Avainsana: Lahjaidea

Pipoja ja pussukoita

Olen tässä kevään aikana ommellut muutamia pienempiä juttuja, jotka yhdistelin nyt samaan postaukseen. Ensin tein hetken mielijohteesta itselleni pinkin tähtipipon. Ajatus lähti Facebookista, jossa oli juttua paperin läpi applikoinnista. Halusin koittaa sitä, ja koska minulla oli vain yksi trikoopipo, se oli hyvä valinta harjoituskappaleeksi. Tekniikka oli helppo ja hauska, joten halusin tehdä enemmänkin pipoja.

pipot4Keskimmäinen pipo on heppahullulle pikkusiskolleni 14-vuotislahjaksi. Yksisarvinen on ommeltu alikeompeluna päällikerroksen ja vuorin väliin, joten sitä ei näy sisäpuolelta. Paljon muuta sitten näkyykin, nimittäin kaksi saumurin saumaa päälaella, kun jouduin purkamaan ja muokkaamaan pipon mallia jälkikäteen. Lopputulokseen en ole vieläkään täysin tyytyväinen, pipo jäi hiukan laatikkomaiseksi.

Kissapipo on myöskin applikoitu paperin läpi ja leikattu sitten ylimääräinen kangas pois. Tämäkin on samalla laatikkopääkaavalla tehty, onneksi kangas on hieman lötkömpää, joten pipo istuu päähän paremmin kuin heppapipo. Tähtipipoon piirsin kaavan vanhasta pipostani, seuraaviin pipoihin muokkasin kaavaa hiukan. Seuraavaan pipoon koitan Suuri Käsityö-lehden pipokaavaa. Ei ikinä uskoisi, kuinka vaikeaa hyvän pipon ompelu on. 😄

pussukka2

Lisäksi olen ommellut muutaman pussukan Handmade Hipun ohjeen mukaan. Taaempi pussukka päätyi sairaalakassiini ja pitää sisällään kaiken pikkusälän hammasharjasta pyöröpuikkoihin. (Eikö pyöröpuikot, lankakerä ja pikkusakset olleetkin ne tärkeimmät mukaan otettavat synnyttämään lähtiessä? 😂) Vetoketju ei valitettavasti onnistunut ihan toivotulla tavalla, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin.

Etualalla taas on jo aiemmin mainitulle siskolle ommeltu pussukka, johon ompelin pari nauhan pätkää ja siksakkasin nimen päälle. Tähän olisin ollut erittäin tyytyväinen, mutta menin ja mokasin heti alkuvaiheessa. Tietenkin huomasin mokani vasta myöhemmin, jolloin pussi oli jo valmis. Kirjoitin näet nimen haihtuvalla merkkaustussilla kankaaseen, mutta se meni hieman vinoon. Ok, kirjoitetaan toiselle puolelle. Siksakataan nimi kankaaseen ja silitetään. Tiedättekö, haihtuva tussi ei haihdu enää silittämisen jälkeen. Lukuisten pesukertojen jälkeen tussi oli suurimmaksi osaksi lähtenyt (näkyy kyllä tarkkaan katsomalla. Katsele sisko-kulta sitä julkisivua vaan!), mutta pussukka ei myöskään ollut enää ihan niin siisti ja jämäkkä kuin valmistuttuaan.

pussukka1Summa summarum. Eivät ompeluni tällä kertaa sujuneet ihan niin kuin piti, mutta opinpahan taaskin jotain. 😉


Pipot ja pussukat

» Ompelutyöt numero 8-12 vuonna 2016.
» Pipokaava oma, pussukan kaava Handmade Hippu.

