Avainsana: Vaate

Juhlatamineet äidille ja tyttärelle

Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä yksissä ylioppilasjuhlissa, johon perheen naisväki kaipasi jotain päällepantavaa. Liljalle ostin mekon jo aiemmin, mutta mekon päälle piti saada vielä jotain lämmittävää (onneksi, täällä päin ainakin oli aivan jäätävän kylmää). Itse taas olin vailla mekkoa. Yritin kyllä nettikaupoista katsella imetysmekkoja, mutta niiden hinta sai perääntymään nopeasti ja päätinkin tehdä mekon itse.

juhlakuva
Tein Liljalle tossutkin, mutta niistä tuli liian isot – niinpä hän sai juhlia villasukissa. :D

kukkamekko1Mekko oli nopea hurautus jo aiemmin tutusta kaavasta, nimittäin Megan Nielsenin Amberista, joka on samalla raskaus- ja imetysvaate. Ilmeisesti minä olen vain aika tavalla mallia lyhyempi, sillä polvipituiseen mekkoon piti ottaa kymmenen senttiä pituutta pois ja tehdä seitsemän sentin taite… 😄 No, siitä kymmenen sentin suirusta voi sitten tehdä vaikka hiuspannan itselle tai Liljalle. Tai molemmille. Tätä kukallista kangasta minulla oli jemmassa 70cm, ostin sitä jokin aika sitten Jätti-Rätistä alennuksesta. Alunperinkään hinta ei ollut kuin 7€/m ja trikoo on kuitenkin ihan jämäkän tuntuista. Pesussa kangas meni kyllä hiukan kieroksi, ehkä se selittää edullisuuden.

Tuosta 70cm pätkästäni sain leikattua yläosan kankaat ja jäi vielä ylikin. Mekko-osa ei siihen kuitenkaan mahtunut, joten annoin miehelle kankaanpalan mukaan ja pyysin tuomaan 90cm lisää. Mies kävi kangaskaupassa ja tälläkin pätkällä oli hintaa huimat 4,5€! Koko mekon kankaat eivät olleet siis kymppiäkään! Harvoin itse tehdyistä vaatteista ja asusteista voi oikeasti näin sanoa, mutta nyt voi – itte tein ja säästin! 😄 Jätti-Rättiin pitäisi kyllä itsekin nyt lähteä katselemaan, jos löytyisi lisää ihania alennuskankaita, harmi vain, että sinne on niin pitkä matka, että pitää ihan lähtemällä lähteä.

kukkamekko2

Keltainen kangas on omista kätköistäni ja tekee mielestäni mekkoon sen viimeisen silauksen. Jos imetysosan kangas olisi ollut kukallista, mekko olisi varmasti näyttänyt liian sotkuiselta. Nyt se näyttää vain kesäiseltä. Trikoosta tehtynä mekko toimii kivasti myös arkikäytössä olematta liian fiini.


liltsunbolero4

Liljalle virkkasin boleron, vai onko tämä sitten hihatin, kun on suorasta kappaleesta tehty? Tai melkein suorasta, aloitin numeron 3,5 koukulla ja tasasin väliajoin vaihdoin puoli numeroa isompaan, 4,5mm koukkuun asti. Boleron – olkoon se nyt sellainen – olisi voinut tehdä myös yhdestä kappaleesta hihasta hihaan, mutta minä halusin kuviot samoin päin, ja virkkasin kaksi kappaletta hihasta selkään. Keskelle selkää tuli samanlainen sauma kuin molemmissa hihoissakin. Hihansuissa ja vartalo-osan reunassa on 2o2n joustinneuletta, joka teki bolerosta viimeistellymmän oloisen.

