuteen vyötärön korkeuteen otin mallia äitiyspakkauksen potkuhousuista, joten uskoisin, että nämä ovat edelleen ihan hyvät. Eikä noin pientä muokkausta nyt kovin suuresti voi mokata.

Äitini sanoi joskus, että puolipotkarit ovat todella helpot ja nopeat tehdä. No, tähän en vielä ihan samaistu, pienten, eri suuntiin kaarevien osien yhdisteleminen ei nyt ihan käden käänteessä käynyt, mutta onnistui lopulta. Toiset housut valmistuivat jo huomattavasti ensimmäisiä nopeammin, eli ehkä seuraavat ovat jälleen helpommat. Raidallisiin pöksyihin käytin jalanpohjiin ja haarakiilaan jotain mustaa, paksuhkoa trikoota ja harmikseni tajusin vasta jälkeenpäin, että se oli niin jämäkkää, että olisi käynyt resorinkin tilalle. ”Väärän” värinen resori jäi nyt hieman harmittamaan, mutta eivät nämä 56-senttiset taida montaa viikkoa käytössä olla.

Ompelu tuntui taas pitkän tauon jälkeen yllättävän helpolta, ompelukone on taannoisen huollon jälkeen toiminut mahtavasti. Oikein harmittaa, että taistelin hyppytikkien ja muiden vikojen kanssa melkein vuoden(!) ennen kuin huollatin koneen. En ilmeisesti tahtonut uskoa, että vika voi olla koneessakin. Ongelmien kanssa painiessa meinasi hävitä ilo koko ompelusta, kun mikään ei onnistunut, ja aloittelijana olisi mukava saada myös positiivisia kokemuksia. Nyt viime ompelukset ovat vihdoin antaneet niitä postiivisia kokemuksia ja oma itseluottamus ompelijana on kasvanut. Ihanaa, kun haluaa tehdä jotain ja voi myös uskoa sellaisen tekevänsä. :)

Potkuhousujen kanssa samalla kertaa koitin tehdä myös tumppuja vauvalle, mutta saumurin sauma tuntui jäävän liian paksuksi. Tumppujakin on vaan niin vaikea löytää, että mielelläni niitä tekisin tilkuista itse. Pitää kokeilla ompelukoneen saumaa, josko siitä jäisi pienempi. Vinkkejä?

potkarit1
PSST! Katsokaapas, kun raidatkin osuvat kohdalleen! Olen ylittänyt itseni.

Puolipotkuhousut

× Ompelutyö numero 2 ja 3.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 20: potkuhousut.
× Koko 56cm.

Villatakki tulokkaalle

vauvantakki4

Aika pitkälle on päästy ilman vauvaneuleita, ellei junasukkia lasketa. Tietysti välissä oli joulukin, jolloin ei vain yksinkertaisesti ehtinyt ajattelemaan mitään tällaisia, kun lahjatkin piti saada valmiiksi. Joulun jälkeenkin oli projekteja tehtävänä ja vauvaneuleet jäivät. Joulun jälkeen kävimme kuitenkin alennusmyynneissä kiertelemässä ja katselemassa vauvanvaatteita, paksummille puseroille kun oli vielä tarvetta. Järkytyksekseni huomasin, että ihan pienistä vauvan neuletakeistakin joutuu maksamaan 20 euroa! Villatakit jäivät kauppaan ja minä suunnistin Ravelryn ihmeelliseen maailmaan. Löytyihän sieltä vaikka mitä ihanuuksia, mutta tällä kertaa voiton vei Baby Vertebrae, joka ainakin minun silmääni näytti kätevältä avoimen etuosan vuoksi. Minä tosin en mistään mitään – vielä – tiedä. ;D

Langaksi valikoitui Adriafil Knitcol pehmeytensä ja värimaailmansa vuoksi. Tyttöähän meille on lupailtu, mutta ei sitä koskaan tiedä, jonka vuoksi en halua mitään vaaleanpunaunelmia tehdä. Harmaan eri sävyt tekevät villatakista mukavan neutraalin, vaikka siinä nyt hiukan punaistakin on. Halusin kuitenkin rauhoittaa raidallista neuletta vielä ja käytin tehostelankana valkoista Novita Ipanaa resoreissa. Valitettavasti se taisi olla hieman liian ohutta, kun etuosan joustimesta tuli hieman liian kiristävä, jolloin alareunat nousevat vähän ylöspäin. Tietysti se saattaa vielä käytössä venyä niin paljon, että reunat oikenevat.

