Avainsana: Kotiin

16/31

Eipä minulla näköjään onnistu päivittäin bloggaaminen mitenkään. Kovin jäljessä aikataulusta en kyllä ole, että eiköhän haaste saada kunnialla suoritettua. Sunnuntaiaamuna halusin vihdoin toteuttaa myös Silmukan ytimestä-haasteen, jonka järjestävät Silmukan saalistus– ja Pipon ytimestä-blogit. Maaliskuun aiheena oli lempieläin. Minulle siis päivänselvä juttu, koira.

Jo ennen haastetta bongasin Suuri Käsityö-lehdestä ihanan koiratyynyn, ja halusin sen tehdä. Alunperin se oli tarkoitus tehdä koirille riepotettavaksi, mutta kaavoja piirtäessä hoksasin sen olevan kauhean iso. Työn edetessä hoksasin sen olevan myös kauhean suloinen, enkä raaskisi sita koirille antaakkaan.

Saumurilla hurauttelin ensin isompia tilkkuja kiinni toisiinsa, ja näistä paloista sitten leikkasin vartalon. Osia yhdistettäessä koira-raukalle tuli korvavamma, ja toinen korva repsottikin puoliksi irti. Siis ratkoja sauhuten avasin sauman ja tikkasin korvan takaisin paikalleen. Häntäkin jäi hieman kummallisesti sojottamaan sivulle, mutta eipä tuo haittaa. Silmiä en ainakaan vielä halunnut laittaa, jotta halittava pehmeys säilyy. ;) Haukku pääsi meidän sängylle vahtimaan taloa, ja lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen. :)

14/31

Vihdoin näyttösuunnitelmani on valmis ja hyväksytty. Olen jopa ehtinyt ompelukoneen ääreen. ;) Eilen uusi ompelukoneeni saapui, joten pitihän sitä jotain ommeltavaa keksiä. Verhokankaat saapuivat aiemmin tällä viikolla, ja ensimmäiseksi projektiksi otinkin olohuoneen valkoiset sivuverhot. Ongelmani on edelleen kankaan leikkaaminen suoraan, ja verhotkin taitavat olla vähän vinksallaan. Edelleen kuitenkin harjoittelen ahkerasti, ja verhoihin olenkin erittäin tyytyväinen.

Aamupäivän tosiaan kynin kieroja leikkuureunojani langansuoraan sen verran kuin uskalsin. Ylä- ja alareunoja en uskaltanut paljoa, kun pelkäsin ettei minulla ole verhoja kohta lainkaan. Taittelin, silitin ja mittailin käänteitä ja toivoin parasta, ja lopulta verhoistahan tuli ihan hyvät!

Ilmeisesti kuitenkin minulle tuli mittavirhe, tai mahdollisesti liika silittäminen kutisti kangasta vielä, sillä kuvasta näkee valkoisen verhon olevan muutaman sentin lyhyempi kuin ruskea. Mielestäni valkoinen on kuitenkin paremmalla korkeudella, joten taidan tuosta ruskeasta ottaa vielä hieman pois.

Verho on suunnilleen 140cm leveä. Meillä on olohuoneen seinä kokonaan ikkunaa, ja molemmissa reunoissa roikkuu nyt valkoinen ja ruskea leveä verho. Taidan ostaa näihin vielä lyijynauhaa alareunaan, jotta verhot laskeutuisivat kauniimmin. :)

Loin näihin ompelujuttuihini nyt uuden tunnisteen nimellä Ommellut 2014, jotta lajittelussa pysyy edes joku järki. Valmiit 2014-nimikkeen alta löytyvät siis käsityöt.

Tuolinpäällinen

Jo jokin aika sitten valmistui tuolinpäällinen Hanko-langasta. Päällisiä tarvittiin kaksi, joten minä tein toisen, ja äitini toisen. Päälliset päätyivät siis vanhemmilleni kahteen nojatuoliin. Viereisen kuvan kanssa on jostakin syystä ongelmia, enkä saa sitä näkymään selkeänä, vaikka tietokoneella se näkyy oikein. Alemmassa kuvassa näkyy pitsikuvio tarkemmin.
Itse päällisen tekeminen sujui hyvin, kuvio oli helppo ja sen oppi nopeasti ulkoa. Loppuvaiheessa päällinen painoi jo tuhottomasti, ja sen kääntely alkoi olla hankalaa. Tästä syystä päätin vihdoin  opetella neulomaan molempiin suuntiin, jotta vältyin ylimääräiseltä kääntelyltä ja ennen kaikkea nurjilta kerroksilta! Nopeastihan sen oppi, kun vain aloitti.
Työn valmistuttua ilmeni kuitenkin ongelmia, jotka juontuivat käsialasta. Äitini neuloo melko löysää, kun taas minä neulon tiukkaa. Samankokoisilla puikoilla, samalla ohjeella, minun työni oli varmaan 15-20cm lyhyempi ja myös kapeampi. Ei auta muu kuin venytellä päällistä mittoihinsa, onneksi se antaa reilusti periksi. 
Joulukin alkaa olla ovella, ainakin käsityöihmisen näkökulmasta. Yhtä isompitöistä joululahjaa olen väsäillyt jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkaa olla aika aloitella muitakin lahjoja.
Eilen kirjoittelin listan lahjansaajista ja mahdollisista lahjoista, ja aloitinkin yhtä lahjaa. Tavoitteena on saada joululahjat ajoissa hoidettua, ettei tarvitse ängetä suurimpiin jouluruuhkiin. Viime vuosina olen tehnyt niin paljon villasukkia, että tänä vuonna pitää keksiä jo jotakin muuta. 
Kynttilöiden valaminen kiinnostaisi myös, joten ehkä tänä vuonna joulupaketeista löytyy itse tehtyjä kynttilöitä… :)