Vauvakutsujen antimia

Tämä postaus ei sisällä mitään minun tekemiäni käsitöitä, mutta sitäkin ihanampia käsitöitä läheisiltäni. Kiitos heille. ❤

Tämä postaus sivuaa blogini aihetta hyvin läheltä, jonka vuoksi tämän kirjoitankin. Lukijat jo varmasti tietävät, että meidän perheemme saa ensi kuussa vahvistusta pienen nyytin muodossa. Varsinaisia vauvakutsuja en halunnut järjestettävän, mutta en ole aivan varma, mitkä nämä sitten olivat? Mukavat illanistujaiset läheisimpien perheenjäsenten kesken, varmaankin. ;) Olen hyvin otettu siitä, että minun vuokseni olen ylipäätään nähty näin paljon vaivaa, enkä varmaankaan osannut sitä tarpeeksi ilmaista paikallaolleille. En ole raskauden aikanakaan ollut kovin herkkä, mutta seuraavana päivänä lahjoja kuvatessa tuli kyllä tippa linssiin. Mitä muuta käsityöihminen voi toivoa, kun tällaisia lahjoja? Teen mielelläni itsekin lahjaksi kaikenlaista, mutta silti on vaikea käsittää, että meidän vuoksi on nähty näin paljon vaivaa ja tehty näin upeita juttuja! Aikomukseni on kuitenkin linkittää tämä blogiteksti ainakin äidilleni, joten ehkä kiitollisuuteni välittyy tätä kautta paremmin.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt olisi. Kuvatekstit näkyvät, kun siirrät hiiren kuvan päälle tai klikkaat kuvan auki.

Mitä huovuttaessa syntyikään?

Ennen joulua kerroin huovuttaneeni ensimmäistä kertaa. Sehän olikin ihan hauskaa puuhaa, ja sainkin pukinkonttiin aikaiseksi kaksi patakinnasta ja -lapun. Nämä ovat olleet uusilla omistajillaan jo niin kauan, että melkein unohdin niitä tänne blogiin laittaa. Ja tänään, kun muistin, kuvat olivat hukassa! Minun käsityö- ja muutkin kuvani ovat välillä kyllä niin tuhannen sekaisin miljoonassa kansiossa, etten tiedä oikein mitä niille pitäisi tehdä. Pitkän hakemisen jälkeen löysin kuvat kuitenkin, niin ajattelin julkaista nämä heti, ettei taas unohdu. :)

Näissä on käytetty Novitan Joki-lankaa, jota sattui varastosta löytymään ylimääräistä. Ohje on myöskin Novitalta, patakinnas ja -lappu. Huovuttaminen oli kyllä siinä mielessä jännää, että yhtään ei osannut arvata, mitä siltä pesukoneesta ulos tulee. Ja kuten viime kerrallakin sanoin, täysin samalla tavalla tehdystä ja huovutetusta työstä voi tulla ihan erilainen.

Sen pidemmittä puheitta palailen taas lukuisten neuleideni pariin, ja koitan saada jotain valmiiksikin. Keskeneräisiä on taas kerääntynyt hiukan liikaakin..

PS. Yksi projekteistani on Muita ihanian talvisukat, jotka ainakin kolmantena päivänä näyttävät aivan ihanilta. Sukkien etenemistä voit seurata Käsityöelämään Instagramista!

Hei hei, joulu!

Joulua aina odottaa innolla, mutta lähes joka kerta se on myös helpotus, että seuraavaan kertaan on taas vuosi. On siinä aina oma vähtinsä, lahjojen tekeminen ja paketointi, päivien aikatauluttaminen ja edestakaisin ryntäily. Rentouttavaa yhdessäoloa, eikö? ;)

Lahjojen suhteen otin tänä vuonna yllättävän rennosti, tein mitä keksin ja ehdin ja ostin loput. Yksinkertaista – eikö? Mikähän siinä sitten on, että niistä lahjoista pitää aina ottaa niin kova stressi? Tänä vuonna suuressa roolissa taisi olla tämä minun raskaushehkuni, minusta kuulemma oikein huokuu rauha ja tyyneys. Ainakin hetkellisesti.

Kyllähän minä niitä lahjojakin tein, muutamaan ostopakettiin pistin mukaan tiskiliinoja, niin on sitten jotain itsetehtyä. Eräätkin sukat päättelin vielä Tapaninpäivän aamuna, onneksi vierailu oli sovittu vasta silloin. Tässä postauksessa keskitytään kuitenkin noihin tiskiliinoihin.

Liinat ovat aika kiva vieminen ympäri vuoden, lankaa tai aikaa ei kulu paljonkaan ja joka taloudessa tiskiliinaa käytetään. Eri asia sitten, raaskivatko kaikki käyttää virkattuja. Minä toivon, että antamani liinat menevät käyttöön, siihenhän ne ovat tarkoitettukkin, mutta tiedän, että saajat ovat asiasta eri mieltä. Toivottavasti he kuitenkin edes harkitsevat liinojen käyttöä.

