Avainsana: Ompelu

10/31

Aikataulusta jäljessä. Taas. ;)

Shoppailin hieman sunnuntaina. Nyt, kun innostuin ompelusta, äitini lupasi ostaa minulle ompelukoneen, kuten jo aiemmin kerroinkin. Sunnuntaina sitten äitini puhelintuella valikoin itselleni konetta. Halusin ihan peruskoneen, josta löytyisi kaikki tarvittava. Toiveissa oli kuitenkin, että koneella voisi ommella myös suht paksuja kankaita. Kuitenkin äitini mielestä kannatti valita mekaaninen kone, eikä elektronista. Koneessa piti olla irrotettava aputaso tms ja sitä ja tätä ja tuota. :) Lopulta koneeksi valikoitui Singer Tradition 2273, joka toivottavasti vastaa odotuksiani.

No, nyt kun olin ompelukoneen onnellinen omistaja, keksin, että ilman saumuriahan ei tee yhtään mitään. Seuraavaksi siis saumureita katselemaan. Tälle ei ollut suuria kriteereitä, kun sama periaatehan niissä on. Tarjouksesta löytyikin Singer 14SH654, joka vaikutti minun tarpeisiini sopivalta. Juuri useita rypytyksiä tehneenä myös differentiaalisyöttö kiinnosti kovasti. Tilaukseen lähti siis tämäkin. Kaiken tämän lisäksi olen tilaillut netistä huiman määrän kankaita, jotta voin harrastaa täysipainoisesti. Nyt pitääkin varmaan kiristää hieman kukkaron nyörejä… Tai ehkä jopa ommella koko kukkaro umpeen.

9/13

Ajattelin hieman, että blogi kaipaisi ehkä hieman enemmän juttuja tavallisesta arjesta, sekä hieman enemmän kuvia. Tässä postauksessa tulee siis molempia. Sunnuntaipäivä vietettiin laavulla grillaamassa sekä koiria ulkoiluttamassa. Kotiin palattuamme ompelin itselleni nopeasti kauratyynyn vanhasta pussilakanasta. Niska-hartia-selkä alkaa olla niin jumissa, että varmaan paras varata suoraan lääkäriaika. Hieronta tuntuu vaan pahentavan asiaa. Koitan nyt pari päivää jumppailla ja hautoa lämmöllä, josko alkaisi auttamaan…

Pussukkaan ompelin vielä pienemmät osiot, jotta kaurat pysyvät siellä missä kuuluukin.

6/31

Vielä hieman ompelua. Kuten jotkut lukijoista ehkä tietävätkin, meillä on kaksi koiraa. Moni ei varmaankaan tiedä sitä, että meidän keittiössä taas asuu kani. Kun minä ja koirani muutimme tänne, päätimme, että emme ala totuttamaan koiria ja kaneja toisiinsa sen ihmeellisemmin. Näköetäisyydellä pitää pystyä olemaan, mutta ei kosketusetäisyydellä. Tämä sen vuoksi, että kani on jo vanha, ja koirat ovat aina koiria, enkä uskalla luottaa niihin tässä tapauksessa 110%. Asia ratkaistiin siten, että kani muutti keittiöön ja väliin laitettiin portti. Työpäivien ajaksi olemme vielä peittäneet portin peitolla, sillä kanilla on tapana käydä portin takana härnäämässä koiria.

Ensin portin päälle heitettiin vain ”väliaikaisesti” vanha ja ruma peitto. Väliaikaisuus on kestänyt nyt kolmisen kuukautta. Ompelusta innostuneena tietenkin kiertelin asuntoa ja katseli kaikkea vähän sillä silmällä, että mitä voisin tehdä. Silloin silmiini osui portti, kamala peitto ja inspiraatio. Minulle ei vielä ole kertynyt kankaita tai ompelutarvikkeita, mutta innostuksen iskiessä uhraan silmää räpäyttämättä kaikenlaisia tarvikkeita. Tässä tapauksessa verhot. Ja hyvin verhot sopivatkin.

