Avainsana: Mekko

Pehmeä paketti Liljalle

Vielä vähän palaillaan jouluun. Kuten viime postauksessa jo kirjoitin, luulin jo julkaisseeni nämä, mutta enpäs ollutkaan. Liljalle tein jouluksi yhden pehmeän paketin, joka piti sisällään hänelle itselleen joulumekon sekä nukelle haalarin samasta kankaasta. Liljan mekko on jo aiemmin tutulla Brindille & Twigin kaavalla tehty raglanmekko, taskullisena versiona. Tai taskut eivät ole oikeat, minäkin tehdessä ihan yllätyin, että ”Ai, nämä olivatkin valetaskut!” Periaatteessahan nuo on ihan helppo muokata oikeiksi taskuiksikin jos tahtoo.

Baby Bornin haalarin kaavan nappasin Luomalla-blogista. Meillä nukellakin on kestovaippa, joten tein tähän tuttuja muutoksia; pidensin hieman niska-haara mittaa ja tein haarakiilan isommaksi. Tähän tein myös haarakiilan resorista, jotta joustoa riittää. Voisi vauvanvaatteissa olla muutenkin ihan näppärä juttu. Kiireessä tätä tein, joten kämmejäkin tuli. Unohdin huolitella vetoketjualavaran reunan ja saumuroin sen jälkikäteen vain niin pitkälle kuin pääsin. Unohdin myös vetoketjureunoista saumanvarat. Hupun tein vaan muistini mukaan ja sovittaessa huomasin, että pieleen meni. Reunoissa pitikin olla resori, ja huppu oli ihan liian pieni, eikä vetoketju mennyt kunnolla kiinni asti. Purin hupun pois kokonaan ja laitoin tilalle kauluksen resorista.

Kangas on joustofroteeta, jonka bongasin Kangashamstereiden Hulinoista edullisesti. Tämän kanssa aloin selättämään kangasennakkoluulojani, sillä en ole oikein joustofroteeta pitänyt vaatekankaana. Tämä johtuu varmaan siitä, kun olen niin paljon kestovaippoja tehnyt, joten olen joustofroteeta pitänyt enemmän vaippakankaana. Itselleni en osaa oikein vieläkään ajatella vaatteita joustiksesta, mutta lastenvaatteissa tämä on oikeastaan ihan kiva. Vaipoissa on tullut huomattua, että kangas kestää jatkuvia pesuja korkeissa lämpötiloissa ja näyttää silti hyvältä, joten miksi ihmeessä se ei olisi juuri sopiva lastenvaatteisiin? Talven kylmyydessä lämpöisempääkin kuin perus trikoo. :)

Ollaan taas kovaa vauhtia koitettu remontoida ja valmistautua vauvan tuloon, laskettuun aikaan on enää kuukausi. Remontointi on nykyään aika iso osa arkea, ja käsityötä sekin, joten olen miettinyt, että voisin siitäkin välillä kirjoitella. Pääpaino toki on tarkoitus pitää edelleen näissä tekstiilitöissä, mutta joskus täällä sitten saattaa näkyä remonttijuttuja ja -kuviakin hiukan.

Pikasurautus jouluun

Joulu on vihdoin ohi, ja arki alkaa rullaamaan. Joulupäivänä olimme kutsuneet vieraita, eikä Liljalla ollut siistiä päällepantavaa, Jouluiset ompelukset jo vähän tökkivät, joten nappasin nopeasti ennen päiväunia pari edes suunnilleen toisiinsa sopivaa kangasta ja hurautin unien aikaan ne asuksi. Legginssit ja mekko valmistuivat hetkessä, kun molempiin tarvitsi vain pääasiassa saumuria. Oman osansa hoitivat hienosti päivitetyt koneet, jotka vihdoinkin toimivat niin kuin pitääkin. Vanhojen koneiden kanssa puolet ajasta olisi mennyt säätämiseen ja ihmettelyyn.

