Avainsana: Tunika

Jokohan tietotekniikka toimii?

Kirjoittelin viime viikolla pitkästä aikaa postauksen, joka ei alun alkaenkaan sujunut kovin hyvin. Koitetaanpa siis uudelleen. :) Palauttelin omaan tietokoneeseemme tehdasasetukset, ja pääsin vihdoin viime viikolla siis kirjoittelemaan tänne, ajattelin että nyt kaikki toimii hienosti. Onnistuin lisäämään postaukseen muutaman kuvan, mutta sitten kuvien lataus tyssäsi eivätkä päivitykset menneet läpi. Kävin sitten hiukan koodipuoltakin ihmettelemässä ja lopulta koko sivusto sekosi. Lopputulemana se, että sivulle ei päässyt kirjautumaan tai katsomaan, kaikenlaisia virhekoodeja vaan paukkui ja kun yhden korjasi, sivu antoi kymmenen lisää. Lopulta onnistuin hetkeksi myös hävittämään koko blogin. Ei hätää, varmuuskopiot ovat kyllä tallella, mutta en päässyt niitä mistään käyttämään. Kyselin apua sitten Facebook-ryhmässä, jossa joku ihana ihminen onnistui palauttamaan blogin aiempaan varmuuskopioon, enkä siis menettänyt kuin viimeisen postauksen. Hip hip hurraa hänelle! Nyt sain jopa päivitettyä lisäosia, joten katsotaan jokohan tämä lähtisi sujumaan.

Viimeisin postaukseni on kesän alusta, jolloin ehdin hieman enemmän kirjoittelemaan ja tekemäänkin jotain kirjoittamisen arvoista. Sitten, jälleen kerran tapahtui elämä, ja blogi painui taka-alalle. Onneksi näiden vuosien jälkeen Käsityöelämää on kuin vanha ystävä, jonka kanssa yhteydenpidossa voi olla väliä, ja sitten taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Toivottavasti nyt jatkamme siitä. Kesä on tosiaan ollut melkoista tohinaa ensin erilaisissa juhlissa, sitten talonostopuuhissa ja tietysti muuttaessa. Sekä tärkeimpänä, kesäkuun lopulla ilmoitteli saapumisestaan myös Pikkukakkonen, jonka laskettu aika on helmikuun lopussa. Isosiskonsa tavoin myös hän vei äidin viikkokausiksi halailemaan pönttöä, eikä käsityöt juurikaan pyörineet mielessä. Nyt on kuitenkin pahoinvointi ja väsymys takana päin, sekä kotitutuminen omaan tupaan hyvällä mallilla. Vihdoin siis aikaa harrastuksille!

Nämäkin kuvat nyt jostain syystä ovat ainakin omalla näytöllä todella huonolaatuisia. Joku menee siis edelleen vikaan, pahoittelut.

Akuuttiin tarpeeseen tein venähtäneelle taaperolle pari paitaa. Lilja kasvoi reilussa kahdessa kuukaudessa melkein 6cm pituutta, joten ei ihmekään että kaikki vaatteet jäivät pieniksi kertaheitolla. Nyt yritän epätoivoisesti paikkailla vaatekaapin puutteita. Asiaa ei helpota se, että ompelutilani on tällä hetkellä remontissa, ja joudun siis ompelemaan kaiken sen keskellä. Nopeasti kuitenkin valikoin pari kangasta johon pääsin helposti käsiksi ja leikkasin paidat jo aiemmin piirtämälläni Ottobren peruspaitakaavalla. Pidensin hihoja ihan hiukan ja avarsin pääntietä, sillä aiemmin tekemäni paidat ovat vähän jämptit pään yli vedettäessä. Hihoissa pieni lisäpituus taas ei haittaa, kun kanttaukset pitävät hihan oikealla paikallaan. Näitä peruspaitoja tehdessä saa kyllä iloita kantinkääntäjästä, kunhan vaan muistaa leikellä vaatteita niin, että samanvärinen resori sopii kaikkeen. Sitten vaan huristellaan menemään hihat ja pääntiet yhteen pötköön. Niin helppoa! Miau mourr-kangas on kotiutunut joskus Käpysen possupussista, aikomuksena on tehdä siitä leggarit minulle itselleni, mutta kun kiirettä pitää… :D

Kun klikkaat kuvia isommaksi, laatu ei näytä ihan yhtä surkealta.