Etsin ensin Ravelrystä ohjeita vähän juhlavampaan neuletakkiin tai boleroon, mutta mieleistä ei löytynyt. Yhden tein jo puoliväliin asti, kunnes purin sen ja aloitin tämän. Bolero on ihan hatusta heitetty, ensin hihoihin joustinneuletta, sitten kivan virkkausmallin hakuun. Sellainen löytyi Dropsin arkistosta (on muuten näppärä apuri!) pienen etsiskelyn jälkeen. Virkkailin samaa mallikertaa aina selkään asti, jonka jälkeen toinen hiha samalla tavalla. Molempien hihakappaleiden ympäri virkkasin kiinteitä silmukoita saumojen ompelua helpottamaan. Selkäsauman ompelun jälkeen sovitin vaatetta Liljalle ja merkkasin hihasauman mitan. Sitten vielä silmukoiden poimintaa ja joustinneuletta vartalo-osaan. Todella simppeli tehdä, tuli ihan vastustamaton halu tehdä vastaava itsellekin! 😄

liltsunbolero3

Lankaostoksilla pongasin Novitan uutta kampanjalankaa, Cotton Lineä, jossa on 70% puuvillaa ja 30% pellavaa. Se suorastaan huusi päästä tähän, joten pakkohan sitä oli ostaa. Tykästyin lankaan muutenkin, ensin se tuntui hieman karhealta (ehkä vauvalankojen käsittelyn seurausta…), mutta pehmeni nopeasti mukavaksi. Tätä olisi kiva saada valikoimaan ihan pysyvästikin! Kampanjalankojen hamstraaminen on aina niin vaikeaa, kun ei tiedä käyttötarkoitusta vielä. Sitä saattaa ostaa liikaa, tai aivan liian vähän. 😉


Kukkamekko

Kaava Megan Nielsen / Amber.
Koko M.
Kangas Jätti-Rätin kukkatrikoo. Keltainen kangas omasta varastosta.

Bolero

Lankatyö numero 12 vuonna 2016.
Lankana Novita Cotton Linen.
⇒ Ohje omasta päästä.
Projekti Ravelryssa.

Alpakkapussi vauvalle

Enpä meinannut uskoa, mutta kyllä – se valmistui, ja ihan ajallaan! Kyseessä on siis Instagramissa ja blogissakin nähty ikuisuusprojekti turvaistuinpussi. Aloitin tämän raskausaikana, toisen kolmanneksen alkupuolella jo, ja sain valmiiksi Liljan syntymää edeltäneenä viikonloppuna. Silloin neuloin hirveällä hädällä pussia valmiiksi – jotenkin oli vain sellainen kutina, että nyt se pitää saada tehtyä. Ja pitihän se, pussi jäi pingotukseen saunaan, kun lähdimme sairaalaan. ;)

pussi1

Pussi on yhdistelmä Novitan ja Teeteen ohjeita, alaosa on Novitaa ja yläosa Teeteetä. Tekeminen oli todella uuvuttavaa, palmikkoa palmikon perään, välillä pääteltiin muutama silmukka tai jotain muuta pientä, ja taas palmikkopalmikkoapalmikkoa. Välillä koko pussi jäi laatikkoon odottelemaan inspiraatiota, ja lopulta sen saikin tehdä väkisin loppuun. Lopputulo on kuitenkin aivan ihana ja käytännöllinen. Lilja käytti pussukkaa alusta alkaen, vieläkin harmittaa, että otin sairaalaan mukaan eri haalarin, joka ei sitten hänelle sopinutkaan ja kotiutuessa meinasi iskeä totaalinen vaatekriisi. Tytöltä hajosivat ensin housut ja sen jälkeen huomasimme, että kotimatkalle suunniteltu haalari kokoa 50/56 oli niin suuri, että koko vauva meinasi mennä hukkaan, eikä olisi sopinut edes turvakaukaloon haalarissaan! Lienikö joku valmistusvirhe vai vain isoa kokoa? Onneksi olin pakannut mukaan vaatteita enemmänkin ja saimme vauvan kunnialla puetuksi.