Kuvissa vaatteet ovat jo olleet käytössä ja ryppyjä ja tahrojakin löytyy, mutta nappasin silti kuvat nopeasti kun tilaisuus koitti. Mekon sienikankaan ostin jokin aika sitten Kangashamstereista, mustavalkoisena se on helppo yhdistellä eri alaosiin. Mekon kaava on uusi suosikkini Brindille & Twigiltä, raglanmekko #31. Kaavassa on myös valetaskut, mutta kiireessä jätin ne tästä pois. Ilman taskuja ompelukonetta ei tarvita ollenkaan, koko mekon saa koottua nopeasti saumurilla.

Housut ovat vanhalla hyväksi havaitulla Ottobren kaavalla, Baggy 01/17-lehdestä. Lahkeet ovat pituudesta 92, muuten housut ovat 86. Kangas on Eurokankaan jotakin talvitrikoon tapaista, sisäpinta on siis nukattu ja vaikuttaa aivan ihanan pehmeältä ja lämpimältä. Lilja kaipaisi vielä lisääkin yksivärisiä alaosia, jostain syystä minä vaan hamstraan kuosikankaita, enkä yksivärisiä ollenkaan.

Brindille & Twigin koot eivät mene Eurooppalaisen kokotaulukon mukaan, vaan tämäkin mekko on kokoa 90. Siitä syystä minulla ei ole ikinä oikeita kokolappuja näihin vaatteisiin. Ostin aiemmin tänä vuonna Lidlistä leimasimen, jota ompeluporukoissa suositeltiin. Muste käy kankaallekin, ja säilyy hyvänä pesusta toiseen. Leimasin koon trikootilkulle, jonka ompelin niskaan. Lappu nähtävästi jäi vähän vinksin vonksin, mutta eipä se sisäpuolella haittaa.

 

Vielä muutama paita

Vihdoin eilen uskalsin ajatella, että Liljan vaatekaappi ei näytä enää ihan täysin katastrofilta. Näyttäisi siltä että tytöllä alkaisi vihdoin olemaan jotain oikean kokoista päällepantavaakin. Tämä vuodenaika tosin ei ole käsityöbloggaajan ystävä, kuvia joutuu muokkaamaan aika rankasti, jotta niistä näkyisi jotain, joka taas vaikuttaa laatuun vielä rankemmin. Vielä kun valokuvaamiseen käytettävä aika on melko rajallista, joten räpsyt saavat nyt olla mitä ovat.

Aivan ihanasti kuvissa näkyy vähäisen luonnonvalon sekä hehkulampun valon kohtaaminen. Heppakangas on löytö Eurokankaan palalaarista, trikoota, mutta uskoisin seassa olevan jotain muutakin, hiukan liukkaan tuntuman vuoksi. Pääntien kanttaukseen käytin Mumintalon ohjetta, jota testasin aiemmin myös omaan paitaani. Sekä ulkonäköön että ompeluun saa kivasti vaihtelua erilaisella kantttauksella. Yleensä suosin kädenteillä myös resorikanttausta, jotta hiukan liian pitkät hihat eivät roiku inhottavasti, mutta tässä tapauksessa resoria oli enää niin lyhyt suiru, ettei se olisi riittänyt. Jouduin siis tyytymään kaksoisneulalla huolitteluun.

Pesukarhukankaan ostin kangaskirppikseltä, enkä kuollaksenikaan muista alkuperäistä myyjää. Tämä on tehty Ottobren peruspaitakaavalla, kuten viime postauksenkin paidat. Näitä peruspaitoja on loppujen lopuksi aika kiva huristella, ei tarvitse turhia kikkailla. Tämä paita jäi myös yhdeksi viimeisimmistä, jota tehdessä jouduin taistelemaan Singerini kanssa. Viime viiikolla näet kotiutin uuden Pfaff Passport 2.0-ompelukoneen. Heppapaidan hurautin uudella koneella, ja ai että miten mukavaa olikaan kun kaikki toimii. Samalla kun tutustuimme toisiimme, testasin myös uutta bodykaavaa.