Toinen paita onkin itseasiassa tunika, sillä pääkallokangas ei asettunut yhtään paidaksi mielessäni. Pyörittelin kangasta käsissäni tovin, ja päätin leikata sen samalla paitakaavalla, mutta leventäen ja pidentäen helmaa hiukan. Ja tästä tulikin tosi kiva! Vaaleanpunainen kanttaus tekee vaatteesta paljon hempeämmän, kuin kangas olisi muuten ollut. Laiskuuttani huristelin vielä helmankin kantinkääntäjällä, mutta siitä olisi ehkä tullut parempi jotenkin toisin… Nyt tosin paidassa on jo paprikatahrakin (ideoita poistamiseen…?) joten eipä tuota helmaa kannata enää harmitella, kotipaita kun tästä tulikin. Monet kuosikankaat kääntyvät mielessäni paljon paremmin tunikaksi kuin paidaksi, tarkemmin ajateltuna tuo paitakin olisi voinut olla tunikana kivampi. Tosin tavallisille paidoillekin on käyttöä. Pääkallokangas on joskus aikoja sitten hankittu Jyväskylän kangaskaupasta.

Seuraavaksi pitäisi panostaa omaan pukeutumiseen, kasvava vatsa kaipaisi verhokseen myöskin peruspaitoja. Palaillaan siihen siis myöhemmin. :)

Kesää kohden

Kesä tulee hitaasti, mutta varmasti. ❤️ Niinpä olenkin tehnyt Liljalle jo hieman kesäisempiä vaatteita. Odotan innolla, että ihania tunikoja ja mekkoja ei tarvitse enää piilottaa kaikkien vaatteiden alle!

Nämä tunikat tein samalla kaavalla, kuin viime postauksessa nähty kolmiotunika. Toki pienin muutoksin, mutta pääasiassa kaava on sama. Ylimmässä tunikassa kankaana on Tyyne-Esterin ihana Vartijalintu-trikoo. Testasin tähän olkafrilloja, piirsin frillan vähän näppituntumalla, mutta onneksi siitä tuli ihan ok. Seuraavaan kaartaisin frillaa ehkä hiukan enemmän banaanin malliseksi, jolloin se minun logiikkani mukaan nousisi vähän pystympään. ? Laiskuuttani jätin myös nepit pois pääntieltä, mutta pukeminen on kyllä ihan helppoa noinkin.

Käpytunikaan kangas löytyi Jyväskylän Kangaskaupasta. Alunperin kangas oli tarkoitettu omaan käyttööni, mutta pienellä kikkailulla kankaasta riitti Liljallekkin. Olin ajatellut, että käpytunikat päällä otettaisiin perhekuva, mutta lopulta vaatteiksi valikoituikin Vartijalinnusta ommellut. Näistä molemmista kuoseista minulla on siis itsellänikin yläosa. Nekin ilmaantuvat tänne blogiin, kunhan ehdin kuvaamaan. ☺️

Käpytunikassa on tuttu nepitys kainaloon, neppareina pienet, mustat kansinepit. Hihansuut ja pääntie on kantattu FOE:lla

Lisäksi Lilja tarvitsi kipeästi nättiä, kevyttä neuletta juhliin. En ehdi sellaista neulomaan, joten ompelin. Minulla on jo pidemmän aikaa pyörinyt nurkissa siskon vanha neuletakki, jonka leikkelin nyt hyötykäyttöön. Kaava on Brindille & Twig: #59, alkuperäisen ohjeen mukaan tämä olisi käännettävä takki, mutta tästä tuli myös mitä mainioin neuletakki. Leikkasin palat villatakin reunoista siten, että hihojen pitsineule ja helman taite pysyivät paikoillaan.

Sitten piti vain surauttaa saumurilla pusero kasaan suitsait. Huolittelin reunan myös saumurilla, jonka jälkeen käänsin sauman sisäpuolelle ja tikkasin päältä. Jälki ei ollut kyllä kovin kaunis, mutta menetteli. Laitoin etukappaleille pienet ommeltavat nepparit, joista yhden päälle ompelin napin koristeeksi. Neljästä nepparista onnistuin ompelemaan kolme ensin väärinpäin. ? Neule on niin ohut, että nepparit olisivat kaivanneet kyllä jonkin tukikankaan alleen, mutta varovasti avaamalla nepit ovat ainakin vielä paikoillaan.

Söpöstelyä & samistelua

Heti tähän alkuun tiedustelen muilta perheellisiltä tai muuten vaan kiireisiltä bloggaajilta… Kirjoitatteko te postauksen alusta loppuun yhdellä istumalla? Missä välissä? Mun ajatus häviää aina kun joudun keskeyttämään, mutta mulla ei myöskään tunnu löytyvän tarpeeksi pitkää rauhallista hetkeä koko postauksen kirjoittamiseen. Oppiiko sitä kirjoittamaan pätkissä, niin että teksti olisi jotenkin järkevääkin?