Tähänkin ohjeeseen olisi voinut tehdä hieman muokkauksia… Ensinnäkin, muka-hieno levenevä alaosa. Pois. Turha ja oikeastaan aika rumakin. Reuna ei asetu kohdalleen, vaan takakappale kääntyy liikaa etupuolelle. Lisäksi turvavyön aukko olisi saanut olla isompi. Päätellyt silmukat jäävät hieman kiristämään ja turvavyön joutuu vetämään reiästä hieman liian kovasti. Alkuun pelkäsin, että jokin lanka katkeaa, mutta ihmeesti se vaan kesti. Lisäksi hihat olisi saanut neuloa korkeammiksi. Kun pussi jäi pois käytöstä, hihat alkoivat olemaan jo hieman kireät, vaikka alla ei ollut kuin pitkähihainen body. Hihaan olisi saanut neuloa ainakin pari senttiä lisää korkeutta.

pussi2

Kääntöhihat ovat todella käytännölliset pikkuvauvan vaatteissa, kun tumput ovat välillä niin haastavat saada pysymään käsissä. Meidän tyttö kylläkin sai pitää ohuet sisätumppunsa vielä kääntöhihojen alla, sillä hänellä oli – ja on edelleen – aivan jäätävän kylmät sormet. Hieman epäilen, kiertääkö niissä veri ollenkaan. Ompelin vielä niskaan ripustuslenkiksi ja koristukseksi hand knitted-nauhaa pätkän, se toi pussukalle jotenkin viimeistellymmän ulkomuodon. Tämänlaisia nauhoja voisi hamstrata enemmänkin. :)

Kaikenkaikkiaan tästä työstä päällimäiseksi jäi mieleen jumalaton työ. 😂 Kuitenkin olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja mielissäni siitä, että tämä tosiaan lopulta valmistui.


Turvaistuinpussi

⇒ Lankatyö numero 11 vuonna 2016.
Lankana DROPS Alpaca.
Projekti Ravelryssa.

Tassutakki

”Vauva nukkuu! Äkkiä syömään, bloggaamaan, koirat ulos, sitä tätä ja tuota!”

Tunnen itseni taas ihan vasta-alkajaksi bloggaamisessa. Hyvät kuvat vaativat uskomattomia ponnisteluja ja teksti ei luista. Ennen vauvaa pystyin asettelemaan ja kuvaamaan valmiita töitä vaikka kuinka kauan, nyt yritän räiskästä säädylliset kuvat pika-ajassa. Harmi vain, että perfektionistiluonteeni ei pysty hyväksymään huonoja kuvia. Tekstin kirjoittaminen tökkii, kun jatkuvasti pitäisi olla keskeyttämässä tai tekemässä jotain muuta. Toki tiesin, että lapsen myötä elämä muuttuu, mutta en osannut ajatella, että blogin kirjoittamisesta tulee näin vaikeaa! 😁 Toivotaan siis, että tilanne tasaantuu lähiaikoina ja uusi rytmi löytyy.

Jo ennen synnytystä ompelin tulokkaalle takin, jonka piti olla sisäkäyttöön. Siitäpä tulikin niin paksu ja takkimainen, että takki se sitten on, eikä mikään pusero. Kaava on Brindille & Twigistä, jossa on aivan ihania PDF-kaavoja lastenvaatteisiin. Haluaisin ne kaikki. 😍 Kaavan mukaan takki ommellaan pussiksi, jolloin sitä voi käytännössä pitää kumminpäin vaan. Tämä takki on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi vain toisinpäin, siitä kertovat selkään ommellut tassunkuvat. Tai miten sen käytettävyydenkin määrittelee, vauva on kovaa vauhtia siirtymässä 62-senttisiin vaatteisiin, ja tämän melkein jo liian pienen takin puin ensimmäistä kertaa päälle eilen…

takki4

Valitettavasti en muista kovinkaan paljon tämän ompelusta, siitä kun on jo sen verran kauan aikaa. Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut, takki oli todellakin ihan superhelppo tehdä! Tassun kuvat tulostin netistä ja piirsin siitä takin selkään. Ompelin raitatrikoon alapuolelle ja leikkasin ompeleen sisäpuolelta näkyviin – alikeompelua siis. Tassujen ompeluun testasin Ebaysta ostamaan vapaaompelujalkaa, ja täytyy kyllä myöntää, että tuollaisten ympyröiden ompelu kävi sillä aika paljon näppärämmin kuin tavallisella paininjalalla. ;)

takki3

Tein takin päällitikkauksen hyvin loivalla siksakilla, joka näyttää melkein suoraompeleelta, mutta joustaa edes hieman. Kiitos Saumanvara-ryhmälle tästäkin vinkistä. Kankaat ovat kierrätyskankaita appiukkoni vintiltä, varmaankin reilusti yli kaksikymmentä vuotta vanhoja. Raidallinen kangas on trikoota ja päällikangas jotakin paksuhkoa neulosta.

