Avainsana: Kirjoneule

Uusi vuosi – uudet kujeet

Iloista uutta vuotta 2017! ❤

Tein paljon uuden vuoden lupauksia, aloitin lähes uuden elämän. No, en ihan, mutta otin itseäni niskasta kiinni. Aloitimme vihdoinkin unikoulun tyttären kanssa, aloitin myös joululahjaksi saamani mindfulness-kurssin. Ja nyt on aika elvyttää blogi. Osasyy on siinä, että tästä domanista joutuu tietystikin maksamaan. Uuden laskun kilahdettua sähköpostiin, oli aika päättää, häviääkö Käsityöelämää bittiavaruuteen, vai kulutanko vähiä varojani edelleen ja alan taas kirjoittamaan. Valitsin kirjoittamisen. Blogi on ollu tauolla nyt kolmisen kuukautta, mutta olen toki miettinyt sitä. ”Tästä voisin blogata. Kirjoittaisinko tästä?” Mutta aina kirjoittaminen vain jäi. Nyt lupaan, että vuonna 2017, Käsityöelämää saa taas sisältöä. Ei ehkä viikoittain, mutta mahdollisimman usein.

Tännä vuonna tein joululahjojakin kovin vähän. Sen sijaan tein lähes konkurssin kaikkien ostamieni lahjojen vuoksi. Ensi vuonna pitää kyllä taas panostaa itse tehtyyn! Neuloin kuitenkin kahdet villasukat ja niiden esittely on oikea tapa aloittaa tämä blogivuosi. Sukulaiseni pyysi jo keväällä minua neulomaan emojisukat. Teetee myi käsityöpaketteja, joissa oli lankaa ja ohje sukkiin. Tilasinkin silloin kaksi pakettia, mutten ehtinyt tekemään. Ennen joulua sain kuningasidea, että teenpä hänelle ja miehelleen nyt vihdoinkin sukat! Tuttuun tapaan, kuten joitakin lahjoja viimeistellään vielä lähes aattoaamuna, minäkin kirjoin emojeita vielä samana päivänä, kun sukat matkasivat ensin mieheni mukana Raumalle, ja sieltä tuttavan mukana Keravalle omistajilleen. Mutta sain sukat valmiiksi!

 

Lankana on Teetee Pallas. Mustat sukat on neulottu numeron 3 puikoilla ja siniset puoli numeroa isommilla. Silmukkamäärä on molemmissa sama, isommilla puikoilla tuli riittävä kokoero. Kirjominen oli yllättävän vaikeaa, ensin piti tietysti päättää kirjottavat hymiöt, sitten vielä osata tehdä niistä järkevän näköiset. Kyselin Instagramissakin apua, ovatko hymiöt tarpeeksi hyviä. Huoli kuitenkin kaikkosi heti jouluna, kun sain sukkien onnellisilta omistajilta kiitosviestin. He olivat siis erittäin tyytyväisiä lahjaansa, ja se onkin suurin ilo minulle. 

Tähän väliin esitän vielä pahoitteluni, että Käsityöelämää palasi näin luokattoman huonoilla kuvilla, tiedättehän te huonon valon ja kiireessä räpsityt kuvat. 😅 Vuosikatsauskin jää nyt tällä kertaa väliin, sillä loppuvuoden töitä on niin paljon ikuistamatta. Tämän vuoden vuosikatsaus pitäisi kuitenkin sisällään jotain tällaista: Lilja, ommeltu vaippa, Lilja, ommeltu body ja housut, neulotut vauvan sukat jne jne. Vuosi on siis ollut pullollaan Liljaa ja hänelle tehtyjä juttuja. Tämä vuosi taas pitää sisällään FB:n Saumanvara-ryhmän vaatekaappihaasteen. Yksi kangas on jo tulossa unelmien vaatekaappiani varten. Ensi kertaan! 😘

