Avainsana: Vaate

Jokohan tietotekniikka toimii?

Kirjoittelin viime viikolla pitkästä aikaa postauksen, joka ei alun alkaenkaan sujunut kovin hyvin. Koitetaanpa siis uudelleen. :) Palauttelin omaan tietokoneeseemme tehdasasetukset, ja pääsin vihdoin viime viikolla siis kirjoittelemaan tänne, ajattelin että nyt kaikki toimii hienosti. Onnistuin lisäämään postaukseen muutaman kuvan, mutta sitten kuvien lataus tyssäsi eivätkä päivitykset menneet läpi. Kävin sitten hiukan koodipuoltakin ihmettelemässä ja lopulta koko sivusto sekosi. Lopputulemana se, että sivulle ei päässyt kirjautumaan tai katsomaan, kaikenlaisia virhekoodeja vaan paukkui ja kun yhden korjasi, sivu antoi kymmenen lisää. Lopulta onnistuin hetkeksi myös hävittämään koko blogin. Ei hätää, varmuuskopiot ovat kyllä tallella, mutta en päässyt niitä mistään käyttämään. Kyselin apua sitten Facebook-ryhmässä, jossa joku ihana ihminen onnistui palauttamaan blogin aiempaan varmuuskopioon, enkä siis menettänyt kuin viimeisen postauksen. Hip hip hurraa hänelle! Nyt sain jopa päivitettyä lisäosia, joten katsotaan jokohan tämä lähtisi sujumaan.

Viimeisin postaukseni on kesän alusta, jolloin ehdin hieman enemmän kirjoittelemaan ja tekemäänkin jotain kirjoittamisen arvoista. Sitten, jälleen kerran tapahtui elämä, ja blogi painui taka-alalle. Onneksi näiden vuosien jälkeen Käsityöelämää on kuin vanha ystävä, jonka kanssa yhteydenpidossa voi olla väliä, ja sitten taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Toivottavasti nyt jatkamme siitä. Kesä on tosiaan ollut melkoista tohinaa ensin erilaisissa juhlissa, sitten talonostopuuhissa ja tietysti muuttaessa. Sekä tärkeimpänä, kesäkuun lopulla ilmoitteli saapumisestaan myös Pikkukakkonen, jonka laskettu aika on helmikuun lopussa. Isosiskonsa tavoin myös hän vei äidin viikkokausiksi halailemaan pönttöä, eikä käsityöt juurikaan pyörineet mielessä. Nyt on kuitenkin pahoinvointi ja väsymys takana päin, sekä kotitutuminen omaan tupaan hyvällä mallilla. Vihdoin siis aikaa harrastuksille!

Nämäkin kuvat nyt jostain syystä ovat ainakin omalla näytöllä todella huonolaatuisia. Joku menee siis edelleen vikaan, pahoittelut.

Akuuttiin tarpeeseen tein venähtäneelle taaperolle pari paitaa. Lilja kasvoi reilussa kahdessa kuukaudessa melkein 6cm pituutta, joten ei ihmekään että kaikki vaatteet jäivät pieniksi kertaheitolla. Nyt yritän epätoivoisesti paikkailla vaatekaapin puutteita. Asiaa ei helpota se, että ompelutilani on tällä hetkellä remontissa, ja joudun siis ompelemaan kaiken sen keskellä. Nopeasti kuitenkin valikoin pari kangasta johon pääsin helposti käsiksi ja leikkasin paidat jo aiemmin piirtämälläni Ottobren peruspaitakaavalla. Pidensin hihoja ihan hiukan ja avarsin pääntietä, sillä aiemmin tekemäni paidat ovat vähän jämptit pään yli vedettäessä. Hihoissa pieni lisäpituus taas ei haittaa, kun kanttaukset pitävät hihan oikealla paikallaan. Näitä peruspaitoja tehdessä saa kyllä iloita kantinkääntäjästä, kunhan vaan muistaa leikellä vaatteita niin, että samanvärinen resori sopii kaikkeen. Sitten vaan huristellaan menemään hihat ja pääntiet yhteen pötköön. Niin helppoa! Miau mourr-kangas on kotiutunut joskus Käpysen possupussista, aikomuksena on tehdä siitä leggarit minulle itselleni, mutta kun kiirettä pitää… :D

Kun klikkaat kuvia isommaksi, laatu ei näytä ihan yhtä surkealta.