Ja sitten asiaan. Aiemmassa postauksessa olleen Noshin paidan kaavalla tein Liljalle tunikan, ihanasta Nappinjan kolmiotrikoosta. Tämä löytyi aiemmin järjestetystä kangaspenkojaisista, monen muun kanssa. ? Levensin kaavaa tunikaksi ja kaarsin takakappaleen hieman pidemmäksi. Etukappale voisi olla ehkä aavistuksen lyhyempi vielä, jolloin takakappale kaartuisi vielä lisää. Kädentielle menee jälleen nepit, jotta pukeminen on hieman mukavampaa.

Lisäksi ompelin meille söpöt samisteluleggarit. ? Kankaana on Jätti-Rätistä ostettu farkkutrikoo, josta olen aiemminkin tehnyt Liljalle legginssit. Kangas on ihanan pehmeää ja joustavaa, onneksi ostin joskus tarjouksesta pari metriä. Liljan 1-vuotiskuvan yhteydessä otetaan myös perhekuva, ja saattaapi olla, että me lähdemme näissä leggareissa kuvattavaksi. Olen ommellut myös samisyläosia, niistä lisää myöhemmin.

Omat legginssit tein Mallikelpoisen ohjeella omien mittojen mukaan. Ohje on mainio, mutta siinä mainittu väljyys -2cm ei kyllä riittänyt minulla ollenkaan. Jostain sitten luinkin, että joustavalle kankaalle miinusta voi olla jopa 10-20%. Nappasin sitten mitoista pois tuon 10%. Tosin vieläkin voisi ehkä ottaa pikkuisen lisää. Nilkan ympärykseen jätin väljyydeksi tuon -2cm, että legginssit menevät vielä mukavasi jalkaankin. Haarakoukkuja loivensin myös hieman, mutta en ole ehtinyt vielä testaamaan istuvuutta. Nämä ovat myös VKP2017-projektiin, jossa on tässä kuussa tehty itselle sopivia kaavoja.

Liljan leggarit taas ovat tutulla OB:n Baggy-kaavalla hurautetut. Jälkikäteen katsottuna en tosin ole varma, onko näissä molemmissa langansuunta väärin, mutta eipä se ole käytössä haitannut ollenkaan. ?

Vaatekaappiprojekti: Ehta

Helmikuun VKP2017-haasteena on miettiä itselle sopivia värejä ja malleja. Pinterestin värianalyysien perusteella olen syksy, mutta epäselväksi on edelleen jäänyt, olenko soft vai deep autumn. Vartalotyyppini taas on rectangle tai standard. Rectangle on selvä, H siis. Standard on hieman epäselvä, olisiko se siis X? Olen siis jotain näiden väliltä. Onnekseni H- ja X-vartaloiselle sopii saman tyyliset, vyötäröä korostavat vaatteet. No, tämänkertainen Ehta ei sitä kyllä ole, mutta se on sentään oikean värinen. Jos siis oletetaan, että olen deep autumn. Haaste ei siis ihan täysin ole vielä suoritettu.

Tämän ompeluksen myötä huomasin, että minulle ei tosiaan raglanhihainen vaate istu. Seuraavaan Ehtaan on siis muokattava tavalliset hihat. Tuskailin hihojen ja kainalorypyn kanssa pitkään, ja lopulta päädyin tekemään pienet muotolaskokset seka kaventamaan hieman hihasta imetysluukun alareunaan asti. Käytettävä tästä nyt onneksi tuli, vaikkei istuvuus olekkaan täydellinen. Imetysluukun toki myös lisäsin alkuperäiseen kaavaan. Muuten tein tämän version ihan kaavan mukaan.

Kangas on Kankaiden yön saalista, Paapiin Spotty-JC. Kakkoslaatua kuulemma, pohjaväri on epätasainen. Näköni on kyllä huonontunut, eli ehkä minussa on vika, mutta minä en tässä kyllä epätasaisuutta huomaa. :) Tätä jäi vielä hiukkasen, ehkä teen vielä pipon itselleni, jos nyt päätän olla deep autumn.

Seuraavaksi pitäisi käydä siis vyötäröä korostavan vaatteenn kimppuun. Minkäänlaista visiota minulla ei vielä ole, joten vinkkejä hyvistä kaavoista otetaan vastaan. Olen huomannut, että vihdoin ompelutaitoni on karttunut niin, että valikoin mieluiten päälleni jotain itse tehtyä. Se, jos mikä on palkitsevaa. :)

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. ?

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M