Avainsana: Vaate

Synttärimekko 1-vuotiaalle (ja äidille)

No niistä 1-vuotissynttäreistä on jo hetki aikaa, mutta mekkojen kuvaus otti oman aikansa. Ja vielä blogiin saaminen toisen samanmoisen. :D Huhtikuun alussa siis juhlittiin yksivuotiasta Liljaa, ja tein meille molemmille juhliin mekot. Liljan mekko oli todellinen murheenkryyni, sitä tehdessä tuli ensikosketukseni tyllin, enkä tiedä uskallanko enää koskaan koittaa uudelleen. Jostain syystä tylli oli jo ennen ompelua aika mössöä ja takertuvaa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Valmiissa hameessa helma kiertyi ylöspäin, tylli takertui itseensä ja oli tosiaankin mössöä. Juhlat juhlittiin kamalan tyllin voimin, mutta 1-vuotiskuvaan purin tyllin pois ja jätin pelkän trikoohelman. Vieläkin harmittaa, kun mekko ei vastannutkaan odotuksia – vaikkei siinä nyt tuollaisenaan mitään erityistä vikaakaan ole.

Kankaiden valinta lähti oikeastaan liikkeelle kengistä, ostin Liljalle aiemmin H&M:lta tuollaiset puuterin värisen tossut, sillä Lilja ei vielä kävellyt montaakaan askelta juhlissaan, enkä siksi halunnut varsinaisia kenkiä hänelle laittaa. Kävelemättömyyden vuoksi en myöskään halunnut tehdä hänelle ”oikeaa” juhlamekkoa joustamattomasta kankaasta, sillä kontatessa helma olisi ollut tiellä. Näiden ehtojen mukaan tein mekon Noshin trikoista, mustaa ja puuteriroosaa yksivärisenä ja puuteriroosaa Kuisketta. Kaava on Brindille & Twigin #82. Kyseessä on siis mekkobody, jotta takapuoli pysyi piilossa. :) Pidensin hieman helmaa ja lisäsin frillat kädenteille.

Olalla olevat KAM-nepit ovat myöskin hieman häiritsevät, olisin halunnut huomaamattomammat nepit. Mutta kun kerran laitat KAMin, ei sitä niin vain enää pois otetakkaan. Siihen oli siis tyytyminen. Mekon helmassa on rullapäärme, samoin kuin frillojen reunassa. Bodyosan kanttaus sujui kerrankin kivuttomasti, kantti kulki omalla paikallaan kauniisti, vaikka alaosassa on jos jonkinmoista kaarretta ja kiemuraa. Rusettipannan ohjetta olen soveltanut hieman Kakarat-blogista.

Omaan mekkooni taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on Tyyne-Esterin Marokko-trikoo, viime Kankaiden Yön löytö. Ensin ihastuin kankaaseen täysin ja tilasin pari metriä, sitten kankaan saavuttua mietin että APUA en mä osaa pukeutua tämmöiseen kuosiin. Sitten tein siitä tämän Ruskamekon ja ihastuin täysin. Tämä on ihan ehdottomasti yksi mun lempparivaatteista nyt. Helmassa on rullapäärme, hihoissa ja pääntiellä on resorikanttaus, joka on käännetty nurjalle siten, että resori pilkottaa oikealle puolelle ihan hiukan vaan. Tämä on Ruskamekon imetysluukullinen versio, luukku piiloutuu kuosiin todella huomaamattomaksi. Ruskamekko on malliltaan ihana, omasta mielestäni yläosasta tyköistuva ja helmasta levenevä mekko sopii omalle vartalotyypilleni kivasti. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. :)

#vaatevallankumous

Postaus tulee jälleen vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Vaatevallankumouksen kunniaksi ompelin Liljalle joitain vaatteita kierrätyskankaista, pidentääkseni näiden vaatteiden käyttöikää uutena vaatteena Ai mikäkö on vaatevallankumous?

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi tehdasrakennuksen romahduksen vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta. Kevään 2017 Vaatevallankumous tehdään 24.-30. huhtikuuta – tule mukaan!

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä #whomademyclothes eli kuka minun vaatteeni on tehnyt. Kampanjaan osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä yli 90 eri maassa.

