Avainsana: Kotiin

Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt ”porras” menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

Miljoona tupsua

Ainakin lähes. Alunperin tarkoitukseni oli esitellä tämä vasta parin päivän päästä, jotta postaukset hieman tasaantuvat, eikä joka päivälle tule jotain. En kuitenkaan malttanut pimittää tätä kauemmin, vaan halusin esitellä sen jo nyt.
Nimittäin minikeinutuolimme tupsupäällisen. Aloitin tämän jämälankaprojektina, mutta jämälankojen huvetessa, jouduin ostamaan lisää lankaa. Kahteen otteeseen. Mutta kun tästä oli tulossa niin hieno, etten oikeasti millään malttanut jättää sitä odottamaan sopivia jämälankoja. Tapojeni mukaan tämäkin työ on täyttä Novitaa. Isoveljeä, Nallea, 7 veljestä ja Helmiä, tupsukehikkokin on Novitan. Ohuimmat langat kerin ensin kaksinkertaiseksi, jotta säästyy aikaa ja vaivaa.
Välillä olin jo epätoivon partaalla, että eihän tuo valmistu koskaan. Päivä toisensa jälkeen sain vain pyöritellä tupsuja lisää ja lisää ja lisää.. Mutta eilen koitti se suuri päivä, kun huomasin, että tupsuja ei oikeasti puutu enää juurikaan! Innoissani aloin niitä tekemään, ja kuinkas ollakkaan, tupsukehikko hajosi. No, ei siinä mitään, toinen puolisko oli kahdessa osassa, mutta toimi se niinkin. Hetken päästä toinenkin puoli hajosi. Onneksi tupsuja ei ollut tehtävänä enää kuin kolme, joten sain nekin kyllä tehtyä, vaikka hieman vaativaa se olikin. 
Kun sain viimeise tupsut kiinni ja asettelin maton paikalleen, en voinut muuta kuin hymyillä. Katselin keinutuolia typerä irve kasvoilla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä, en ole koskaan saanut mitään noin suurta projektia valmiiksi! Ja siellä se nyt on, valmiina ja kauniina.

Verhot makuuhuoneeseen

Nämä verhot ovat roikkuneet ikkunalla jo pari viikkoa. Viikko sitten kuvasin ne, muutama päivä sitten muokkasin kuvat ja vasta tänään saan aikaiseksi kirjoittaa.
Verhokangas on Jotexilta, joku puoli-ilmainen tarjouskangas. Tarjouksesta löytyi myös samaa kangasta olevat koristetyynyt, jotka tottakai ostin. Sisätyynyjä laittaessa toisesta päällisestä hajosi vetoketju, ja jouduin palauttamaan ne. Uudet kuitenkin tulivat ajallaan, ja nyt ne ovat jo päässeet käyttöönkin. Kankaasta tykkään kovasti, kuvio on kaunis, rauhallinen ja juuri makuuhuoneeseen sopiva.
Näitä verhoja tehdessäni huomasin, että ompelutaitoni on kehittynyt jo huimasti! Viimeksi ommellessani verhoja, jo kankaan leikkaamiseen kului huimasti aikaa, saati sitten ompelemiseen, taitteisiin ja mittailuihin. Nämä verhot taas surautin ihan hetkessä, ainakin omalla mittapuullani. Kankaan leikkaaminen lankasuoraan oli huomattavasti helpompaa, ja taitteetkin sain tehtyä ihan heittämällä.
Yläreunaan ompelin myöhemmin vielä laskosnauhan, sekä noihin aiemmin tekemiini verhoihin lisäsin nauhat myös jälkikäteen. Verhot laskeutuvat nyt huomattavasti kauniimmin, vaikken olisi uskonut niistä olevan niin suurta iloa. Verhopainot pitää vielä lisätä, kaikkiin näihin. Lyijynauhaa ostin, mutta ilmeisesti se oli liian kevyttä, kun ei siitä tuntunut olevan oikein mitään iloa.

Verhojen kuvaaminen on muuten hurjan vaikeaa. En saanut yhtään kunnollista kokonaiskuvaa noista, joten päätin antaa olla. Kangasta ei siis juurikaan näy, mutta nätti se on!

Tyynynpäälliset

Joku saattaa muistaa aiemmin tekemäni koiranpedit, eikö? Ostaessani näitä kankaita, otin hieman ylimääräistäkin. Tästä ylimääräisestä kankaasta syntyi tyynyjä. Ja vieläkin jäi yli. 
Ompelin yhtä yksinkertaisesti kuin aiemminkin, vetoketju oikeat puolet vastakkain – ei näkyvää saumaa, reunat saumurilla – siisti reuna. Ja ta-daa, kaksi valmista tyynynpäällistä. Kuten koirien tyynyissä, näissäkin on toinen puoli kuviollista kangasta siten, että toisessa kuvio on oranssi ja toisessa sinapinkeltainen. Toinen puoli kankaasta on ruskea. Molemmat kankaat ovat Jotexilta, kuviollinen oli tarjouksessa ihan muutaman hassun euron / metri. Ihastuin siihen heti, ja edelleen tykkään yhtä paljon. 
Sisustus tuntuu heti paljon yhtenäisemmältä, kun samat värit ja kuviot toistuvat sekä koristetyynyissä, että koirien tyynyissä. Tulevassa tupsumatossa toistuu myös nämä samat värit, valkoinen, oranssi, sinapinkeltainen, ruskea ja harmaa. Pienillä asioilla kodin ilmeittä voi piristää kyllä kovasti.
(Tosin, kuten pelkäsinkin, tämä kangas on erittäin huono valinta koirien peteihin vaaleutensa vuoksi. Onneksi päälliset on helppo pestä.)