Avainsana: Paita

#vaatevallankumous

Postaus tulee jälleen vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Vaatevallankumouksen kunniaksi ompelin Liljalle joitain vaatteita kierrätyskankaista, pidentääkseni näiden vaatteiden käyttöikää uutena vaatteena Ai mikäkö on vaatevallankumous?

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi tehdasrakennuksen romahduksen vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta. Kevään 2017 Vaatevallankumous tehdään 24.-30. huhtikuuta – tule mukaan!

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä #whomademyclothes eli kuka minun vaatteeni on tehnyt. Kampanjaan osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä yli 90 eri maassa.

Fashion Revolution

Ompeluharrastuksen myötä näistä asioista on tullut minulle tärkeitä ja pyrin välttelemään asti halpaketjujen vaatteita. Vaatevallankumousviikolla näin Facebookissa haasteen kierrätysompelusta, ja siitä intoutuneena syntyivät nämä kesävaatteet Liljalle. Niin onnekkaasti on jo käynyt, että näitä on päässyt pari kertaa käyttämäänkin. Toivottavasti niitä päiviä tulisi vielä lisää rutkasti. :)

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi pikkusiskon vanha paita, harmi, etten huomannut ottaa ennen-jälkeen-kuvia. Kaava on uusimmasta Ottobresta 3/17, mallian 4&5 yhdistelmä. Mallit ovat pääasiassa sama kaava, pienin muunnoksin. Taskun kiinnitykseen käytin SaVan oppeja, silitin liimanauhalla ensin taitteet, ja sitten uudella nauhalla taskun vielä paikoilleen. Tikkaus oli tämän jälkeen jo ihan lasten leikkiä. Pääntielle laitoin jämäpätkän pitsikuminauhaa, vähän liian löysästi tosin, kun pääntie jäi hieman lörpöttämään. Jostain syystä en saanut mekon väriä oikeaksi kuviin, enkä kyllä oikein osaa kuvailla, minkä värinen tämä sitten oikeasti on. Tumma, vihertävä turkoosi? Jadenvihreä? Jotain sellaista.

Seuraavana myöskin siskon vanha paita, jota olen jo pitkään hillonnut kierrätysompelua varten. Kaava löyty Ottobresta 3/16, malli 12. Hapsut sopivat sulkaprinttiin täydellisesti. Hihojen reunan saumuroin ja käänsin ulospäin pari kertaa, sitten vielä ompelin parilla pistolla taitteen kiinni. Tästä tuli ihan suosikkipaitani, teen varmasti Liljalle lisää tällä mallilla. Ensimmäisen pesun jälkeen hapsut rullautuivat enemmän ja ovat nyt huomattavasti selkeämmät. Malli levenee reilusti alaspäin, mukavan väljä kesäteeppari siis.

Viimeisenä tuhosin pari äitini paitaa. Kuviollinen kangas on jotakin joustamatonta, pinkki kangas trikoota. Kaava on samasta lehdestä kuin hapsupaita, OB 3/16, malli 3. Takana on pisaran muotoinen halkio, jossa pienet, ommeltavat nepparit kiinnityksenä. Pinkin trikoon jämistä tein vielä settiin sopivan rusettipannan. Setti on söpö kuin mikä, mutten oikeasti kovin käytännöllinen. Panta ei pysy päässä hetkeä kauempaa, ja paitakin päällä ollessaan laskeutuu jotenkin hassusti. :D Toivotaan, että nämäkin silti päätyisivät käyttöön joskus.

Setti taaperolle

Niinpä! Lilja siirtyi huhtikuun alussa taaperojengiin! Äidille tämä oli ehkä hiukan kova paikka, mutta nyt siihen on alkanut jo tottua. Vauvavuosi hujahti uskomattoman nopeasti. :)

No, tämä taaperoni kasvaa kovaa vauhtia ja uusien vaatteiden tarve on jatkuva. Tämänkertainen setti on ainakin yläosien puolesta jo vähän kesäfiiliksellä tehty, vaikka pitkähihaisia vielä ovatkin. Idea settiin syntyi Käpysen megamysteerin myötä, paketista löytyi housujen JC ja kelta-valkoinen vinoraitajersey. Keltainen Nappinjan päärynäjersey löytyi jo omista varastoista. Nämä suorastaan huusivat päästä yhteen.