Toinen paita onkin itseasiassa tunika, sillä pääkallokangas ei asettunut yhtään paidaksi mielessäni. Pyörittelin kangasta käsissäni tovin, ja päätin leikata sen samalla paitakaavalla, mutta leventäen ja pidentäen helmaa hiukan. Ja tästä tulikin tosi kiva! Vaaleanpunainen kanttaus tekee vaatteesta paljon hempeämmän, kuin kangas olisi muuten ollut. Laiskuuttani huristelin vielä helmankin kantinkääntäjällä, mutta siitä olisi ehkä tullut parempi jotenkin toisin… Nyt tosin paidassa on jo paprikatahrakin (ideoita poistamiseen…?) joten eipä tuota helmaa kannata enää harmitella, kotipaita kun tästä tulikin. Monet kuosikankaat kääntyvät mielessäni paljon paremmin tunikaksi kuin paidaksi, tarkemmin ajateltuna tuo paitakin olisi voinut olla tunikana kivampi. Tosin tavallisille paidoillekin on käyttöä. Pääkallokangas on joskus aikoja sitten hankittu Jyväskylän kangaskaupasta.

Seuraavaksi pitäisi panostaa omaan pukeutumiseen, kasvava vatsa kaipaisi verhokseen myöskin peruspaitoja. Palaillaan siihen siis myöhemmin. :)

Synttärimekko 1-vuotiaalle (ja äidille)

No niistä 1-vuotissynttäreistä on jo hetki aikaa, mutta mekkojen kuvaus otti oman aikansa. Ja vielä blogiin saaminen toisen samanmoisen. :D Huhtikuun alussa siis juhlittiin yksivuotiasta Liljaa, ja tein meille molemmille juhliin mekot. Liljan mekko oli todellinen murheenkryyni, sitä tehdessä tuli ensikosketukseni tyllin, enkä tiedä uskallanko enää koskaan koittaa uudelleen. Jostain syystä tylli oli jo ennen ompelua aika mössöä ja takertuvaa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Valmiissa hameessa helma kiertyi ylöspäin, tylli takertui itseensä ja oli tosiaankin mössöä. Juhlat juhlittiin kamalan tyllin voimin, mutta 1-vuotiskuvaan purin tyllin pois ja jätin pelkän trikoohelman. Vieläkin harmittaa, kun mekko ei vastannutkaan odotuksia – vaikkei siinä nyt tuollaisenaan mitään erityistä vikaakaan ole.

Kankaiden valinta lähti oikeastaan liikkeelle kengistä, ostin Liljalle aiemmin H&M:lta tuollaiset puuterin värisen tossut, sillä Lilja ei vielä kävellyt montaakaan askelta juhlissaan, enkä siksi halunnut varsinaisia kenkiä hänelle laittaa. Kävelemättömyyden vuoksi en myöskään halunnut tehdä hänelle ”oikeaa” juhlamekkoa joustamattomasta kankaasta, sillä kontatessa helma olisi ollut tiellä. Näiden ehtojen mukaan tein mekon Noshin trikoista, mustaa ja puuteriroosaa yksivärisenä ja puuteriroosaa Kuisketta. Kaava on Brindille & Twigin #82. Kyseessä on siis mekkobody, jotta takapuoli pysyi piilossa. :) Pidensin hieman helmaa ja lisäsin frillat kädenteille.

