Avainsana: Mekko

Vaatekaappiprojekti: Ruskamekko

Osallistun Savalaisten Vaatekaappiprojektiin -17. Joka kuukausi haasteeseen liittyy tehtävä tai tehtäviä, joiden päämääränä on se unelmien vaatekaappi. Tammikuussa haasteena oli listata oman vaatekaapin puutteita ja ommella yksi. Tarkoitus oli myös kerätä Pinterestiin ideataulua omasta tyylistä. Taulu jäi vähän lyhyeksi, en ole ehtinyt jatkamaan sitä vielä. Mutta se antoi jo hieman ideaa ja pääsin alkuun. Minun tyylini (tai tyylittömyyteni) on ollut pääasiassa farkut ja trikoopaita. Omalta se ei kuitenkaan ole tainnut tuntua, sillä tämä projekti innosti todella. Minulla on esimerkiksi hirveä määrä erilaisia kenkiä, useat korolla, joita en käytä lähes ikinä. En osaa tälläytyä sitä varten, että lähden ruokakauppaan. Muualla käyn harvoin, sillä maalla asuessa hoidan ostokseni suurimmaksi osaksi nettikaupoissa. Pinterest antoi ihanasti ideoita omaan tyyliin, joka on helppo arkityyli ruokakauppaan ja kyläilyyn.

Oman vaatekaappini puute oli mekko. Ja vielä imetys-sellainen. Ja sitten löysin Etsystä Ruskamekon kaavan, jota olen kärkkynyt jo pitkään! (Jos joku muukin on, valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. En voi suositella kaavan ostamista, sillä tiedostossa on virheitä. Nämä on annettu tiedoksi myyjälle, mutta en tiedä onko hän korjannut niitä.) Kaava tosiaan aiheutti harmaita hiuksia, mutta jonkinlaisen sain siitä kasattua. Mekko taas vastaa odotuksia täysin, olen aivan rakastunut.

Kankaat ostin Jyväskylän Kangaskaupasta, tarkoituksena Martha-tunika (joka muuten sekin on aivan ihana kaava). Ruskamekko vaati kuitenkin kangasta reilusti, eikä minulla ollut yhtään sopivaa, joten käytin nämä. Yhdistelmästä tuli ihan kiva, vaikka aluksi epäröin. En osaa yhdistellä muuta kuin mustaa ja jotain väriä. Ja kun mekossa on jo harmaata ja väriä, minne se musta pannaan? No vaikka legginsseihin, hyvältä näytti ja kivi vierähti sydämeltä. Ja tähän toki punaiset villasukat, hyvältä näyttää. ;)

Kanttasin imetysluukun ja kaula-aukon FOE:lla, laiskana olen tykästynyt siihen todella. Jälki on siistiä ja ompelu helppoa. Sopiva venytys on kyllä välillä haastavaa, imetysluukun reunaankin FOEta olisi saanut venyttää vähän reilummin. No, harjoitus tekee mestarin. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia myös hieman yksityiskohtaisemmin, mutta kun moneen päivään en ole muistanut tai ehtinyt, päätin nyt julkaista tämän ilman tasokuvia. Valitettavasti minun, ja siten myös teidänkin, on ajanpuutteen vuoksi tyytyminen hieman huonompiin kuviin postauksissa. Yritän parantaa tapani.

Vaatekaappiprojektista (#vkp2017) intoutuneena tilasin Kankaiden yöstä jokusen metrin kangasta itseäni varten, lähitulevaisuudessa varmasti näette niitä täällä. :) Kangaspinkkaa vilautan Instagramissa kunhan viimeinenkin paketti saapuu.

Juhlatamineet äidille ja tyttärelle

Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä yksissä ylioppilasjuhlissa, johon perheen naisväki kaipasi jotain päällepantavaa. Liljalle ostin mekon jo aiemmin, mutta mekon päälle piti saada vielä jotain lämmittävää (onneksi, täällä päin ainakin oli aivan jäätävän kylmää). Itse taas olin vailla mekkoa. Yritin kyllä nettikaupoista katsella imetysmekkoja, mutta niiden hinta sai perääntymään nopeasti ja päätinkin tehdä mekon itse.

juhlakuva
Tein Liljalle tossutkin, mutta niistä tuli liian isot – niinpä hän sai juhlia villasukissa. :D

kukkamekko1Mekko oli nopea hurautus jo aiemmin tutusta kaavasta, nimittäin Megan Nielsenin Amberista, joka on samalla raskaus- ja imetysvaate. Ilmeisesti minä olen vain aika tavalla mallia lyhyempi, sillä polvipituiseen mekkoon piti ottaa kymmenen senttiä pituutta pois ja tehdä seitsemän sentin taite… 😄 No, siitä kymmenen sentin suirusta voi sitten tehdä vaikka hiuspannan itselle tai Liljalle. Tai molemmille. Tätä kukallista kangasta minulla oli jemmassa 70cm, ostin sitä jokin aika sitten Jätti-Rätistä alennuksesta. Alunperinkään hinta ei ollut kuin 7€/m ja trikoo on kuitenkin ihan jämäkän tuntuista. Pesussa kangas meni kyllä hiukan kieroksi, ehkä se selittää edullisuuden.