Fashion Revolution

Ompeluharrastuksen myötä näistä asioista on tullut minulle tärkeitä ja pyrin välttelemään asti halpaketjujen vaatteita. Vaatevallankumousviikolla näin Facebookissa haasteen kierrätysompelusta, ja siitä intoutuneena syntyivät nämä kesävaatteet Liljalle. Niin onnekkaasti on jo käynyt, että näitä on päässyt pari kertaa käyttämäänkin. Toivottavasti niitä päiviä tulisi vielä lisää rutkasti. :)

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi pikkusiskon vanha paita, harmi, etten huomannut ottaa ennen-jälkeen-kuvia. Kaava on uusimmasta Ottobresta 3/17, mallian 4&5 yhdistelmä. Mallit ovat pääasiassa sama kaava, pienin muunnoksin. Taskun kiinnitykseen käytin SaVan oppeja, silitin liimanauhalla ensin taitteet, ja sitten uudella nauhalla taskun vielä paikoilleen. Tikkaus oli tämän jälkeen jo ihan lasten leikkiä. Pääntielle laitoin jämäpätkän pitsikuminauhaa, vähän liian löysästi tosin, kun pääntie jäi hieman lörpöttämään. Jostain syystä en saanut mekon väriä oikeaksi kuviin, enkä kyllä oikein osaa kuvailla, minkä värinen tämä sitten oikeasti on. Tumma, vihertävä turkoosi? Jadenvihreä? Jotain sellaista.

Seuraavana myöskin siskon vanha paita, jota olen jo pitkään hillonnut kierrätysompelua varten. Kaava löyty Ottobresta 3/16, malli 12. Hapsut sopivat sulkaprinttiin täydellisesti. Hihojen reunan saumuroin ja käänsin ulospäin pari kertaa, sitten vielä ompelin parilla pistolla taitteen kiinni. Tästä tuli ihan suosikkipaitani, teen varmasti Liljalle lisää tällä mallilla. Ensimmäisen pesun jälkeen hapsut rullautuivat enemmän ja ovat nyt huomattavasti selkeämmät. Malli levenee reilusti alaspäin, mukavan väljä kesäteeppari siis.

Viimeisenä tuhosin pari äitini paitaa. Kuviollinen kangas on jotakin joustamatonta, pinkki kangas trikoota. Kaava on samasta lehdestä kuin hapsupaita, OB 3/16, malli 3. Takana on pisaran muotoinen halkio, jossa pienet, ommeltavat nepparit kiinnityksenä. Pinkin trikoon jämistä tein vielä settiin sopivan rusettipannan. Setti on söpö kuin mikä, mutten oikeasti kovin käytännöllinen. Panta ei pysy päässä hetkeä kauempaa, ja paitakin päällä ollessaan laskeutuu jotenkin hassusti. :D Toivotaan, että nämäkin silti päätyisivät käyttöön joskus.

Pala kesää talveen

Kesä ja mansikat. <3 Sieltä se kesä taas pikkuhiljaa saapuu, me otimme Liljan kanssa kesäfiilistelyyn pienen varaslähdön. Tarpeeseen ommeltuun yökkäriin ei meinannut millään löytyä sopivia kankaita, kokonaan kuviollinen oli liian levoton, enkä oikein yksiväristäkään halunnut. Eikä toisiinsa sopivia kankaitakaan ollut oikein kauheasti. Mansikkakangasta pyörittelin pitkään käsissäni, sovittelin kaveriksi kaikenlaisia trikoita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta ihan sattumalta käteen osui Noshin possupussista aikoinaan kotiutunut JC. Ja sehän sopi kuin nenä päähän! JC hihoihin oli muutenkin ihan nappiratkaisu, sillä Lilja nukkuu unipussissa, josta kädet jäävät tietysti ulkopuolelle. Nyt eivät kädetkään palele öisin.

Mansikkatrikoo on Kankaita.comilta joskus ostettua. Kangas on todella suloista, mutta valitettavasti laadultaan ei kovin kummoista. Nyt jo haalarissa on reilusti nyppyä, kun taas vieressä Noshin JC oikein häikii sileydellään. Usein siis hieman hintavampi kangas maksaa itsensä takaisin laadullaan. Kaavana tässä on Max&Meenan Rompaloones, josta olen jonkin verran laskenut haaraa ja kavensinpa hieman lahkeitakin. Kaavassa on mitat käden-, jalan- ja pääntien resorille, mutta minä olen molemmilla kerroilla unohtanut, että kyseessä olisi nimenomaan resori, tässäkin yöpuvussa pääntie on todella ahdas, eihän tuo JC veny samalla tavalla resorin kanssa.

