Avainsana: Mekko

Viimeiset masukuvat

Jotkut Instagram-seuraajani varmaan huomasivatkin jokin aika sitten laittamani kuvan viime postauksessa esittelemieni junasukkien täytteestä. Osa on luultavasti arvannutkin syyn hiljaisuuteeni, vaikkei kuva olisikaan osunut silmiin. Kaksi viikkoa sitten meidän perheeseemme näet liittyi pieni tyttö. 😍 Hän on pitänyt minut kiireisenä uutta arkea opetellessa ja käsityöt ovat arvatenkin jääneet vähän vähemmälle. Nyt olen kuitenkin ehtinyt jo hieman puuhailemaan, mutta mitään valmista ei vielä ole. Tänään esittelyvuorossa on kuitenkin pikkusiskoni syntymäpäiväkahvituksiin ompelemani mekko, josta otetut kuvat ovat samalla viimeiset masukuvat raskausviikolta 37+2.

Mekon kanssa meinasi tulla hieman ongelmia, sillä tilasin kankaan vasta samalla viikolla juhlien kanssa ja unohdin pitkäperjantain olemassaolon. Olin 99% varma, että kangas saapuu vasta maanantaina, mutta hyvä onni toikin sen postiin jo torstai-iltapäivänä. Kaavan tulostin perjantaiaamuna ja könysin jättivatsani kanssa lattialla tuntikausia sen kimpussa. Kaavan teipattuani olin jo niin yksinkertaisen loppu, että äitini lupasi leikata kankaan minulle. Kiitos äiti. ❤ Innoissani surruttelin saumurilla mekon kasaan jo perjantai-iltana ja ajattelin, että ompelen helmataitteen, kädenteiden alavarat ynnämuut pikkuviimeistelyt seuraavana päivänä, ne kun ovat ihan helppo juttu… Hah!

Kädenteiden alavarat kääntyivät ihan ympäriämpäri joka suuntaan ja helmataitekin venkoili. Taistelin niiden kanssa koko päivän! Apua sain jälleen Facebookin ompelyryhmistä ja sain kädentiet jotenkin kursittua kokoon. Ompelin kädentiet useampaan kertaan eri tavoilla, ja edelleen valmiissakin ompeluksessa ne tuppaavat kääntymään väärinpäin. 😖 Onneksi ne jäivät piiloon boleron alle. Kaava on muuten aivan ihana, solmu edessä korostaa raskausvatsaa ihanasti. (Enkä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta minä jopa vähän ikävöin sitä! Siihen olotilaan ehti niin tottua.) Solmu oli tosin melko haastava tehdä, ohjeet olivat melko epäselvät ja omat kädet loppuivat kesken. Mies onneksi riensi apuun ja piteli kiinni aina osoittamastani kohdasta, jotta sain pyöriteltyä kappaleita ihmeissäni. Melko kauan solmun kasaamisen jälkeenkin epäilin, että menikö se oikein, mutta valmiissa mekossa se ainakin näyttää ihan oikealta. 😅 Kangas on Tikkaus ja Tarvikkeelta ihanaa Helminauha-viskoositrikoota, jota en kylläkään verkkokaupasta enää löytänyt. Harmi sinänsä, sillä kangas on todella kivasti laskeutuvaa ja kaunista – ja se kaikki meni tähän mekkoon.

solmumekko5


Solmumekko

» Ompelutyö numero 13 vuonna 2016.
» Kaava Simplicity #1360
» Kangas Helminauha-viskoositrikoota.

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Tuunattu mekko, part 2

Samaa sarjaa edellisenkin tuunatun mekon kanssa. Tämä oli toppi, jonka leikkasin poikki rintojen alta, ja tein uuden helman. Edelleen olen ihan rakastunut tällaisiin rentoihin kesämekkoihin, tosin nyt niitä alkaa olemaan jo niin paljon, että mahdanko joutua koko kesän selittelemään, että minä vain tykkään pukeutua mukavasti, enkä odota lasta. 
Helmakappaleita oli kaksi 65cm x 75cm palasta, ihan perus mustaa viskoositrikoota Ompelun Ihanuudesta. Laadultaan vaikutti oikein hyvältä, ja oli ihanan kevyt, muttei kuitenkaan ihan läpikuultava. Ensin ompelin helmakappaleiden lyhyet sivut yhteen ja hain KE- ja KT-merkit kohdilleen. Sitten rypytin reilusti ja surautin paidan ja helman saumurilla kiinni toisiinsa. Tavattoman helppo tehdä, ja vanhat paidat tulevat uudelleen hyötykäyttöön. Tykkään!
Näiden, ja useiden muiden, kuvien ottamisen jälkeen menin nettiin ja tilasin puhelimeeni minikolmijalan. Olisitte nähneet viritykseni näiden kuvien ottamiseen, että sain puhelimen pysymään pystyssä, tarkentamaan kunnolla ja mitä vielä. Kohta pitäisi onnistua paremmin. 

28/31

Huomenta! Kelloja siirrettiin ja taas ollaan hieman lähempänä kesää. Lähestyvän kesän kunniaksi olen tuunaillut itselleni kesämekon. Käytän vaatteissani pääasiassa mustaa, välillä ehkä joitakin tehostevärejä, mutta musta roikkuu aina mukana. Kuitenkin minulle on jostain jahkaantunut kokonaan keltainen mekko (yöööök). Mekon mallista tykkään kovasti, mutta ikinä sitä ei ole tullut käytettyä.

Suuri Käsityö-lehdestä pongasin tuunausohjeen, josta sainkin idea. Leikkasin mekosta helman irti, sekä etsin vanhan, hieman jo kulahtaneen topin sille kaveriksi. Topin katkaisin rintojen alta. Sitten vaan osat yhdistetään, ja tadaa, sinulla on uusi mekko! Toisenkin tällaisen aion tehdä vielä, paita ja kangas ovat jo valmiina.

Tässä mekossa suosikkini on tuo leveä helma, kevyt kesämekko ei tosiaan saa puristaa tai rutistaa mistään, vaan sen pitäisi tuntua siltä, kun ei olisi päällä lähes mitään! Ja tämän kokoisessa helmassa ja käytöstä poistetulla topilla se vaatimus kyllä toteutuu. :)

Ikävä kyllä minulla ei taaskaan ollut mahdollisuutta saada kunnollista kuvaa, sillä avomieheni on kuvaajana vähän.. sanotaanko kiireinen? Hän napsaisee korkeintaan kaksi kuvaa, eikä katsokkaan valoa tai tarkennusta tai mitään muutakaan oleellista. Minun puhelimellani olisi vielä helppo ottaa kuva, kun suurimman osan tarvittavista jutuista se säätää itse, pitää vain malttaa hetki, jotta se tarkentaa oikein ja ottaa kuva. Silti ne eivät tunnu onnistuvan. Enkä viitsi häntä vaatiakkaan kuvaamaan tuntia yhtä mekkoa, niin helpommalla pääsen kun otan kuvat itse. :)