Paidat taas ovat tutulla peruskaavalla tehdyt, ihanaa, kun olen viimein löytänyt sen luottokaavan! ❤️ Paitoihin olisin halunnut tehdä jotain pientä jujua, mutta oikein mikään ei tuntunut sopivalta. Toiseen paitaan sitten jatkoin takakappaleen etukappaleen puolelle ja tein etukappaleen toisesta kankaasta. Päärynäpaitaan ei irronnut enää mitään jujua. 😄

Haalari on Reggae nimeltään, Ottobre 1/16. Tämä on ihan kaavan mukaan tehty, hieman alaspäin levenevä malli sopii kestovaippapepulle hienosti. Hihaton haalari sopii kivasti kevääseen ja kesään, varsinkin kun vappu ei nostanut odotuksia ilmojen lämpeämisestä kovin korkealle…

En muista, olenko kertonut, mutta minäkin kotiutin aikoinaan kantinkääntäjän Karnaluksista. On muuten näppärä kapistus! Ainoa ongelma on, että kääntäjän paikka ei tunnu olevan koneessani missään hyvä. Jos saan neulat kulkemaan reunassa kauniisti, paininjalka yrittää syödä kanttini! Kantin reuna siis alkaa nousta paininjalan raosta ylös. Muutamia paininjalkoja olen koittanut, mutta mikään ei tunnu hyvältä. Käytätkö sinä kääntäjää? Oletko törmännyt vastaavaan ongelmaan? 

Kesää kohden

Kesä tulee hitaasti, mutta varmasti. ❤️ Niinpä olenkin tehnyt Liljalle jo hieman kesäisempiä vaatteita. Odotan innolla, että ihania tunikoja ja mekkoja ei tarvitse enää piilottaa kaikkien vaatteiden alle!

Nämä tunikat tein samalla kaavalla, kuin viime postauksessa nähty kolmiotunika. Toki pienin muutoksin, mutta pääasiassa kaava on sama. Ylimmässä tunikassa kankaana on Tyyne-Esterin ihana Vartijalintu-trikoo. Testasin tähän olkafrilloja, piirsin frillan vähän näppituntumalla, mutta onneksi siitä tuli ihan ok. Seuraavaan kaartaisin frillaa ehkä hiukan enemmän banaanin malliseksi, jolloin se minun logiikkani mukaan nousisi vähän pystympään. 😄 Laiskuuttani jätin myös nepit pois pääntieltä, mutta pukeminen on kyllä ihan helppoa noinkin.

Käpytunikaan kangas löytyi Jyväskylän Kangaskaupasta. Alunperin kangas oli tarkoitettu omaan käyttööni, mutta pienellä kikkailulla kankaasta riitti Liljallekkin. Olin ajatellut, että käpytunikat päällä otettaisiin perhekuva, mutta lopulta vaatteiksi valikoituikin Vartijalinnusta ommellut. Näistä molemmista kuoseista minulla on siis itsellänikin yläosa. Nekin ilmaantuvat tänne blogiin, kunhan ehdin kuvaamaan. ☺️

Käpytunikassa on tuttu nepitys kainaloon, neppareina pienet, mustat kansinepit. Hihansuut ja pääntie on kantattu FOE:lla

Lisäksi Lilja tarvitsi kipeästi nättiä, kevyttä neuletta juhliin. En ehdi sellaista neulomaan, joten ompelin. Minulla on jo pidemmän aikaa pyörinyt nurkissa siskon vanha neuletakki, jonka leikkelin nyt hyötykäyttöön. Kaava on Brindille & Twig: #59, alkuperäisen ohjeen mukaan tämä olisi käännettävä takki, mutta tästä tuli myös mitä mainioin neuletakki. Leikkasin palat villatakin reunoista siten, että hihojen pitsineule ja helman taite pysyivät paikoillaan.

Sitten piti vain surauttaa saumurilla pusero kasaan suitsait. Huolittelin reunan myös saumurilla, jonka jälkeen käänsin sauman sisäpuolelle ja tikkasin päältä. Jälki ei ollut kyllä kovin kaunis, mutta menetteli. Laitoin etukappaleille pienet ommeltavat nepparit, joista yhden päälle ompelin napin koristeeksi. Neljästä nepparista onnistuin ompelemaan kolme ensin väärinpäin. 😂 Neule on niin ohut, että nepparit olisivat kaivanneet kyllä jonkin tukikankaan alleen, mutta varovasti avaamalla nepit ovat ainakin vielä paikoillaan.

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.