”Porttipeiton” päällipuoli on verhokangasta ja lakanakangasta tilkkuina. Taustapuolestakin piti tulla kaunis ja siisti, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Taustapuolella on lähes kokonainen vanha verho, hieman saumaakin näkyy. Taustakangas ei myöskään ompelun edetessä sopinutkaan enää päälipuoleen. Myöhemmin minulle selvisi, että päällikangasta pitää hieman venyttää, jotta ne istuisivat toisiinsa.

Minua ja innostustani eivät kuitenkaan pienet vastoinkäymisetkään haitanneet, ja tulos on mielestäni oikein kaunis, keväinen ja ennenkaikkea, itse ommeltu!  (En ole vieläkään sisäistänyt tätä uutta kykyäni..)

5/31

Tämän päivän esittelyn jälkeen alkavat minun valmiit työni loppua, ja huomisen jälkeen taidetaan olla jo melko lailla ajantasalla.

Tänään vuorossa ovat kuitenkin ensimmäiset ompelutyöni, neulatyyny ja pieni pussukka. Pussukan tein ihan ensimmäisenä työnäni, ja ongelmia siinä olikin. Minun on selkeästi jotenkin vaikea hahmottaa oikeaa ja nurjaa puolta, ja sitä, miten ne asettuvat milloinkin. Vetoketjun purin kolme kertaa ennen kuin homma onnistui, ja kulmatkin jäivät melko kamaliksi. Kääntöaukon tein vahingossa päällikankaaseen, vaikka sisäpuolellehan se olisi kuulunut. Pussin valmistuttua olin kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä tein sen ihan itse! ;)
Innostuttuani neulomisesta huomasin, että neulatyyny on kyllä hyödyllinen kapistus. Nuppineulat karkasivat aina laatikostaan ja olivat missä sattuu. Viikonloppuna siis tein itselleni suloisen omena-neulatyynyn. Tämä onnistuikin loppujen lopuksi aika hyvin, ja oli helppo tehdäkin. Tässäkin palojen yhdistäminen oli hieman haastavaa, sillä surkeilla saksillani en saanut niistä millään samankokoisia. Toimii se kuitenkin kuten kuuluukin!

2/31

Minä en ole oikein ikinä tullut juttuun ompelukoneiden kanssa. Äitini kuitenkin on aina ollut kova ompelemaan, ja sillointällöin äidin avustuksella minäkin olen saanut jotain aikaan. Usein homma menee vain niin, että löydän lehdestä jonkun kivan vaatteen ja haluan tehdä sen. Käyn hakemassa tarvikkeet ja painun äidin luokse ompelemaan. Äitini neuvoo epätoivoisesti ja tekee puolet työstä kun minun pinnani on katkennut. Ja sama toistuu joidenkin kuukausien kuluttua.

Tällä kertaa minulle tuli mieleen, että jos ihan aikuisten oikeasti opettelisin ompelemaan. Pyysin koneen lainaksi ja toin ne kotiin, jotta saan ihan rauhassa harjoitella. Illan testailin eri ompeleita ja mietiskelin konetta ja ompelua ylipäätään, eikä se tunnu enää lainkaan niin vaikealta. 
Ompelukoneen lisäksi sain lainaksi saumurin, joka on aina ollut minulle mieluisampi vempele. Sen kanssa on selvää mitä teen, kun taas ompelukone on se suurin mörkö, jonka kanssa en tule toimeen. Ennen kuin nyt. Kuten kuvista huomaa, harjoitteluvaiheessa olivat mukana ne kaikista tärkeimmät; tietokone, jotta voin pikaisesti googlata jotain, radio musiikin kuunteluun sekä teemuki ja suklaalevy. ;) Viimeisestä kuvasta näkee myös, että saumuri on jo hieman aikansa elänyt. Se on ollut äidilläni niin kauan kuin muistan, mutta palvelee edelleen hienosti. 
Jos oikein kovasti innostun, niin minulle luvattiin jo syntymäpäivä- ja valmistujaislahjaksi oma ompelukone! :)