Avainsana: Paita

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.

Melkein neljä bodya

Leikkasin jo lähemmäs kaksi kuukautta sitten Liljalle bodyja valmiiksi. Sitten saumuroin nuppineulaan ja uusia teriä odotellessa meni aikaa. Sitten ompeluhommat muuten vaan vastustivat. Koska leikatut bodyt olivat 74-senttisiä, otin vihdoin härkää sarvista ja päätin tehdä ne valmiiksi. Ensimmäistä kantatessa ei taas mikään sujunut. Kantti venkoili, tikki oli huonoa ja mikään ei sujunut. Sain kuin sainkin bodyn lopulta tehtyä (ja sitä tuli muuten söpö! <3), mutta inspiraatio seuraavien kanssa taisteluun oli täysin hukassa. Osansa teki myös se, että Lilja harjoittelee potalla käymistä ahkerasti, ja kotona käytämme paljon paitoja ja housuja, bodyt jäävät vähemmälle. Leikkasinpa siis kolmesta jäljelle jääneestä bodyraakileesta alaosat pois ja tein paitoja.

Järjestyksessä ylhäältä alas

Raglanhihainen body, nepparit ovat raglansaumassa. Vaaleanpunainen trikoo on Noshin, yksisarvistrikoo Kankaita.comista. Kanttaukset tein samalla yksivärisellä trikoolla. Mahtaisiko siinä olla syy ongelmiin? Tuntuma oli jotenkin outo, ja tikkikin oli hyvää suoraan kankaalle ommeltaessa. Kantatessa jälki oli kauheaa. Lopulta jouduin kanttaamaan perinteisesti saumurilla ja käsipelillä kääntämällä. Ensimmäisessä pesussa pääntien kanttaus alkoi vielä kiertää ikävästi. ?

Pantterikuvioinen kangas on myöskin Noshilta. Kanttauksissa käytin FOE-joustokanttia. Myös toinen olkasauma on kantattu ja siihen iskin nepparin. Tällä tyylillä ei tarvinnut tehdä mitään erillisiä nepparihalkioita saumaan. Tosin joissain tapauksissa huomaamattomampi halkio on kauniimpi. Tällaisessa peruspuserossa kantattu sauma tuo vähän jotain jujua paitaan. Jälkeenpäin mietin, että esimerkiksi mustasta trikoosta tehty rintatasku olisi ollut kivan näköinen, mutten alkanut sitä kuitenkaan enää valmiiseen paitaan tekemään.

Violetti paita on samalla tyylillä tehty kuin raglanhihainen bodykin. Vasemman puoleisessa raglansaumassa on kanttaus, jossa nepparit. Kannattauksia olisi voinut vielä ommella pienen matkan yhteen kainalosta päin, sillä pukemisen kannalta sauman ei tarvitse aueta ihan loppuun asti. Raglansaumoihin ompelin vielä jousto-ompeleella koristetikkaukset. Käytin talouspaperia ompeleen alla irti revittävänä tukikankaana, toimii. ?

Alimmaisen paidan kangas on Jyväskylän Kangaskaupasta. Olkasauman kanttaus on tehty samalla tyylillä kuin pantteripaidassa. Tällainen peruspertsa tulee kyllä todella nopeasti ja helposti valmiiksi kantinkääntäjän avulla. Olen tykästynyt myös hihansuiden kanttaukseen, silloin mahdollisesti hieman liian pitkät hihat pysyvät silti ylhäällä kireämmän hihansuun avulla. Ompelin jokaiseen vaatteeseen KT-kohtaan kokolapun kiinni jo ennen kanttaamista, jolloin kokolappu jäi kantin alle kauniisti.

Lilja käyttää nyt sekaisn 74- ja 80-senttisiä vaatteita, joten tämä oli lähes viimeinen hetki tehdä nämä valmiiksi. Nämä ovat nimittäin nyt juuri sopivia. ”Kuvauksissa” meinasi ilmetä ongelmia 9-kuukautisen sähköjäniksen ja puutteellisen valon vuoksi. Lopulta sain tyttön huijattua puhelimen avulla pysymään paikallaan ja räpsittyä kauhean määrän kuvia. Joista lähes jokainen on enemmän tai vähemmän heilahtanut.