Melkein neljä bodya

Leikkasin jo lähemmäs kaksi kuukautta sitten Liljalle bodyja valmiiksi. Sitten saumuroin nuppineulaan ja uusia teriä odotellessa meni aikaa. Sitten ompeluhommat muuten vaan vastustivat. Koska leikatut bodyt olivat 74-senttisiä, otin vihdoin härkää sarvista ja päätin tehdä ne valmiiksi. Ensimmäistä kantatessa ei taas mikään sujunut. Kantti venkoili, tikki oli huonoa ja mikään ei sujunut. Sain kuin sainkin bodyn lopulta tehtyä (ja sitä tuli muuten söpö! <3), mutta inspiraatio seuraavien kanssa taisteluun oli täysin hukassa. Osansa teki myös se, että Lilja harjoittelee potalla käymistä ahkerasti, ja kotona käytämme paljon paitoja ja housuja, bodyt jäävät vähemmälle. Leikkasinpa siis kolmesta jäljelle jääneestä bodyraakileesta alaosat pois ja tein paitoja.

Järjestyksessä ylhäältä alas

Raglanhihainen body, nepparit ovat raglansaumassa. Vaaleanpunainen trikoo on Noshin, yksisarvistrikoo Kankaita.comista. Kanttaukset tein samalla yksivärisellä trikoolla. Mahtaisiko siinä olla syy ongelmiin? Tuntuma oli jotenkin outo, ja tikkikin oli hyvää suoraan kankaalle ommeltaessa. Kantatessa jälki oli kauheaa. Lopulta jouduin kanttaamaan perinteisesti saumurilla ja käsipelillä kääntämällä. Ensimmäisessä pesussa pääntien kanttaus alkoi vielä kiertää ikävästi. 😑

Pantterikuvioinen kangas on myöskin Noshilta. Kanttauksissa käytin FOE-joustokanttia. Myös toinen olkasauma on kantattu ja siihen iskin nepparin. Tällä tyylillä ei tarvinnut tehdä mitään erillisiä nepparihalkioita saumaan. Tosin joissain tapauksissa huomaamattomampi halkio on kauniimpi. Tällaisessa peruspuserossa kantattu sauma tuo vähän jotain jujua paitaan. Jälkeenpäin mietin, että esimerkiksi mustasta trikoosta tehty rintatasku olisi ollut kivan näköinen, mutten alkanut sitä kuitenkaan enää valmiiseen paitaan tekemään.

Violetti paita on samalla tyylillä tehty kuin raglanhihainen bodykin. Vasemman puoleisessa raglansaumassa on kanttaus, jossa nepparit. Kannattauksia olisi voinut vielä ommella pienen matkan yhteen kainalosta päin, sillä pukemisen kannalta sauman ei tarvitse aueta ihan loppuun asti. Raglansaumoihin ompelin vielä jousto-ompeleella koristetikkaukset. Käytin talouspaperia ompeleen alla irti revittävänä tukikankaana, toimii. 😁

Alimmaisen paidan kangas on Jyväskylän Kangaskaupasta. Olkasauman kanttaus on tehty samalla tyylillä kuin pantteripaidassa. Tällainen peruspertsa tulee kyllä todella nopeasti ja helposti valmiiksi kantinkääntäjän avulla. Olen tykästynyt myös hihansuiden kanttaukseen, silloin mahdollisesti hieman liian pitkät hihat pysyvät silti ylhäällä kireämmän hihansuun avulla. Ompelin jokaiseen vaatteeseen KT-kohtaan kokolapun kiinni jo ennen kanttaamista, jolloin kokolappu jäi kantin alle kauniisti.

Lilja käyttää nyt sekaisn 74- ja 80-senttisiä vaatteita, joten tämä oli lähes viimeinen hetki tehdä nämä valmiiksi. Nämä ovat nimittäin nyt juuri sopivia. ”Kuvauksissa” meinasi ilmetä ongelmia 9-kuukautisen sähköjäniksen ja puutteellisen valon vuoksi. Lopulta sain tyttön huijattua puhelimen avulla pysymään paikallaan ja räpsittyä kauhean määrän kuvia. Joista lähes jokainen on enemmän tai vähemmän heilahtanut.

Sunnuntaisin onkin minun käsityöaikaani, Lilja on isänsä kanssa parasta aikaa tekemässä lähtöä sukuloimaan ja minä parkkeeraan itseni ompelukoneen eteen muutamaksi tunniksi. En ole vain päättänyt vielä projektia, ompelua vailla olisi vain vähän tylsää käyttötavaraa, vaippoja, kuolalappuja, kestositeitä ja -liivinsuojia. No, katsotaan mitä saan aikaan.