vauvantakki1

Hihojen kanssa olin hieman kahden vaiheilla, jaksanko kohdistaa raidat vai en. Lopputuloksen kannalta olen kuitenkin oikein tyytyväinen, että kohdistin. Eikä siinä loppujen lopuksi suuri vaiva ollut, lankaakaan ei mennyt hukkaan kuin pieni nöttönen toisen kerän alusta. Vartalokappaleen jäljiltä jäänyt kerän loppu riitti just eikä melkein – ei, vaan melkein eikä just, jätin hihan nimittäin suunnilleen kaksi kerrosta vajaaksi, kun lanka loppui. Siinä kohtaa en tosiaankaan lähtenyt enää jatkamaan lankaa, vaan päätin, että siihen saa hihan pituus jäädä. :)


Villatakki vauvalle

♥ Työ numero 4 vuonna 2016.
♥ Lankana Adriafil Knitcol väri 72 sekä Novita Ipana valkoinen.
♥ Ohje: Baby Vertebrae
♥ Projekti Ravelryssa

Pienet neuleet ja yksi suuri sydän

Toistaiseksi viimeinen jättisydän esittäytyy tänään. Tämän kertainen sydän muutti samaan osoitteeseen ensimmäisen sydämen kanssa, saaja oli vain eri. Syntymäpäivälahja tämäkin sydän oli, serkkupoika täytti kahdeksan. 😊 Nyt, kun näin vierekkäin ensimmäisen ja viimeisimmän tekemäni sydämen, huomasin, kuinka paljon malli on muuttunut. Ensimmäinen sydän on paljon matalampi ja pulleampi kaaristaan, kun taas viimeisin on huomattavasti pidempi ja ”hoikempi”. Tietenkin ensimmäinen sydän on käytössä saattanut hieman muuttaa muotoaankin, mutta eron huomaa silti selvästi. Malliltaan viimeisin sydän on mielestäni kuitenkin parempi, ja sen ohjeen mukaan aion jatkossakin sydämet tehdä. Yhden teen vielä käden parannuttua, jämistä ja itselleni, mutta sitten alkaa olla tauon paikka sydänten suhteen. Vaikka ne nopeasti valmistuvatkin, tekeminen on silti melko raskasta varsinkin ranteelle, joka ei ole ihan kunnossa.

Tätini perheineen asuu pitkän matkan päässä, ja yleensä tavatessamme lapsille on jo kertynyt kaikenlaisia tuliaisia, kuten tälläkin kertaa. Alun alkaen suunnittelin tekeväni lapsille joululahjaksi neulepuserot, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja sain puserot valmiiksi vasta juuri ennen leikkausta. Tai täysin valmiiksi en niitä saanut silloinkaan, vaan vaaleasta neuleesta piti tulla huppari, mutta leikkausta edeltäneenä iltana luovutin, ja hupun alusta tulikin kaulus. Äitini ompeli vetoketjun ja kauluksen paikoilleen, kun en ehtinyt täysin neuletta viimeistellä. Kyseiset neuleet ovat ensimmäisiä tekemiäni, ja paljon opittavaa niissä olikin. Lankojen valinta tuotti ongelmia, sopivan vahvuista ja vaatimukset täyttävää ei meinannut millään löytyä, joten suureksi avuksi neulomisessa oli Saumatonta neulontaa-kirja, jossa on erittäin selväsanaiset ohjeet neuleen muokkaamiseen monella tapaa. Tutkin lukuisia lankavaihtoehtoja, mutta moniakaan en kelpuuttanut, koska lankaa ei voinut konepestä. Teen neuleet käyttöä varten, ja konepestävyys on lasten neuleissa ensisijaisen tärkeää. Lanka ei saa myöskään kutittaa, ja vahvuuskin saisi olla suunnilleen sama kuin ohjeessa. Sopivat langat valikoituivat tutusta Novitan valikoimasta, vaaleaan neuleeseen Ipanaa ja mustaan Woolia. Wool oli pehmeä neulottava, mutta valmiina pintana tuntui hieman karhealta, kun taas Ipana oli todella inhottava neuloa, ja valmiina pintana ihanan pehmeä.

