Avainsana: Vaate

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. ?

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M

 

Vauvakutsujen antimia

Tämä postaus ei sisällä mitään minun tekemiäni käsitöitä, mutta sitäkin ihanampia käsitöitä läheisiltäni. Kiitos heille. ❤

Tämä postaus sivuaa blogini aihetta hyvin läheltä, jonka vuoksi tämän kirjoitankin. Lukijat jo varmasti tietävät, että meidän perheemme saa ensi kuussa vahvistusta pienen nyytin muodossa. Varsinaisia vauvakutsuja en halunnut järjestettävän, mutta en ole aivan varma, mitkä nämä sitten olivat? Mukavat illanistujaiset läheisimpien perheenjäsenten kesken, varmaankin. ;) Olen hyvin otettu siitä, että minun vuokseni olen ylipäätään nähty näin paljon vaivaa, enkä varmaankaan osannut sitä tarpeeksi ilmaista paikallaolleille. En ole raskauden aikanakaan ollut kovin herkkä, mutta seuraavana päivänä lahjoja kuvatessa tuli kyllä tippa linssiin. Mitä muuta käsityöihminen voi toivoa, kun tällaisia lahjoja? Teen mielelläni itsekin lahjaksi kaikenlaista, mutta silti on vaikea käsittää, että meidän vuoksi on nähty näin paljon vaivaa ja tehty näin upeita juttuja! Aikomukseni on kuitenkin linkittää tämä blogiteksti ainakin äidilleni, joten ehkä kiitollisuuteni välittyy tätä kautta paremmin.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt olisi. Kuvatekstit näkyvät, kun siirrät hiiren kuvan päälle tai klikkaat kuvan auki.

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Parit potkarit

potkarit3

Tai puolipotkarithan nämä on. Kaupoista tuntuu jostain syystä saavan puolipotkareita kovin vähän, ja nekin vähät ovat väreiltään valkoinen, sininen ja punainen. Mistähän se johtuu? Minä en vauvojen pukeutumisesta niin osaa vielä sanoa, mutta ajatuksena puolipotkuhousut tuntuvat helpommilta kuin legginssit ja sukat-yhdistelmä. Vai mitä mieltä olette? Jostain syystä näihin ei kyllä tuntunut kaavojakaan löytyvän erikoisen hyvin, Suuri Käsityö-lehdestä pongasin nämä sitten lopulta. Kaavassa oli kuminauhavyötärö, joten heittäydyin oikein hurjaksi ja ensimmäistä kertaa tein itse muutoksia kaavoihin ja vaihdoin tilalle resorin! Hui! ? Uuteen vyötärön korkeuteen otin mallia äitiyspakkauksen potkuhousuista, joten uskoisin, että nämä ovat edelleen ihan hyvät. Eikä noin pientä muokkausta nyt kovin suuresti voi mokata.

Äitini sanoi joskus, että puolipotkarit ovat todella helpot ja nopeat tehdä. No, tähän en vielä ihan samaistu, pienten, eri suuntiin kaarevien osien yhdisteleminen ei nyt ihan käden käänteessä käynyt, mutta onnistui lopulta. Toiset housut valmistuivat jo huomattavasti ensimmäisiä nopeammin, eli ehkä seuraavat ovat jälleen helpommat. Raidallisiin pöksyihin käytin jalanpohjiin ja haarakiilaan jotain mustaa, paksuhkoa trikoota ja harmikseni tajusin vasta jälkeenpäin, että se oli niin jämäkkää, että olisi käynyt resorinkin tilalle. ”Väärän” värinen resori jäi nyt hieman harmittamaan, mutta eivät nämä 56-senttiset taida montaa viikkoa käytössä olla.