Bodyn kaava on Brindille & Twigin Black Friday-tarjouksella ostettu, samalla ostin Liljalle mekkokaavan. Olen niin tykästynyt näihin yksittäisiin kaavoihin, että peruutin juuri viimeisenkin kaavalehden tilauksen. Yksittäisiä kaavoja tulee ostettua harkitummin, mutta niissä on monesti erilaisia variaatioita ja useampia kokoja. Kaavalehdistä taas harvoin muistan mitä mikäkin sisältää ja etsiminen on työlästä. Tämän kyseisen bodyn tein koossa 44, jotta Liljan Baby Born saa siitä itselleen bodyn. Vähän reiluksi se jäi vieläkin, mutta ei se kauheasti tunnu käyttäjää häiritsevän. Nukelle tein bodyn siksi, ettei uutta konetta testaillessa tulevat mahdolliset pikkuvirheet jää kiusaamaan itseäni. Kietaisubodya en ole koskaan aiemmin uskaltanut koittaa, mutta tämä oli melkein kivampi tehdä kuin tavallinen body, kun sai kantinkääntäjällä huristella ympäriinsä. Seuraavat teenkin kokoa isompana odottelemaan käyttäjäänsä syntyväksi. :)

Kesäjuhlien prinsessa!

Ainakin äidin ja iskän mielestä. :) Päätin selättää kammoni joustamattomiin ja tempaisin Liljalle mekon kesän juhliin. Alunperin suunitelmana oli tehdä mekko myös itselleni, mutta ajan ja materiaalien puutteen vuoksi toteutus jäi myöhempään ajankohtaan. Liljan mekko kuitenkin valmistui ajallaan ja ihan odotusten mukaisesti. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihana. :) Kaavana mekossa on ilmainen The Party Dress.

Kangas on ohutta, hieman liukastakin puuvillaa Jätti-Rätistä. Materiaaleja en huomannut katsoa, mutta näppituntumalla heittäisin, että joukossa voisi olla jotain puuvillan lisäksikin. Pitsi on samasta paikasta, valitsin leveimmän minkä löysin. Vyötärönnauha olisi kyllä saanut olla mielestäni leveämpi, mutta aika kävi vähiin, eikä tilaamaan enää ehtinyt. Oli siis tyydyttävä siihen mitä Jätti-Rätistä löytyi. Ruusuke pantaan on tehty samasta pitsistä.

Tein mekkoon elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Jouduin purkamaan ensimmäisen pois, sillä se jäi vähän turhan lyhyeksi, eikä mekko mennyt mukavasti päälle. Toisella kertaa vetoketju piiloutui ihan täydellisesti, olen tyytyväinen lopputulokseen. Jouduin laittamaan vetoketjun muutaman sentin helman puolelle, se vaati pientä kikkailua, sillä yläosa on vuoritettu ja alaosa ei. En tiedä olisiko siihen ollut jokin loogisempikin ompelujärjestys, minulla ainakin aivot nyrjähtivät neulatessa helmaa ja yläosaa toisiinsa ja vetoketjua väliin. Helma piti ommella ensin kiinni vain vuorin puolelle, pari senttiä vetoketjureunasta eteenpäin, jotta yläosan sai vielä käännettyäkin. Pieni yläosa ja melkein kaksi metriä leveä helma olivat paikotellen aika lailla solmussa, ja on suoranainen ihme, että vetoketju, helma ja yläosa olivat kaikki oikeilla kohdillaan. Vetoketjun ompelunn jälkeen helma tikattiin päällisen ja vuorin väliin ihan vain päällipuolelta, jotta kääntöaukkoa ei tarvittu. Tikki jäi piiloon vyötärönauhan alle.