Olalla olevat KAM-nepit ovat myöskin hieman häiritsevät, olisin halunnut huomaamattomammat nepit. Mutta kun kerran laitat KAMin, ei sitä niin vain enää pois otetakkaan. Siihen oli siis tyytyminen. Mekon helmassa on rullapäärme, samoin kuin frillojen reunassa. Bodyosan kanttaus sujui kerrankin kivuttomasti, kantti kulki omalla paikallaan kauniisti, vaikka alaosassa on jos jonkinmoista kaarretta ja kiemuraa. Rusettipannan ohjetta olen soveltanut hieman Kakarat-blogista.

Omaan mekkooni taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on Tyyne-Esterin Marokko-trikoo, viime Kankaiden Yön löytö. Ensin ihastuin kankaaseen täysin ja tilasin pari metriä, sitten kankaan saavuttua mietin että APUA en mä osaa pukeutua tämmöiseen kuosiin. Sitten tein siitä tämän Ruskamekon ja ihastuin täysin. Tämä on ihan ehdottomasti yksi mun lempparivaatteista nyt. Helmassa on rullapäärme, hihoissa ja pääntiellä on resorikanttaus, joka on käännetty nurjalle siten, että resori pilkottaa oikealle puolelle ihan hiukan vaan. Tämä on Ruskamekon imetysluukullinen versio, luukku piiloutuu kuosiin todella huomaamattomaksi. Ruskamekko on malliltaan ihana, omasta mielestäni yläosasta tyköistuva ja helmasta levenevä mekko sopii omalle vartalotyypilleni kivasti. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. :)

#vaatevallankumous

Postaus tulee jälleen vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Vaatevallankumouksen kunniaksi ompelin Liljalle joitain vaatteita kierrätyskankaista, pidentääkseni näiden vaatteiden käyttöikää uutena vaatteena Ai mikäkö on vaatevallankumous?

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi tehdasrakennuksen romahduksen vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta. Kevään 2017 Vaatevallankumous tehdään 24.-30. huhtikuuta – tule mukaan!

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä #whomademyclothes eli kuka minun vaatteeni on tehnyt. Kampanjaan osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä yli 90 eri maassa.

Fashion Revolution

Ompeluharrastuksen myötä näistä asioista on tullut minulle tärkeitä ja pyrin välttelemään asti halpaketjujen vaatteita. Vaatevallankumousviikolla näin Facebookissa haasteen kierrätysompelusta, ja siitä intoutuneena syntyivät nämä kesävaatteet Liljalle. Niin onnekkaasti on jo käynyt, että näitä on päässyt pari kertaa käyttämäänkin. Toivottavasti niitä päiviä tulisi vielä lisää rutkasti. :)

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi pikkusiskon vanha paita, harmi, etten huomannut ottaa ennen-jälkeen-kuvia. Kaava on uusimmasta Ottobresta 3/17, mallian 4&5 yhdistelmä. Mallit ovat pääasiassa sama kaava, pienin muunnoksin. Taskun kiinnitykseen käytin SaVan oppeja, silitin liimanauhalla ensin taitteet, ja sitten uudella nauhalla taskun vielä paikoilleen. Tikkaus oli tämän jälkeen jo ihan lasten leikkiä. Pääntielle laitoin jämäpätkän pitsikuminauhaa, vähän liian löysästi tosin, kun pääntie jäi hieman lörpöttämään. Jostain syystä en saanut mekon väriä oikeaksi kuviin, enkä kyllä oikein osaa kuvailla, minkä värinen tämä sitten oikeasti on. Tumma, vihertävä turkoosi? Jadenvihreä? Jotain sellaista.