Ilma on kuin sukat,

talvisukat siis.talvisukka4

Muita Ihania-blogin talvisukat nousivat pienessä ajassa ihan hitiksi, Instagramistakin löytyy toinen toistaan ihanampia sukkapareja hashtagilla #muitaihaniatalvisukat. Minun sukkani aiheuttivat pieniä ongelmia muutamaan otteeseenkin, mutta kyllä ne lopulta valmistuivat, melkein ajallaankin. Viime postauksessani avauduinkin hieman sukkien ongelmista, onneksi kantapään jälkeen homma lähti sujumaan hieman paremmin. Jatkoin kirjoneuletta ihan normaalisiti sukkapuikoilla pyörönä ja unohdin molempien sukkien tekemisen samaan aikaan.

talvisukka3

Magic looppaamalla työn jälki on paljon kauniimpaa ja tasaisempaa, mutta valitettavasti se ei jousta sitten ollenkaan. Kärjet taas joustavat hieman, mutta jälki ei ole ihan niin tasaista. Onneksi työn kostuttaminen ja sileyttäminen auttavat hieman, eivätkä sukat näytä aivan niin kamalilta kuin juuri valmistuttuaan. 😂 Pakko kyllä myöntää, että ennen viimeistelyä teki mieli heittää koko sukat jonnekkin romukoppaan odottamaan parempaa inspiraatiota, kun varsi ei jousta ja kärki on pelkkää epätasaista silmukkaa. Lankajuoksutkin näkyivät päällipuolelle. Onneksi kuitenkin jaksoin viimeistellä sukat, muuten ne olisivat varmasti UFOutuneet jonnekkin laatikon perälle. :D

talvisukka2

Kantapään jälkeen tulevasta pilvenreunalla-kuviosta näkee vielä läpi kuultavat langanjuoksut, mutta ei voi mitään. Kokonaisuudessaan olen oikein tyytyväinen sukkiin, ja harmittaa edelleen, että nämä olivatkin itselleni liian pienet. Sukille kuitenkin on jo saaja valmiiksi kiikarissa, joten se siitä sitten. Ehkä teen vielä itselleni sopivan kokoiset myöhemmin. :) Erityisen tykästynyt olen kärjen ja varren mustiin kuvioihin, en nyt tiedä miksi niitä nimittäisi. Kärjessä ainakin väri vaihtuu kivasti kuviosta.

talvisukka1


Muita ihania-talvisukat
➾ Neule numero 3 vuonna 2016.
➾ Lankana Novita 7 veljestä valkoinen ja sinapinkeltainen, sekä eri värisiä jämäkeriä
➾ Sukat Muita ihania-blogissa
➾ Projekti Ravelryssa

Voihan talvisukka

Joskus on niitä päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. No, minulla niitä on tainnut olla jo muutama peräkkäin. Talvisukkaprojekti eteni oikein kivasti varren loppuun asti, harmi etten huomannut missään kohtaa sovittaa sitä jalkaan – ei nimittäin mahdu.

Heti ensimmäinen pilven reunalla-kuvio kiristi niin paljon, ettei ollut muita vaihtoehtoja kuin purkaa. Koko vartta en sentään lähtenyt purkamaan, vaan poimin silmukat toisen kuvion päältä ja neuloin alun uudestaan. Ei kiristä enää ihan niin paljoa, muttei silti ole minun jalkaani sopiva sukka. Harmittaa, kun tykkäsin kovasti väreistä ja innoissani tein kerrankin jotain itselleni. No, suunnitelmat muuttuvat ja näillekkin talvisukille tulee kyllä käyttöä vielä.

Varsi on valmis siis, kantapään teen vielä, mutta sitten talvisukat saavat jäädä pariksi päivää paussille. Tilasin nimittäin sopivan kokoiset sukkapuikot ja jatkan niillä sukka kerrallaan. Uskokaa minua, kirjoneule ja magic loop eivät sovi yhteen. Varsinkaan jos on tiukka käsiala. Opin sen tälläkin kertaa kantapään – tai varren – kautta, toivottavasti ensi kerralla muistan, ja ymmärrän neuloa kirjoneuleeni heti alusta alkaen huolellisesti eikä helposti.