Tiskiliinat

➾ Työ numero 14-17 vuonna 2015
➾ Lankana King Cole Bamboo-Cotton, sekä 100% bambulanka
➾ Mallina isoäidinneliö.

Pienet neuleet ja yksi suuri sydän

Toistaiseksi viimeinen jättisydän esittäytyy tänään. Tämän kertainen sydän muutti samaan osoitteeseen ensimmäisen sydämen kanssa, saaja oli vain eri. Syntymäpäivälahja tämäkin sydän oli, serkkupoika täytti kahdeksan. 😊 Nyt, kun näin vierekkäin ensimmäisen ja viimeisimmän tekemäni sydämen, huomasin, kuinka paljon malli on muuttunut. Ensimmäinen sydän on paljon matalampi ja pulleampi kaaristaan, kun taas viimeisin on huomattavasti pidempi ja ”hoikempi”. Tietenkin ensimmäinen sydän on käytössä saattanut hieman muuttaa muotoaankin, mutta eron huomaa silti selvästi. Malliltaan viimeisin sydän on mielestäni kuitenkin parempi, ja sen ohjeen mukaan aion jatkossakin sydämet tehdä. Yhden teen vielä käden parannuttua, jämistä ja itselleni, mutta sitten alkaa olla tauon paikka sydänten suhteen. Vaikka ne nopeasti valmistuvatkin, tekeminen on silti melko raskasta varsinkin ranteelle, joka ei ole ihan kunnossa.

Tätini perheineen asuu pitkän matkan päässä, ja yleensä tavatessamme lapsille on jo kertynyt kaikenlaisia tuliaisia, kuten tälläkin kertaa. Alun alkaen suunnittelin tekeväni lapsille joululahjaksi neulepuserot, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja sain puserot valmiiksi vasta juuri ennen leikkausta. Tai täysin valmiiksi en niitä saanut silloinkaan, vaan vaaleasta neuleesta piti tulla huppari, mutta leikkausta edeltäneenä iltana luovutin, ja hupun alusta tulikin kaulus. Äitini ompeli vetoketjun ja kauluksen paikoilleen, kun en ehtinyt täysin neuletta viimeistellä. Kyseiset neuleet ovat ensimmäisiä tekemiäni, ja paljon opittavaa niissä olikin. Lankojen valinta tuotti ongelmia, sopivan vahvuista ja vaatimukset täyttävää ei meinannut millään löytyä, joten suureksi avuksi neulomisessa oli Saumatonta neulontaa-kirja, jossa on erittäin selväsanaiset ohjeet neuleen muokkaamiseen monella tapaa. Tutkin lukuisia lankavaihtoehtoja, mutta moniakaan en kelpuuttanut, koska lankaa ei voinut konepestä. Teen neuleet käyttöä varten, ja konepestävyys on lasten neuleissa ensisijaisen tärkeää. Lanka ei saa myöskään kutittaa, ja vahvuuskin saisi olla suunnilleen sama kuin ohjeessa. Sopivat langat valikoituivat tutusta Novitan valikoimasta, vaaleaan neuleeseen Ipanaa ja mustaan Woolia. Wool oli pehmeä neulottava, mutta valmiina pintana tuntui hieman karhealta, kun taas Ipana oli todella inhottava neuloa, ja valmiina pintana ihanan pehmeä.

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, neuleet valmistuivat lopulta, saajat olivat tyytyväisiä, ja kyllähän ne kauniitkin ovat. Kasvuvaraa molemmista löytyy hieman, lapset kun olivatkin hieman pienikokoisempia kuin ajattelin. 😄

Jättisydän nro 4
➾ Työ numero 8 vuonna 2015
➾ Lankana Novita 7 veljestä
➾ Lankaa kului n. 450g
Vaalea neuletakki
➾ Työ numero 9 vuonna 2015
➾ Lankana Novita Ipana
➾ Ohje Ravelryssa
Musta neuletakki
➾ Työ numero 10 vuonna 2015
➾ Lankana Novita Wool
➾ Ohje Ravelryssa