Ja nyt vauva herää… Sainpas sentään koko postauksen kirjoitettua! :)


Tassutakki

… Kaava Brindille&Twigin Reversible Wrap Cardigan.
… Koko n. 56m
… Vuori trikoota, päällinen neulosta.

Samalla linjalla jatketaan

Hame-vatsa-kuvilla mennään tänäänkin. Tämän meinasin esitellä kyllä vähän myöhemmin, mutta en ole vielä ehtinyt (viitsinyt) ladata tietokoneelle asti kuvia muista töistä. Saati sitten edes kuvata kaikkea. Toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneitä tähän vauva-raskausteemaan, joka blogissa nyt on pinnalla, lupaan palata ruotuun heti, kun saan kaikki suunnittelemani jutut tehtyä. Sairaalakassiinkin ajattelin pakata lankaa ja puikot ihan vaan omia sukkiani varten, pikkuisella toivottavasti siihen mennessä on jo kaikki valmiina.

Viime viikolla kaipailin itselleni edelleen jotain päällepantavaa ja päätin surauttaa pikaisesti ihan vaan perushameen. No, ei se niin pikaisesti sujunut, mutta hame syntyi silti. Harmaa kangas on Noshin farkkucollegea, musta trikoo taas jokin jämäpala Kankaita.comilta. Kaava on pari eri kokoista suorakaidetta omien ympärysmittojeni mukaan. Taskun kaavan piirsin laiskuuttani lautasliinaan, kun en jaksanut hakea parempaakaan paperia. 😁

Hameessa on siis joustavaa kangasta vyötäröllä ja hameosa on rypytetty siihen sopivan mittaiseksi. Rypyttäminen olikin muuten haastava homma, mutta onnistui lopulta Facebookin Saumanvara-ryhmän avustuksella. (Mikä ihana paikka! ❤) Vyötärökaitaleen jouduin kerran purkamaan irti epäonnistuneen rypytyksen vuoksi, mutta omasta mielestäni se oli ihan hyvä saldo. 😁

Hameen muotoutuessa se kaipasi mielestäni vielä jotain jujua, joten päätin opetella taskun tekemisen. Ihan yksinkertaisen päällitaskun vain, mutta kuitenkin. Vaatimattomasti halusin pyöreän taskun, joten etsin suosiolla lisäohjeistusta tekoon. Apu löytyi kirjastosta lainassa olleesta Suuri Käsityö – Vaateompelijan käsikirja-opuksesta. Ensin kanttasin taskunsuun samalla mustalla, jota vyötärökaitalekin on, sitten pyöreä tasku piti rypyttää käänteestä, jotta se asettui kauniisti paikalleen. Apulangalla, nuppineula-armeijalla ja silitysraudalla tämäkin onnistui melko kivuttomasti, vaikka inhottavaa näpräämistä olikin. Neulasin taskut paikoilleen ja surautin reunan rouheasti kahteen kertaan, enkä kovin millintarkasti edes. Mielestäni se sopi tämän hameen tyyliin.

Sitten hame olikin valmis! Oikeastihan tähän meni monta päivää, tein ensin toisen taskun ja parin päivän päästä aloin miettimään, että mites se tulikaan tehtyä. Samoilta ne kuitenkin näyttävät, eli tavoite saavutettu. Plussana vielä se, että olen tosi tyytyväinen hameeseen, eli tavoite saavutettu ja ylitetty siltäkin osin.


Perushame taskuilla

»  Ompelutyö numero 6 vuonna 2016.
» Kaava omasta päästä.

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. 😂

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M