Sunnuntaisin onkin minun käsityöaikaani, Lilja on isänsä kanssa parasta aikaa tekemässä lähtöä sukuloimaan ja minä parkkeeraan itseni ompelukoneen eteen muutamaksi tunniksi. En ole vain päättänyt vielä projektia, ompelua vailla olisi vain vähän tylsää käyttötavaraa, vaippoja, kuolalappuja, kestositeitä ja -liivinsuojia. No, katsotaan mitä saan aikaan.

Ompelua pitkästä aikaa

Jokin aika sitten innostuin ompelemaan pitkästä aikaa, mutta homma kaatui heti alkumetreillä. Olin valinnut mallin lehdestä, katsonut kankaan ja pyytänyt äitiä henkiseksi tueksi. Ja himputin ompelukone alkoi jälleen kerran kiukuttelemaan! Tällä kertaa menetin hermoni siihen lopullisesti, ja lähetin huoltoon koko koneen, ja sillä tiellä se on nyt kuukauden päivät ollut. Mikään ei syö innostusta niin tehokkaasti kuin temppuileva kone. Ompelu jäi siis täysin vaiheeseen siltä päivältä, mutta seuraavana päivänä pakkasin kimpsut ja kampsut, ja lähdin äidin luokse ompelemaan, ja paita alkoi edistyä.

Paidan kaavat ovat Suuri Käsityö-lehdestä, mutta valitettavasti en nyt millään muista lehden numeroa. Lehdessä paita oli tehty collegesta ja tekonahasta, mutta minä valitsin omaani perinteisen trikoon. Koska harmaata trikoota oli vähän liian vähän, hihat tehtiin pinkistä trikoosta, jota taas on aivan liikaa omiksi tarpeiksi. Pitäisi keksiä siitä vielä jotain, mutta väri on niin kirkas pinkki, että se sopii mielestäni enemmänkin juuri tehosteeksi, joten ei sitä paljoa kulu. Puseroon jouduimme tekemään vielä takakappaleeseen sauman keskelle, että saimme harmaan trikoon riittämään, mutta mielestäni siitä tuli vain kiva yksityiskohta.

Tietysti paidan olisi voinut vaikka silittää ennen kuvaamista… Ompelijana olen vielä niin noviisi, että jokainen ompelus opettaa minulle paljon. Tämän paidan kanssa harjoittelin muun muassa kaavojen muokkaamista, kun pääntie jäi hieman ”hölöttämään”. Seuraava samoilla kaavoilla tehty paita on siis paljon istuvampi. Tein myös ensimmäiset raglanhihat, sekä ensimmäiset muotokaitaleet. Ja mikä parasta, jälleen huomasin, että eihän se olekkaan lainkaan niin vaikeaa.

Nyt siis odottelen ompelukonetta huollosta, sekä kangaslähetystä Saksasta. ;)

Ulkoasutuskaa..

Käytin paljon aikaa viimeisimmän ulkoasun muokkaukseen, mutta kaiken vaivan jälkeenkin siitä puuttui se jokin. Selasin ulkoasuja ainakin miljoonasta eri paikasta, uudelleen ja uudelleen. Mikään ulkoasu ei ollut se, jota olin etsinyt. Kuitenkin löysin suhteellisen helposti muokattavissa olevan, ja oikean mallisen ulkoasun Etsystä. Tästäkin puuttuu se jokin, edelleen. Mutta kun en tiedä mikä se jokin on! Ehkä se ahaa-elämys tulee vielä joskus, jolloin pystyn tekemään ulkoasusta täydellisen. Siihen asti, ideoita otetaan vastaan! Mikä sinun mielestäsi on se juttu, joka tekee ulkoasusta hyvän? Mikä tästä ulkoasusta puuttuu?