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, neuleet valmistuivat lopulta, saajat olivat tyytyväisiä, ja kyllähän ne kauniitkin ovat. Kasvuvaraa molemmista löytyy hieman, lapset kun olivatkin hieman pienikokoisempia kuin ajattelin. 😄

Jättisydän nro 4
➾ Työ numero 8 vuonna 2015
➾ Lankana Novita 7 veljestä
➾ Lankaa kului n. 450g
Vaalea neuletakki
➾ Työ numero 9 vuonna 2015
➾ Lankana Novita Ipana
➾ Ohje Ravelryssa
Musta neuletakki
➾ Työ numero 10 vuonna 2015
➾ Lankana Novita Wool
➾ Ohje Ravelryssa

Inspiraatiota kesäprojekteihin

inspiraatio

Kesällä minun neulomiseni jää vähemmälle, ja keskityn mielummin kesäisempiin projekteihin. Tällä hetkellä tietenkin minun mahdollisuuteni toteuttaa näitä ovat kovin vähäiset, mutta saahan sitä silti suunnitella. Inspiraatiotahan löytyy Pinterestistä ihan mielinmäärin, ja minunkin päiviini kuuluu paljon Pinterestin selailua. Olenkin nyt keräillyt niitä superihania kesäisiä projekteja myös teille näytille, josko joku muukin saisi niistä inspiraation. Projekteja löytyy pienistä suurempiin, niin neulottua, kuin muillakin tavoin toteutettuna. Suurimpaan osaan töistä löytyy myös ilmainen ohje, kuvatekstinä olevan linkin takaa.

Siispä inspiroitukaa, ystävät rakkaat! 😉

1. Hulavanne muuntuu kangaspuiksi! Ketjusilmukkaketjuista saat aivan upean pyöreän maton. Tuhoa siis lyhyetkin langanpäät suloiseen mattoon. Pienemmällä vanteella voi tehdä esimerkiksi pöytätabletteja.

2. Kierrätys kunniaan. Vanhat trikoopuserot saavat uuden elämän mattona. Kudetta letitetään yhteen pitkä pätkä, jonka jälkeen letti ommellaan maton muotoon. Tämäkin ihanuus sopii minne vain. Helpommalla toki pääsee ostamalla trikookudetta, mutta jos vanhoja trikoopuseroita löytyy läjäpäin kaapeista, suosittelen käyttämään niitä. :-)

3. Nyöristä solmeiltu keinu/tuoli. Ohje näyttää helpohkolta, toteuttamisen arvoinen idea siis. Solmeilu ei ole itselleni tuttua, joten tällaisen teko olisi mukavaa vaihtelua. Ja olisihan tuollaisessa tuolissa ihana paistatella auringossa ja nauttia kesästä!

 

4. Kukka-asetelma sekä lintujen kylpyamme. Yksinkertainen toteuttaa, ja ideana hauska. :-) Tästähän saa tehtyä täysin oman näköisen maalilla ja kukkasilla, pakko saada tällainen ensi kesäksi!

5. Solmeiltu oviverho. Tähän tykästyin heti ensinäkemältä, ja aion myös toteuttaa tämän heti kun pystyn. Tarkoitukseen soveltuvaa narua etsiskelin jo hieman, mutten löytänyt. Mistä sitä saa? 

6. Peitto, jokaisen pitäisi joskus tehdä peitto. Minäkin haluan sellaisen – vielä joskus. Jämälankaprojektina ylivertainen, ja kesäprojektina ylivertainen. Tilkku silloin, toinen tällöin, ja joskus hamassa tulevaisuudessa sinulla on peitto. Tilkkujakin löytyy lukematon määrä erilaisia, ja juuri omanlainen peitto on oikeastaan aika helppo toteuttaa. Jonain päivänä siis minullakin on tilkkupeitto. :-)

 

7. Neulottu jakkara, johon on mukava vaikka oikaista jalat. Ainaoikein-pinta on yksinkertainen tehdä, ja isot puikot varmistavat nopean valmistumisen.  Jakkara sopii hyvin myös lasten istuimeksi, ja hieman löysemmin täytettynä lemmikitkin varmasti viihtyvät.