Seuraavana myöskin siskon vanha paita, jota olen jo pitkään hillonnut kierrätysompelua varten. Kaava löyty Ottobresta 3/16, malli 12. Hapsut sopivat sulkaprinttiin täydellisesti. Hihojen reunan saumuroin ja käänsin ulospäin pari kertaa, sitten vielä ompelin parilla pistolla taitteen kiinni. Tästä tuli ihan suosikkipaitani, teen varmasti Liljalle lisää tällä mallilla. Ensimmäisen pesun jälkeen hapsut rullautuivat enemmän ja ovat nyt huomattavasti selkeämmät. Malli levenee reilusti alaspäin, mukavan väljä kesäteeppari siis.

Viimeisenä tuhosin pari äitini paitaa. Kuviollinen kangas on jotakin joustamatonta, pinkki kangas trikoota. Kaava on samasta lehdestä kuin hapsupaita, OB 3/16, malli 3. Takana on pisaran muotoinen halkio, jossa pienet, ommeltavat nepparit kiinnityksenä. Pinkin trikoon jämistä tein vielä settiin sopivan rusettipannan. Setti on söpö kuin mikä, mutten oikeasti kovin käytännöllinen. Panta ei pysy päässä hetkeä kauempaa, ja paitakin päällä ollessaan laskeutuu jotenkin hassusti. :D Toivotaan, että nämäkin silti päätyisivät käyttöön joskus.

Pala kesää talveen

Kesä ja mansikat. <3 Sieltä se kesä taas pikkuhiljaa saapuu, me otimme Liljan kanssa kesäfiilistelyyn pienen varaslähdön. Tarpeeseen ommeltuun yökkäriin ei meinannut millään löytyä sopivia kankaita, kokonaan kuviollinen oli liian levoton, enkä oikein yksiväristäkään halunnut. Eikä toisiinsa sopivia kankaitakaan ollut oikein kauheasti. Mansikkakangasta pyörittelin pitkään käsissäni, sovittelin kaveriksi kaikenlaisia trikoita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta ihan sattumalta käteen osui Noshin possupussista aikoinaan kotiutunut JC. Ja sehän sopi kuin nenä päähän! JC hihoihin oli muutenkin ihan nappiratkaisu, sillä Lilja nukkuu unipussissa, josta kädet jäävät tietysti ulkopuolelle. Nyt eivät kädetkään palele öisin.

Mansikkatrikoo on Kankaita.comilta joskus ostettua. Kangas on todella suloista, mutta valitettavasti laadultaan ei kovin kummoista. Nyt jo haalarissa on reilusti nyppyä, kun taas vieressä Noshin JC oikein häikii sileydellään. Usein siis hieman hintavampi kangas maksaa itsensä takaisin laadullaan. Kaavana tässä on Max&Meenan Rompaloones, josta olen jonkin verran laskenut haaraa ja kavensinpa hieman lahkeitakin. Kaavassa on mitat käden-, jalan- ja pääntien resorille, mutta minä olen molemmilla kerroilla unohtanut, että kyseessä olisi nimenomaan resori, tässäkin yöpuvussa pääntie on todella ahdas, eihän tuo JC veny samalla tavalla resorin kanssa.

Näinkin ison lapsen kanssa vetoketjullinen haalari olisi kätevämpi, olen tästä yhden vetoketjuversion tehnytkin, joka ei kyllä tainnut blogiin saakka koskaan päätyä. Tosin, kun tämä kuitenkin vaan puetaan illalla ja otetaan aamulla pois, ei ole niin justiinsa, vaikka nepit olisivatkin hieman työläät. Hankalaksi pukemisen tekee tämä sähköjänis, jota myös vauvaksi kutsutaan, joka pakenee paikalta aina pukemisen koittaessa. Jos pako epäonnistuu, saamme kyllä tuta hänen raivonsa. :) Vetoketju voisi siinä suhteessa olla nopeampi vetäistä vaan kiinni. Tietysti silloin kaula-aukon huolittelu hieman hankaloituu. Niin tai näin, molemmin tämä on oikein toimiva yöhaalari, haaraa laskemalla mahtuu tuhti yövaippa ja vielä villahousutkin!

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.