Avainsana: Tuunaus

28/31

Huomenta! Kelloja siirrettiin ja taas ollaan hieman lähempänä kesää. Lähestyvän kesän kunniaksi olen tuunaillut itselleni kesämekon. Käytän vaatteissani pääasiassa mustaa, välillä ehkä joitakin tehostevärejä, mutta musta roikkuu aina mukana. Kuitenkin minulle on jostain jahkaantunut kokonaan keltainen mekko (yöööök). Mekon mallista tykkään kovasti, mutta ikinä sitä ei ole tullut käytettyä.

Suuri Käsityö-lehdestä pongasin tuunausohjeen, josta sainkin idea. Leikkasin mekosta helman irti, sekä etsin vanhan, hieman jo kulahtaneen topin sille kaveriksi. Topin katkaisin rintojen alta. Sitten vaan osat yhdistetään, ja tadaa, sinulla on uusi mekko! Toisenkin tällaisen aion tehdä vielä, paita ja kangas ovat jo valmiina.

Tässä mekossa suosikkini on tuo leveä helma, kevyt kesämekko ei tosiaan saa puristaa tai rutistaa mistään, vaan sen pitäisi tuntua siltä, kun ei olisi päällä lähes mitään! Ja tämän kokoisessa helmassa ja käytöstä poistetulla topilla se vaatimus kyllä toteutuu. :)

Ikävä kyllä minulla ei taaskaan ollut mahdollisuutta saada kunnollista kuvaa, sillä avomieheni on kuvaajana vähän.. sanotaanko kiireinen? Hän napsaisee korkeintaan kaksi kuvaa, eikä katsokkaan valoa tai tarkennusta tai mitään muutakaan oleellista. Minun puhelimellani olisi vielä helppo ottaa kuva, kun suurimman osan tarvittavista jutuista se säätää itse, pitää vain malttaa hetki, jotta se tarkentaa oikein ja ottaa kuva. Silti ne eivät tunnu onnistuvan. Enkä viitsi häntä vaatiakkaan kuvaamaan tuntia yhtä mekkoa, niin helpommalla pääsen kun otan kuvat itse. :)

Kesälomailua

Jälleen kerran joudun myöntämään, etten ole saanut aikaiseksi viime aikoina juuri mitään. Puolustaudun kuitenkin sillä, että käteni leikattiin uudelleen kuukausi sitten, enkä ole juurikaan pystynyt tekemään käsitöitä. Kesän alussa tein puhelinpussin Novitan Kaste-langasta virkkaamalla. Ja tänään tuunasin tylsän valkoisen kansion huomista koulun alkua varten. Kesän aikana olen enimmäkseen virkannut, isoäidinneliöitä ja afrikankukkia. Kukista on tulossa pehmolelu, josta en kerro vielä sen tarkemmin. ;) Isoäidinneliöt valmistuvat aikanaan jämälankatuolinpäällisiksi, toivottavasti pian, sillä kesäkalusteet pitää kohta korjata poiskin. 
Sormet syyhyävät jo tekemään villasukkia, puseroita, huiveja ja muita talviasusteita, mutta toistaiseksi minun pitää malttaa mieleni ja tyytyä vähemmän kättä rasittavaan virkkaukseen.. Ehkä jo lähiaikoina saan jotain valmiiksi, ja pystyn esittelemään täällä sen jonkin.

Kisun korjausta

Aiemmin tekemäni kissa päätyi jokin aika sitten takaisin minulle, sillä raukka oli päätynyt pesukoneeseen ja kaipasi hieman korjausta. Vanha Teddystä tekemäni kaulaliina oli venynyt ja huovuttunut, ja pääkin hieman roikkui. 
Purin kaulasauman ja laitoin hieman lisää vanua päähän ja vartaloon, sekä tein uuden kaulaliinan. Lisäksi piilotin hieman pesukoneessa esiin tulleita langanpäitä. 
Kisu palautui omistajalleen entistä ehompana ja suuresti odotettuna. Lopuksi vielä kielsin tiukasti laittamasta kissaa uudelleen pesukoneeseen – tai kuivausrumpuun. :)

Huivien tuunausta

Minulle on aikojen saatossa kulkeutunut ihmeellisiä neliön mallisia huiveja, jotka ovat niin pieniä, ettei niitä ole saanut kauniisti kaulaan, eikä niille oikein mitään muutakaan käyttöä sitten ole keksitty. Huivit ovat kuitenkin kivan näköisiä, enkä ole niitä poiskaan raaskinut heittää. Lisäksi palelen herkästi, joten huivit ovat ahkerassa käytössä kesälläkin. Eilen jälleen kerran ihmettelin huiveja, ja mietin miten ne saisi kaulaan nätisti. Kolmioksi ei voi taittaa, ovat hölmön näköisiä, suoraksi ei pysty solmimaan, kun pituus loppuu kesken. Sitten sain idean, pakkasin huivit mukaani ja ajoin äitini luokse. Henkilökohtaisesti en tule lainkaan toimeen ompelukoneiden kanssa, joten olen ylpeä itsestäni. Osasin aivan itse laittaa langat ja vielä ommellakin. Ompelin huiveista siis vastakkaiset sivut yhteen, jolloin ne ovat sopivan mittaisia tuubihuiveja. Nyt minulla on useita käyttökelpoisia kesähuiveja, ja astetta kovempi itseluottamus onnistuneen ompelun jälkeen. ;)