Jos nyt tekisin uudelleen tuon kohdan, ompelisin helman koko matkalta vuoriin OP:t vastakkain, jolloin päällitikkauksessa pitäisi huolehtia vaan päällikappaleen osumisesta kohdalleen. Nyt tikkaus piti tehdä kahteen kertaan, kun vuori ei tullutkaan mukaan joka kohdasta.

Synttärimekko 1-vuotiaalle (ja äidille)

No niistä 1-vuotissynttäreistä on jo hetki aikaa, mutta mekkojen kuvaus otti oman aikansa. Ja vielä blogiin saaminen toisen samanmoisen. :D Huhtikuun alussa siis juhlittiin yksivuotiasta Liljaa, ja tein meille molemmille juhliin mekot. Liljan mekko oli todellinen murheenkryyni, sitä tehdessä tuli ensikosketukseni tyllin, enkä tiedä uskallanko enää koskaan koittaa uudelleen. Jostain syystä tylli oli jo ennen ompelua aika mössöä ja takertuvaa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Valmiissa hameessa helma kiertyi ylöspäin, tylli takertui itseensä ja oli tosiaankin mössöä. Juhlat juhlittiin kamalan tyllin voimin, mutta 1-vuotiskuvaan purin tyllin pois ja jätin pelkän trikoohelman. Vieläkin harmittaa, kun mekko ei vastannutkaan odotuksia – vaikkei siinä nyt tuollaisenaan mitään erityistä vikaakaan ole.

Kankaiden valinta lähti oikeastaan liikkeelle kengistä, ostin Liljalle aiemmin H&M:lta tuollaiset puuterin värisen tossut, sillä Lilja ei vielä kävellyt montaakaan askelta juhlissaan, enkä siksi halunnut varsinaisia kenkiä hänelle laittaa. Kävelemättömyyden vuoksi en myöskään halunnut tehdä hänelle ”oikeaa” juhlamekkoa joustamattomasta kankaasta, sillä kontatessa helma olisi ollut tiellä. Näiden ehtojen mukaan tein mekon Noshin trikoista, mustaa ja puuteriroosaa yksivärisenä ja puuteriroosaa Kuisketta. Kaava on Brindille & Twigin #82. Kyseessä on siis mekkobody, jotta takapuoli pysyi piilossa. :) Pidensin hieman helmaa ja lisäsin frillat kädenteille.

Olalla olevat KAM-nepit ovat myöskin hieman häiritsevät, olisin halunnut huomaamattomammat nepit. Mutta kun kerran laitat KAMin, ei sitä niin vain enää pois otetakkaan. Siihen oli siis tyytyminen. Mekon helmassa on rullapäärme, samoin kuin frillojen reunassa. Bodyosan kanttaus sujui kerrankin kivuttomasti, kantti kulki omalla paikallaan kauniisti, vaikka alaosassa on jos jonkinmoista kaarretta ja kiemuraa. Rusettipannan ohjetta olen soveltanut hieman Kakarat-blogista.

Omaan mekkooni taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on Tyyne-Esterin Marokko-trikoo, viime Kankaiden Yön löytö. Ensin ihastuin kankaaseen täysin ja tilasin pari metriä, sitten kankaan saavuttua mietin että APUA en mä osaa pukeutua tämmöiseen kuosiin. Sitten tein siitä tämän Ruskamekon ja ihastuin täysin. Tämä on ihan ehdottomasti yksi mun lempparivaatteista nyt. Helmassa on rullapäärme, hihoissa ja pääntiellä on resorikanttaus, joka on käännetty nurjalle siten, että resori pilkottaa oikealle puolelle ihan hiukan vaan. Tämä on Ruskamekon imetysluukullinen versio, luukku piiloutuu kuosiin todella huomaamattomaksi. Ruskamekko on malliltaan ihana, omasta mielestäni yläosasta tyköistuva ja helmasta levenevä mekko sopii omalle vartalotyypilleni kivasti. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. :)