8. Pikainen jämälankaprojekti, joka piristää päivästä toiseen. Iloisen väriset henkarit naulakossa roikkumassa aiheuttavat varmasti ihastusta myös vieraissa. :-)

9. Iki-ihanat lasinaluset! Kesällä grillataan, syödään takapihoilla ja terasseilla, millainen kesäkattaus on ilman näitä? Pieni lankamäärä riittää näihinkin, ja toteutuskin on kohtuullisen nopea projekti.

 

10. Tuunattu maksimekko. Tarvitset vain vanhan topin ja suosikkikangastasi. Helman pituutta voi tietenkin säätää oman maun mukaan, jolloin saat mekosta juuri haluamasi kaltaisen.

11. Ihana pitsihuivi viileneviin kesäiltoihin. Huivi mahtuu kassiin mukaan, ja se on helppo kietoa hartioita lämmittämään, kun päivä alkaa viilentyä. Langaksi sopii mainiosti esimerkiksi kevyt ja samalla lämmittävä Novita Rose.

12. Ahkera virkkaaja tekee itselleen tietysti ihanan virkatun hupparin. Reikäinen pusero lämmittää mukavasti, mutta on samalla kevyt. Kun valitsee langaksi mieluisan värisen puuvillalangan, pusero sopii kesään kuin nenä päähän.

13. Viimeisenä nopea kesätuunaus. Minun toppeihini tulee reikä ensimmäisenä helmaan, syystä jota en tiedä. Tällaisessa tuunauksessa pieni reikä jää näkymättömiin, ja paita on taas käyttökelpoinen.

 

Ompelua pitkästä aikaa

Jokin aika sitten innostuin ompelemaan pitkästä aikaa, mutta homma kaatui heti alkumetreillä. Olin valinnut mallin lehdestä, katsonut kankaan ja pyytänyt äitiä henkiseksi tueksi. Ja himputin ompelukone alkoi jälleen kerran kiukuttelemaan! Tällä kertaa menetin hermoni siihen lopullisesti, ja lähetin huoltoon koko koneen, ja sillä tiellä se on nyt kuukauden päivät ollut. Mikään ei syö innostusta niin tehokkaasti kuin temppuileva kone. Ompelu jäi siis täysin vaiheeseen siltä päivältä, mutta seuraavana päivänä pakkasin kimpsut ja kampsut, ja lähdin äidin luokse ompelemaan, ja paita alkoi edistyä.

Paidan kaavat ovat Suuri Käsityö-lehdestä, mutta valitettavasti en nyt millään muista lehden numeroa. Lehdessä paita oli tehty collegesta ja tekonahasta, mutta minä valitsin omaani perinteisen trikoon. Koska harmaata trikoota oli vähän liian vähän, hihat tehtiin pinkistä trikoosta, jota taas on aivan liikaa omiksi tarpeiksi. Pitäisi keksiä siitä vielä jotain, mutta väri on niin kirkas pinkki, että se sopii mielestäni enemmänkin juuri tehosteeksi, joten ei sitä paljoa kulu. Puseroon jouduimme tekemään vielä takakappaleeseen sauman keskelle, että saimme harmaan trikoon riittämään, mutta mielestäni siitä tuli vain kiva yksityiskohta.

Tietysti paidan olisi voinut vaikka silittää ennen kuvaamista… Ompelijana olen vielä niin noviisi, että jokainen ompelus opettaa minulle paljon. Tämän paidan kanssa harjoittelin muun muassa kaavojen muokkaamista, kun pääntie jäi hieman ”hölöttämään”. Seuraava samoilla kaavoilla tehty paita on siis paljon istuvampi. Tein myös ensimmäiset raglanhihat, sekä ensimmäiset muotokaitaleet. Ja mikä parasta, jälleen huomasin, että eihän se olekkaan lainkaan niin vaikeaa.

Nyt siis odottelen ompelukonetta huollosta, sekä kangaslähetystä Saksasta. ;)