Raitasukkia ja kynttilöitä

Viimeisimmät valmistuneet sukat ovat Kotikulta-sukkalangasta, puoleen sääreen ylettyvät raitasukat. Sukat on tehty numeron 4 pyöröpuikolla, magic loop-tekniikalla molemmat sukat samaan aikaan. Edelleen jaksan olla innoissani siitä, että sukkien valmistuttua ne ovat oikeasti valmiit, eikä toista sukkaa tarvitse enää tehdä. Tästä lähin teen kaikki sukat tällä tyylillä. 
Kantapää aiheutti hieman päänvaivaa, mutta ihan siististi sain sen tehtyä. Langan katkaisin lähes joka raidan jälkeen, sillä langat olivat muutenkin solmussa, saati sitten, jos kaikki viisi kerää olisivat olleet kokoajan työssä kiinni. Langanpätkät neuloin kuitenkin työn ”sisään” joten pääteltävänä ei ollut kuin viimeinen lanka. Onneksi, sillä pelkkä langanpäiden katkominen tuntui riittävän raskaalta työltä. :D

Lankaan tykästyin oikein todenteolla. Se on ihanan pehmeää, tuntuu mukavalta paljaassakin jalassa. Näistä sukista tuleekin unisukat minulle itselleni! Tuntuu, etten tee oikein koskaan mitään itselleni, mutta silloin kun jotain valmistuu ja tiedän sen jäävän omaan käyttöön, tuntuu jotenkin erikoisen hyvältä saada työ valmiiksi.
Lisäksi olin muutama viikko sitten elämäni ensimmäisillä PartyLite kutsuilla. Rahaa paloi kiitettävä määrä, mutta saatuani tuotteet tänään itselleni, ei harmittanut lainkaan, sillä tuotteet olivat juuri niin ihania kuin muistelinkin. Paketista paljastui Yllätyskynttiläpaketti, josta taas paljastui 18kpl votiiveja, yksi pilarikynttilä, yksi tolppakynttilä ja yksi kynttilä lasipurkissa. Lisäksi tilasin kuvassakin näkyvän somisteen, jossa on siis neljä Lootuksenkukka-votiivikippaa. Parafiinikynttilöitä pitäisi vain jostain metsästää, kun en raaski noita PartyLiten kynttilöitä jatkuvasti poltella..

Virkatut säilytyspussit

Olen yrittänyt viime aikoina tuhota lankavarastoani, sillä olen ostanut paljon lankoja tiettyjä neuleita varten, mutten ole kuitenkaan saanut valmista. Isoveljeä varastossa oli useita satoja grammoja, mutta oviverhon ja pussin jälkeen ne ovat alkaneet huveta kunnioitettavasti. Taaemman pussin tein tosiaan Isoveljestä, 5mm virkkuukoukulla. Pussin annoin pikkusiskolleni liikuntavarusteiden kuljetukseen. Kokoa sillä on noin 30cm x 40cm. Pussi on sovellettu Yhteishyvän ohjeesta. Nauhet menevät yläreunassa ristiin, ja alareunaan ne on ommeltu, joten pussukka taitaa olla enemmän reppumallinen.
Etummainen pussi on Novitan Kasteesta virkattu, pienien lankakerien säilytykseen. Vihaan sitä tunnetta, kun saan hyvän idean, enkä ole varma mitkä langanjämät ovat Nallea, mitkä 7 veljestä ja mitkä jotain muuta. Päätin tehdä pussit yleisimmille käyttämilleni langoille erikseen, joten tästä pussista löytyy vastedes 7 veljestä-langat. Kasteesta minun piti alunperin tehdä kesähuivi, mutta kokeilin useita malleja ja tyylejä, enkä silti saanut sopivaa. Mietin monta kertaa mistä se johtuu, mutta lopulta tajusin sen johtuvan viskoosista langassa. Se teki pinnan jotenkin muovisen näköiseksi, eikä mikään näyttänyt kauniilta. Hyvä pussi siitä kuitenkin syntyi, joten ei sekään jäänyt käyttämättä!