Tuosta 70cm pätkästäni sain leikattua yläosan kankaat ja jäi vielä ylikin. Mekko-osa ei siihen kuitenkaan mahtunut, joten annoin miehelle kankaanpalan mukaan ja pyysin tuomaan 90cm lisää. Mies kävi kangaskaupassa ja tälläkin pätkällä oli hintaa huimat 4,5€! Koko mekon kankaat eivät olleet siis kymppiäkään! Harvoin itse tehdyistä vaatteista ja asusteista voi oikeasti näin sanoa, mutta nyt voi – itte tein ja säästin! 😄 Jätti-Rättiin pitäisi kyllä itsekin nyt lähteä katselemaan, jos löytyisi lisää ihania alennuskankaita, harmi vain, että sinne on niin pitkä matka, että pitää ihan lähtemällä lähteä.

kukkamekko2

Keltainen kangas on omista kätköistäni ja tekee mielestäni mekkoon sen viimeisen silauksen. Jos imetysosan kangas olisi ollut kukallista, mekko olisi varmasti näyttänyt liian sotkuiselta. Nyt se näyttää vain kesäiseltä. Trikoosta tehtynä mekko toimii kivasti myös arkikäytössä olematta liian fiini.


liltsunbolero4

Liljalle virkkasin boleron, vai onko tämä sitten hihatin, kun on suorasta kappaleesta tehty? Tai melkein suorasta, aloitin numeron 3,5 koukulla ja tasasin väliajoin vaihdoin puoli numeroa isompaan, 4,5mm koukkuun asti. Boleron – olkoon se nyt sellainen – olisi voinut tehdä myös yhdestä kappaleesta hihasta hihaan, mutta minä halusin kuviot samoin päin, ja virkkasin kaksi kappaletta hihasta selkään. Keskelle selkää tuli samanlainen sauma kuin molemmissa hihoissakin. Hihansuissa ja vartalo-osan reunassa on 2o2n joustinneuletta, joka teki bolerosta viimeistellymmän oloisen.

Etsin ensin Ravelrystä ohjeita vähän juhlavampaan neuletakkiin tai boleroon, mutta mieleistä ei löytynyt. Yhden tein jo puoliväliin asti, kunnes purin sen ja aloitin tämän. Bolero on ihan hatusta heitetty, ensin hihoihin joustinneuletta, sitten kivan virkkausmallin hakuun. Sellainen löytyi Dropsin arkistosta (on muuten näppärä apuri!) pienen etsiskelyn jälkeen. Virkkailin samaa mallikertaa aina selkään asti, jonka jälkeen toinen hiha samalla tavalla. Molempien hihakappaleiden ympäri virkkasin kiinteitä silmukoita saumojen ompelua helpottamaan. Selkäsauman ompelun jälkeen sovitin vaatetta Liljalle ja merkkasin hihasauman mitan. Sitten vielä silmukoiden poimintaa ja joustinneuletta vartalo-osaan. Todella simppeli tehdä, tuli ihan vastustamaton halu tehdä vastaava itsellekin! 😄

liltsunbolero3

Lankaostoksilla pongasin Novitan uutta kampanjalankaa, Cotton Lineä, jossa on 70% puuvillaa ja 30% pellavaa. Se suorastaan huusi päästä tähän, joten pakkohan sitä oli ostaa. Tykästyin lankaan muutenkin, ensin se tuntui hieman karhealta (ehkä vauvalankojen käsittelyn seurausta…), mutta pehmeni nopeasti mukavaksi. Tätä olisi kiva saada valikoimaan ihan pysyvästikin! Kampanjalankojen hamstraaminen on aina niin vaikeaa, kun ei tiedä käyttötarkoitusta vielä. Sitä saattaa ostaa liikaa, tai aivan liian vähän. 😉


Kukkamekko

Kaava Megan Nielsen / Amber.
Koko M.
Kangas Jätti-Rätin kukkatrikoo. Keltainen kangas omasta varastosta.

Bolero

Lankatyö numero 12 vuonna 2016.
Lankana Novita Cotton Linen.
⇒ Ohje omasta päästä.
Projekti Ravelryssa.