Uusin Novita Kevät 2015-lehti kolahti postilaatikkoon helmikuun alkupäivinä. Kuten aina, lehdessä on muutama blääh-malli, ja muutama OMG pakko saada tuo nyt heti-malli. Tulevaisuudessa aion esitellä teille näitä löytämiäni OMG-malleja, sekä Novitan lehdestä, että muualta löytämiäni ihanuuksia.

novita1

1. Jo ennen lehden saapumista bongasin naisten villahousut! Aivan pakko saada. Näistä pitää tietenkin soveltaa villasukkahousut, mutta se nyt ei ole hankalaa. Kärjestä aloitettuihin sukkiin jatkoksi villahousut, ja vóla, villasukkahousut. ;) Novitalla olisi Wool tarjouksessakin…

// Lanka Novita Wool, menekki kokoon 36/38 350g //
 

2. Vaahtokarkkisukat. <3 Mitä näistä nyt voi sanoa? Väri on jotakin niin käsittämättömän herkullista, samoin kuin malli.

// Lanka Novita 7 veljestä Raita sekä 7 veljestä yksivärinen, menekki n. 200g //

novita2
Ikävä kyllä näitä neulemalleja ei vielä löytynyt Novitaknitsistä, joten en voi linkittää.

3. Lyhyt neule, jossa takana vetoketju. Yksinkertainen, helppo(!), ja silti tyylikäs. Rakastan yksinkertaisia vaatteita, joissa on joku juju. Ja lisäplussaa tulee siitä, että se juju on takana, sellaiset ovat vain niiiiiin kivoja. Lisäksi tämä pusero on neulottu ainaoikeinneuleella, joten oikeasti tästä ei kyllä paita helpommaksi voi muuttua. Miinuksena sanottakoon se, että ainaoikeinneuleeseen kuluu lankaa aivan älyttömästi.

// Lanka Novita Isoveli, menekki M-kokoon 500g //
 

4. Samat perustelut kuin yllä, a-i-v-a-n ihastuttava neule. Paidassa oleva pitsineule näyttää suhteellisen yksinkertaiselta. Jostain syystä nämä ohjeet ovat aina niin, että neulotaan erikseen etu- ja takakappaleet, vaikka tämänkin pystyy ihan helposti toteuttamaan vartalon osalta yhtenä kappaleena. Mikähän tähän on syynä? Puuvilla-bambu lankana, sekä puseron pitsineule takaavat sen, että neule on ihana vetää päälle myös vähän viileämpänä kesäiltana, olematta silti liian kuuma.

// Lanka Novita Puuvilla-bambu, menekki M-kokoon 400g //

Lämmin neule saapuvaan syyksyyn

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiinkin jotain käsitöistä. Harmillisen vähälle on viime aikoina jäänyt sekä kirjoittaminen, että tekeminen. Muutaman perustopin olen ommellut, koiralle neuloin lelun, ja siihen se sitten jääkin. Näin kuumalla ei oikein lanka kulje sormissa, eikä tee mieli edes ottaa mitään neuletta syliin lämmittämään lisää.
Tämä pusero valmistui jo ajat sitten, en vaan ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Tänään taas huomasin, että blogin päivittämisestä alkaa olemaan jo vähän turhan kauan, ja päätin vihdoin kuvata tämänkin. Laadusta huomaa kyllä, että kuvat ovat nopeasti otettuja, en todellakaan tiedä, miksi ne ovat noin huonoja. 
Pusero on VMS oma koppa-kirjasta. Malli on superkiva, mutta ikäväkseni huomasin, etten saa sitä onnistumaan, vaikka mitä tekisin. Takakappale laskostuu todella hölmösti, se näyttää itseasissa melkein pyrstöltä! Rypytin sitten takakappaletta reilusti sivuilta, jolloin tilanne parani hieman, mutta paita ei vieläkään ole mielestäni onnistunut. Väreistä tykkään todella paljon, sekä Rose-langan keveydestä. Pusero jää siis ahkeraan kotikäyttöön, jossa se varmasti on todella hyvä. Mikä sen ihanampaa, kuin talven pimeydessä ja kylmyydessä vetää päälleen mukavan väljä ja lämmin, mutta kuitenkin kevyt, neule?