Ompelu tuntui taas pitkän tauon jälkeen yllättävän helpolta, ompelukone on taannoisen huollon jälkeen toiminut mahtavasti. Oikein harmittaa, että taistelin hyppytikkien ja muiden vikojen kanssa melkein vuoden(!) ennen kuin huollatin koneen. En ilmeisesti tahtonut uskoa, että vika voi olla koneessakin. Ongelmien kanssa painiessa meinasi hävitä ilo koko ompelusta, kun mikään ei onnistunut, ja aloittelijana olisi mukava saada myös positiivisia kokemuksia. Nyt viime ompelukset ovat vihdoin antaneet niitä postiivisia kokemuksia ja oma itseluottamus ompelijana on kasvanut. Ihanaa, kun haluaa tehdä jotain ja voi myös uskoa sellaisen tekevänsä. :)

Potkuhousujen kanssa samalla kertaa koitin tehdä myös tumppuja vauvalle, mutta saumurin sauma tuntui jäävän liian paksuksi. Tumppujakin on vaan niin vaikea löytää, että mielelläni niitä tekisin tilkuista itse. Pitää kokeilla ompelukoneen saumaa, josko siitä jäisi pienempi. Vinkkejä?

potkarit1
PSST! Katsokaapas, kun raidatkin osuvat kohdalleen! Olen ylittänyt itseni.

Puolipotkuhousut

× Ompelutyö numero 2 ja 3.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 20: potkuhousut.
× Koko 56cm.

Villatakki tulokkaalle

vauvantakki4

Aika pitkälle on päästy ilman vauvaneuleita, ellei junasukkia lasketa. Tietysti välissä oli joulukin, jolloin ei vain yksinkertaisesti ehtinyt ajattelemaan mitään tällaisia, kun lahjatkin piti saada valmiiksi. Joulun jälkeenkin oli projekteja tehtävänä ja vauvaneuleet jäivät. Joulun jälkeen kävimme kuitenkin alennusmyynneissä kiertelemässä ja katselemassa vauvanvaatteita, paksummille puseroille kun oli vielä tarvetta. Järkytyksekseni huomasin, että ihan pienistä vauvan neuletakeistakin joutuu maksamaan 20 euroa! Villatakit jäivät kauppaan ja minä suunnistin Ravelryn ihmeelliseen maailmaan. Löytyihän sieltä vaikka mitä ihanuuksia, mutta tällä kertaa voiton vei Baby Vertebrae, joka ainakin minun silmääni näytti kätevältä avoimen etuosan vuoksi. Minä tosin en mistään mitään – vielä – tiedä. ;D

Langaksi valikoitui Adriafil Knitcol pehmeytensä ja värimaailmansa vuoksi. Tyttöähän meille on lupailtu, mutta ei sitä koskaan tiedä, jonka vuoksi en halua mitään vaaleanpunaunelmia tehdä. Harmaan eri sävyt tekevät villatakista mukavan neutraalin, vaikka siinä nyt hiukan punaistakin on. Halusin kuitenkin rauhoittaa raidallista neuletta vielä ja käytin tehostelankana valkoista Novita Ipanaa resoreissa. Valitettavasti se taisi olla hieman liian ohutta, kun etuosan joustimesta tuli hieman liian kiristävä, jolloin alareunat nousevat vähän ylöspäin. Tietysti se saattaa vielä käytössä venyä niin paljon, että reunat oikenevat.

vauvantakki1

Hihojen kanssa olin hieman kahden vaiheilla, jaksanko kohdistaa raidat vai en. Lopputuloksen kannalta olen kuitenkin oikein tyytyväinen, että kohdistin. Eikä siinä loppujen lopuksi suuri vaiva ollut, lankaakaan ei mennyt hukkaan kuin pieni nöttönen toisen kerän alusta. Vartalokappaleen jäljiltä jäänyt kerän loppu riitti just eikä melkein – ei, vaan melkein eikä just, jätin hihan nimittäin suunnilleen kaksi kerrosta vajaaksi, kun lanka loppui. Siinä kohtaa en tosiaankaan lähtenyt enää jatkamaan lankaa, vaan päätin, että siihen saa hihan pituus jäädä. :)


Villatakki vauvalle

♥ Työ numero 4 vuonna 2016.
♥ Lankana Adriafil Knitcol väri 72 sekä Novita Ipana valkoinen.
♥ Ohje: Baby Vertebrae
♥ Projekti Ravelryssa