Avainsana: Pipo

Fanipipo isälle

Virallisestihan tämä pipo on vielä joululahja, mutta tavallaan ei… Ajan ja ideoiden puutteessa annoin nimittäin isälleni jouluna lahjakortin, jolla hän sai valita itselleen mieluisan neuleasusteen lahjaksi. Ja isähän tilasin. Minä odotin tilauksena ehkä villasukkia, tai jotain peruspipoa, mutta isähän halusi pipon, jossa on hänen suosikkijoukkueidensa logot. Hups.

Ei siinä auttanut sitten muu kuin tehdä. Ensimmäisenä liitin logon neuleruudukkoon Photoshopin avustuksella ja tulostin sen. Sitten väritin kuvan päälle neulottavat ruudut, ja piirsin vielä koko systeemin puhtaalle ruudukolle. Ja toiseen logoon sama homma. Isojen kuvioiden suunnitteleminen ja piirtäminen on yllättävän aikaavievää, vaikka on mallikin valmiina, mutta kun mallin avullakin kuviota pitää hieman sommitella ja ihmetellä oikean näköiseksi, kun luonnollisestikaan pipoon kuvaa ei saa niin tarkkana.

Kun kuvio oli valmis ja selkeä, tulikin vastaan isompi ongelma. Itse pipon tekeminen. Ohjetta ei tietenkään ollut, lanka oli aivan vierasta, ja selkeää suunnitelmaa toteutuksesta ei ollut. Ensin aloitin pipon yksinkertaisella langalla, tein kiltisti mallitilkut ja kaikki, mutta silmukoiden laskeminen tuotti ongelmia – piposta tuli aivan liian suuri. Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen viivyttelin pipon tekoa vaikka kuinka, se tuntui liian vaikealta. Dropsin sivuilta löysin kuitenkin ohjeen kaksinkertaisella Alpacalla neulottuun peruspipoon, ja nappasin siitä silmukkamäärät. Joskus olen netistä bongannut vinkin, että intarsianeuletta voi neuloa myös ”suljettuna” neuleena langankierroilla avustettuna, ja päätin kokeilla sitä. Sauma jäi tietenkin näkyviin, mutta loppujenlopuksi se on mielestäni kohtuullisen siisti ja tasainen sauma, eikä haittaa. Tulevat intarsianeuleet neulon varmasti tällä tyylillä jatkossakin.

Pipo eteni pikkuhiljaa, eikä purkamisilta vältytty. Ensimmäiset kerrokset olivat todella vaikeita pysyä kärryillä kuviossa, mikä kohta, kumpi kuvio, minne suuntaan olen menossa, jne. Mutta ensimmäisten kerrosten jälkeen homma alkoi sujua. Piposta näki jo kumpaa kuviota on tekemässä, minne suuntaan menossa ja mikä kerros. Huh! Tekniikaksi valikoitui lopulta – pakon sanelemana – sekoitus intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Pitkien langanjuoksujen kohdalla vaihdoin intarsiaan, lyhyemmissä kirjoneuleeseen. Pipossa oli parhaimmillaan kiinni toista kymmentä pikkukerää, eikä minulla ollut hajuakaan, että minne ne kuuluvat ja miten ne saa selvitettyä joskus. :D Tosin, mitä pidemmälle pipo eteni, sitä helpompi sitä oli tehdä, ja loppua kohden neulontavauhti kasvoikin melkoisesti. ;) Kirjoneulekin on siitä huono, että sitä on vaikea lopettaa. ”Minä ihan tämän seuraavan kerroksen vielä teen..” Tuttua, eikö?

Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)
Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)

Kaventelin pipoa matkan varrella aina kuin siltä tuntui, ja aina kuin muistin. Pääasiassa kavensin neljä silmukkaa aina kerroksella, mutta kuvioiden vuoksi kavennuskohdat vaihtelivat suuresti. Koska suunnittelin kuviot yksinkertaisella langalla neulottavaksi, ne olivat hieman isohkoja kaksinkertaiselle langalle, ja jouduin kuvioiden loputtua kaventamaan aika rajustikin. Tämän vuoksi koira- ja kettuparkojen korvat menivät rullalle vähän väärään paikkaan. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, enkä alkanut purkamaan enää, en olisi purkanut mistään hinnasta enää tuossa vaiheessa.. Intarsia- ja kirjoneuleiden vaihtelun vuoksi neulepinta jäi hieman epätasaiseksi kostutuksesta huolimatta, mutta parempaakaan tyyliä en pipon toteuttamiseen keksinyt. Mikäli jollain on ideoita, otan mielelläni niitä vastaan.

Vaikka epätasaisuus itseäni hiukan harmittikin, ketään muuta se ei ole tuntunut vaivaavan. Onnellinen lahjansaaja päivitti heti Facebookkiin kuvia uudesta pipostaan, ja kehuja kertyi mukava määrä. Parasta neulelahjan antamisessa on, kun saaja tykkää, ja suuri plussa on, kun muutkin tykkäävät. Silloin tietää, että on onnistunut. :)

Lukko-Salba-fanipipo
Työ numero 5 vuonna 2015
Lankana Drops Alpaca
Lankaa kului n. 100g

Joululahjaesittelyssä huppupipoja

Huppupipoja.. Huppuja, pipoja, miksi näitä kutsutaan? Joka tapauksessa tein näitä kaksi joululahjoiksi. Toinen on miehen malli, ja toinen naisen. Vuorossa siis viimeiset joululahjat, vuosi 2014 on nyt siis käsitelty, ja vihdoin pääsemme vuoteen 2015!
Miehen huppupipoMiehen huppukauluripipo on tehty graffitinharmaasta 7 veljeksestä. Kauluriosa on 4,5mm neliskanttisilla puikoilla tehdyt, ja huppuosa 4mm neliskanttisilla. Ohje on Novitan lehdestä ****. Muokkasin ohjetta hieman, kun minun käsitykseni mukaan kasvojen eteen tuleva läppä olisi ollut pidempi, ilmeisesti minulle tuli joku kämmi tuota tehdessä. Ohjeen mukaan se olisi kiinnitetty napeilla, mutta minä ompelin reunat kiinni pipoon. Noin lyhyttä läppää ei tarvitse liikutella kasvoille ja takaisin, joten se saa pysyä siinä kokoajan. Mallineule oli mukavaa neuloa tasona, pyörönä ei niinkään, mutta kyllä tuo onneksi kohtuullisen nopeasti valmistui. Saajakin tuntui tykkäävän tästä. :)

Naisen huppupipo

Naisen huppupipo on äidilleni, joka varta vasten sellaista minulta toivoi. Tein sen Dropsin ohjeen mukaan, vaihdoin langan Novitan Hileeseen, ja lisäsin vielä suuren tupsun. Tupsussa on mukana heijastinlankaa, ja se on napilla kiinni, jotta kylmällä ilmalla saa takin hupun vielä tämän päälle.

Tekeminen oli kohtalaisen tylsää, hupussahan ei mitään erityisten ihmeellistä ole, muutama hassu kavennus ja aukko kasvoille.

Jostain syystä en saanut kuviin tallennettua hupun oikeaa väriä, vaan väri näytti aina liian siniseltä tai vastaavasti liian punaiselta. Värinä on kuitenkin ruskea, eikä kuvissa näkyvä outo väri. :)

Naisen huppupipo lähempää