Näinkin ison lapsen kanssa vetoketjullinen haalari olisi kätevämpi, olen tästä yhden vetoketjuversion tehnytkin, joka ei kyllä tainnut blogiin saakka koskaan päätyä. Tosin, kun tämä kuitenkin vaan puetaan illalla ja otetaan aamulla pois, ei ole niin justiinsa, vaikka nepit olisivatkin hieman työläät. Hankalaksi pukemisen tekee tämä sähköjänis, jota myös vauvaksi kutsutaan, joka pakenee paikalta aina pukemisen koittaessa. Jos pako epäonnistuu, saamme kyllä tuta hänen raivonsa. :) Vetoketju voisi siinä suhteessa olla nopeampi vetäistä vaan kiinni. Tietysti silloin kaula-aukon huolittelu hieman hankaloituu. Niin tai näin, molemmin tämä on oikein toimiva yöhaalari, haaraa laskemalla mahtuu tuhti yövaippa ja vielä villahousutkin!

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.

Neljä x housut

Meillä ilmeni akuuttia housupulaa. Ja nyt niitä tuntuu tursuavan joka paikasta. Mitä tapahtui? Siltikin vain parit housut ovat käyttökelposia. Kestovaippaa käyttävälle tytölle on liki mahdotonta löytää sopivia ostohousuja, miten ompelutaidottomat sen tekevät? Normaali taskuvaippa mahtuu kyllä, jos housut ovat vähän reilut, mutta ihottuman vuoksi Lilja on viime aikoina käyttänyt alushousut-sisävaippa-villahousut-yhdistelmää. Paksuutta löytyy siis, kuten kuvastakin näkee.

Näissä ”kestovaippaleggareissa” on jo aiemmista postauksista tuttu Baby Got Back. Liljalla on näitä lähes joka koossa. Kaava on reilua mitoitusta, joten vaikka Liljakin käyttää nyt kokoa 74-80cm, taskuvaipan päälle sopivat hyvin 3-6M-koon legginssit. Olisiko se sitten koko 68? Nyt sisävaipan ja villahousujen päälle tein kokoa isommat housut, eli 6-12M ja näyttävät aika hyviltä. Lahkeet ovat joka koossa aika ahtaat, joten näihin legginsseihin lisäsin lahkeensuuhun hieman leveyttä. Paksu vaippasetti syö korkeutta housuista, ja Onerva-housut jäivätkin ehkä hieman mataliksi.

Kankaina näissä on Nappinjan Diagonaaliraita-trikoo sekä Sampsukan Onerva-velour. Raidallisten toinen lahje on leikattu poikittain, jolloin raidat menevät lahkeissa eri suuntiin ja kohdistuvat KE-saumaan. Kuvaa ei tietenkään ole. Onervat taas kohdistuivat peppuun ihan vahingossa noin hienosti. :)

Toinen housupari on uusimman Ottobren (01/17) Baggy-kaavalla tehty. Villahousut eivät näiden alle kyllä sovi, mutta taskuvaipan päälle istuvat kauniisti. Tämän vuoksi teinkin mustat housut Jyväskylän Kangaskaupan merinosta ja lanoliinitin, joten menevät sisävaipan päälle ihan sellaisenaan. Sisävaipassa ei siis ole kosteussulkua, ja ne vaativat päälleen villahousut. JKK (ja ainakin Selia) myy merinovillaa, joka sopii villahousutarkoitukseen. Kestovaipan päällä käytettävät villahousut on lanoliinitettava, jotta ne imevät kosteuden. Villa puhdistaa itse itseään, joten housuja ei pestä ennen kuin niissä on näkyvää likaa, tuuletetaan vain. Pitkän villahousut ovat siitä epäkäytännölliset, että meillä ainakin sormisuokaillessa sitä näkyvää likaa tahtoo tulla aika pian. :) Pallokuvioinen kangas on sekin JKK:lta, harjattua joustocollegea. Lisäsin resoreilla vähän pituutta, jotta housut menevät käytössä kauemmin.

Facebookissa olen useasti törmännyt näihin ihaniin ompelumerkkeihin. Ihmiset ovat tehneet kimppatilauksia ja minä olen aina myöhästynyt. Sitten eräs ystävällinen myi minulle omistaan 50kpl Äiti teki-lappuja. <3 Olen niitä nyt läiskinyt sinne tänne ompeluksiini. Haluaisin ihan oman ompelumerkin, mutten ole vielä keksinyt, mitä siihen kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus! :D