Avainsana: Tunika

Söpöstelyä & samistelua

Heti tähän alkuun tiedustelen muilta perheellisiltä tai muuten vaan kiireisiltä bloggaajilta… Kirjoitatteko te postauksen alusta loppuun yhdellä istumalla? Missä välissä? Mun ajatus häviää aina kun joudun keskeyttämään, mutta mulla ei myöskään tunnu löytyvän tarpeeksi pitkää rauhallista hetkeä koko postauksen kirjoittamiseen. Oppiiko sitä kirjoittamaan pätkissä, niin että teksti olisi jotenkin järkevääkin?

Ja sitten asiaan. Aiemmassa postauksessa olleen Noshin paidan kaavalla tein Liljalle tunikan, ihanasta Nappinjan kolmiotrikoosta. Tämä löytyi aiemmin järjestetystä kangaspenkojaisista, monen muun kanssa. 😉 Levensin kaavaa tunikaksi ja kaarsin takakappaleen hieman pidemmäksi. Etukappale voisi olla ehkä aavistuksen lyhyempi vielä, jolloin takakappale kaartuisi vielä lisää. Kädentielle menee jälleen nepit, jotta pukeminen on hieman mukavampaa.

Lisäksi ompelin meille söpöt samisteluleggarit. 😍 Kankaana on Jätti-Rätistä ostettu farkkutrikoo, josta olen aiemminkin tehnyt Liljalle legginssit. Kangas on ihanan pehmeää ja joustavaa, onneksi ostin joskus tarjouksesta pari metriä. Liljan 1-vuotiskuvan yhteydessä otetaan myös perhekuva, ja saattaapi olla, että me lähdemme näissä leggareissa kuvattavaksi. Olen ommellut myös samisyläosia, niistä lisää myöhemmin.

Omat legginssit tein Mallikelpoisen ohjeella omien mittojen mukaan. Ohje on mainio, mutta siinä mainittu väljyys -2cm ei kyllä riittänyt minulla ollenkaan. Jostain sitten luinkin, että joustavalle kankaalle miinusta voi olla jopa 10-20%. Nappasin sitten mitoista pois tuon 10%. Tosin vieläkin voisi ehkä ottaa pikkuisen lisää. Nilkan ympärykseen jätin väljyydeksi tuon -2cm, että legginssit menevät vielä mukavasi jalkaankin. Haarakoukkuja loivensin myös hieman, mutta en ole ehtinyt vielä testaamaan istuvuutta. Nämä ovat myös VKP2017-projektiin, jossa on tässä kuussa tehty itselle sopivia kaavoja.

Liljan leggarit taas ovat tutulla OB:n Baggy-kaavalla hurautetut. Jälkikäteen katsottuna en tosin ole varma, onko näissä molemmissa langansuunta väärin, mutta eipä se ole käytössä haitannut ollenkaan. 😄

Vaatekaappiprojekti: Ehta

Helmikuun VKP2017-haasteena on miettiä itselle sopivia värejä ja malleja. Pinterestin värianalyysien perusteella olen syksy, mutta epäselväksi on edelleen jäänyt, olenko soft vai deep autumn. Vartalotyyppini taas on rectangle tai standard. Rectangle on selvä, H siis. Standard on hieman epäselvä, olisiko se siis X? Olen siis jotain näiden väliltä. Onnekseni H- ja X-vartaloiselle sopii saman tyyliset, vyötäröä korostavat vaatteet. No, tämänkertainen Ehta ei sitä kyllä ole, mutta se on sentään oikean värinen. Jos siis oletetaan, että olen deep autumn. Haaste ei siis ihan täysin ole vielä suoritettu.

Tämän ompeluksen myötä huomasin, että minulle ei tosiaan raglanhihainen vaate istu. Seuraavaan Ehtaan on siis muokattava tavalliset hihat. Tuskailin hihojen ja kainalorypyn kanssa pitkään, ja lopulta päädyin tekemään pienet muotolaskokset seka kaventamaan hieman hihasta imetysluukun alareunaan asti. Käytettävä tästä nyt onneksi tuli, vaikkei istuvuus olekkaan täydellinen. Imetysluukun toki myös lisäsin alkuperäiseen kaavaan. Muuten tein tämän version ihan kaavan mukaan.

Kangas on Kankaiden yön saalista, Paapiin Spotty-JC. Kakkoslaatua kuulemma, pohjaväri on epätasainen. Näköni on kyllä huonontunut, eli ehkä minussa on vika, mutta minä en tässä kyllä epätasaisuutta huomaa. :) Tätä jäi vielä hiukkasen, ehkä teen vielä pipon itselleni, jos nyt päätän olla deep autumn.

Seuraavaksi pitäisi käydä siis vyötäröä korostavan vaatteenn kimppuun. Minkäänlaista visiota minulla ei vielä ole, joten vinkkejä hyvistä kaavoista otetaan vastaan. Olen huomannut, että vihdoin ompelutaitoni on karttunut niin, että valikoin mieluiten päälleni jotain itse tehtyä. Se, jos mikä on palkitsevaa. :)

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. 😂

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M