Viimeiset masukuvat

Jotkut Instagram-seuraajani varmaan huomasivatkin jokin aika sitten laittamani kuvan viime postauksessa esittelemieni junasukkien täytteestä. Osa on luultavasti arvannutkin syyn hiljaisuuteeni, vaikkei kuva olisikaan osunut silmiin. Kaksi viikkoa sitten meidän perheeseemme näet liittyi pieni tyttö. 😍 Hän on pitänyt minut kiireisenä uutta arkea opetellessa ja käsityöt ovat arvatenkin jääneet vähän vähemmälle. Nyt olen kuitenkin ehtinyt jo hieman puuhailemaan, mutta mitään valmista ei vielä ole. Tänään esittelyvuorossa on kuitenkin pikkusiskoni syntymäpäiväkahvituksiin ompelemani mekko, josta otetut kuvat ovat samalla viimeiset masukuvat raskausviikolta 37+2.

Mekon kanssa meinasi tulla hieman ongelmia, sillä tilasin kankaan vasta samalla viikolla juhlien kanssa ja unohdin pitkäperjantain olemassaolon. Olin 99% varma, että kangas saapuu vasta maanantaina, mutta hyvä onni toikin sen postiin jo torstai-iltapäivänä. Kaavan tulostin perjantaiaamuna ja könysin jättivatsani kanssa lattialla tuntikausia sen kimpussa. Kaavan teipattuani olin jo niin yksinkertaisen loppu, että äitini lupasi leikata kankaan minulle. Kiitos äiti. ❤ Innoissani surruttelin saumurilla mekon kasaan jo perjantai-iltana ja ajattelin, että ompelen helmataitteen, kädenteiden alavarat ynnämuut pikkuviimeistelyt seuraavana päivänä, ne kun ovat ihan helppo juttu… Hah!

Kädenteiden alavarat kääntyivät ihan ympäriämpäri joka suuntaan ja helmataitekin venkoili. Taistelin niiden kanssa koko päivän! Apua sain jälleen Facebookin ompelyryhmistä ja sain kädentiet jotenkin kursittua kokoon. Ompelin kädentiet useampaan kertaan eri tavoilla, ja edelleen valmiissakin ompeluksessa ne tuppaavat kääntymään väärinpäin. 😖 Onneksi ne jäivät piiloon boleron alle. Kaava on muuten aivan ihana, solmu edessä korostaa raskausvatsaa ihanasti. (Enkä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta minä jopa vähän ikävöin sitä! Siihen olotilaan ehti niin tottua.) Solmu oli tosin melko haastava tehdä, ohjeet olivat melko epäselvät ja omat kädet loppuivat kesken. Mies onneksi riensi apuun ja piteli kiinni aina osoittamastani kohdasta, jotta sain pyöriteltyä kappaleita ihmeissäni. Melko kauan solmun kasaamisen jälkeenkin epäilin, että menikö se oikein, mutta valmiissa mekossa se ainakin näyttää ihan oikealta. 😅 Kangas on Tikkaus ja Tarvikkeelta ihanaa Helminauha-viskoositrikoota, jota en kylläkään verkkokaupasta enää löytänyt. Harmi sinänsä, sillä kangas on todella kivasti laskeutuvaa ja kaunista – ja se kaikki meni tähän mekkoon.

solmumekko5


Solmumekko

» Ompelutyö numero 13 vuonna 2016.
» Kaava Simplicity #1360
» Kangas Helminauha-viskoositrikoota.

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Tuunattu mekko, part 2

Samaa sarjaa edellisenkin tuunatun mekon kanssa. Tämä oli toppi, jonka leikkasin poikki rintojen alta, ja tein uuden helman. Edelleen olen ihan rakastunut tällaisiin rentoihin kesämekkoihin, tosin nyt niitä alkaa olemaan jo niin paljon, että mahdanko joutua koko kesän selittelemään, että minä vain tykkään pukeutua mukavasti, enkä odota lasta. 
Helmakappaleita oli kaksi 65cm x 75cm palasta, ihan perus mustaa viskoositrikoota Ompelun Ihanuudesta. Laadultaan vaikutti oikein hyvältä, ja oli ihanan kevyt, muttei kuitenkaan ihan läpikuultava. Ensin ompelin helmakappaleiden lyhyet sivut yhteen ja hain KE- ja KT-merkit kohdilleen. Sitten rypytin reilusti ja surautin paidan ja helman saumurilla kiinni toisiinsa. Tavattoman helppo tehdä, ja vanhat paidat tulevat uudelleen hyötykäyttöön. Tykkään!
Näiden, ja useiden muiden, kuvien ottamisen jälkeen menin nettiin ja tilasin puhelimeeni minikolmijalan. Olisitte nähneet viritykseni näiden kuvien ottamiseen, että sain puhelimen pysymään pystyssä, tarkentamaan kunnolla ja mitä vielä. Kohta pitäisi onnistua paremmin.