Lisäksi meinasin heittää tähän blogitekstin perään hienon Instagram-sliderin muiden ihanista talvisukista, mutta eipä sekään sitten onnistunut helposti, niin antaa olla. 😂 Saatte tyytyä minun sukkakuviini, klikatkaa tästä hashtagia #muitaihaniatalvisukat, niin näette upeita luomuksia. Minä taidan nyt tarttua johonkin yksinkertaiseen neuleeseen ja toivoa, että huomenna on parempi päivä. Nettikin pätkii.

Pääkallohanskat tytölle

paakallolapaset3

Eilen juhlimme erään pienen tytön ensimmäistä pyöreää kymppiä! Hänen vaatimaton toiveensa oli saada samanlaiset hanskat kuin veljensä sai kaksi vuotta sitten. Tottahan neidin oli lapaset saatava, joten ei muuta kuin tikuttelemaan.

paakallolapaset2

Näihin käytin samaa taktiikkaa kuin viimeksikin, Isoveli-lapasista ohje seiskaveikalla neulottuna. Lisäsin yhden silmukan joka puikolle ja levensin pohjan kirjoneuletta päällipuolelle kahden silmukan verran, jotta langanjuoksuista ei tulisi niin pitkiä. Valitettavasti kirjoneuleen teosta on jo sen verran aikaa, että jälki jäi hieman epätasaiseksi, mutta se ei tuntunut lahjan saajaa haittaavan ollenkaan. Näihin lapasiin tein peukalon pelkästään mustalla, enkä kirjoneuleella kuten ohje käskee, ettei se jäisi liian tönköksi ja kiristäväksi.

paakallolapaset1Pelkäsin hieman, että lapaset ovat liian isot pienikokoiselle kymmenvuotiaalle, mutta onneksi ne istuivatkin kuin valettu. Jostakin syystä ne vain näyttivät kamalan isoilta olematta sitä kuitenkaan.


Pääkallohanskat
➾ Neule numero 2 vuonna 2016.
➾ Lankana Novita 7 veljestä pinkki ja musta
➾ Ohje Novitaknitsissä
➾ Projekti Ravelryssa

Fanipipo isälle

Virallisestihan tämä pipo on vielä joululahja, mutta tavallaan ei… Ajan ja ideoiden puutteessa annoin nimittäin isälleni jouluna lahjakortin, jolla hän sai valita itselleen mieluisan neuleasusteen lahjaksi. Ja isähän tilasin. Minä odotin tilauksena ehkä villasukkia, tai jotain peruspipoa, mutta isähän halusi pipon, jossa on hänen suosikkijoukkueidensa logot. Hups.

Ei siinä auttanut sitten muu kuin tehdä. Ensimmäisenä liitin logon neuleruudukkoon Photoshopin avustuksella ja tulostin sen. Sitten väritin kuvan päälle neulottavat ruudut, ja piirsin vielä koko systeemin puhtaalle ruudukolle. Ja toiseen logoon sama homma. Isojen kuvioiden suunnitteleminen ja piirtäminen on yllättävän aikaavievää, vaikka on mallikin valmiina, mutta kun mallin avullakin kuviota pitää hieman sommitella ja ihmetellä oikean näköiseksi, kun luonnollisestikaan pipoon kuvaa ei saa niin tarkkana.

Kun kuvio oli valmis ja selkeä, tulikin vastaan isompi ongelma. Itse pipon tekeminen. Ohjetta ei tietenkään ollut, lanka oli aivan vierasta, ja selkeää suunnitelmaa toteutuksesta ei ollut. Ensin aloitin pipon yksinkertaisella langalla, tein kiltisti mallitilkut ja kaikki, mutta silmukoiden laskeminen tuotti ongelmia – piposta tuli aivan liian suuri. Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen viivyttelin pipon tekoa vaikka kuinka, se tuntui liian vaikealta. Dropsin sivuilta löysin kuitenkin ohjeen kaksinkertaisella Alpacalla neulottuun peruspipoon, ja nappasin siitä silmukkamäärät. Joskus olen netistä bongannut vinkin, että intarsianeuletta voi neuloa myös ”suljettuna” neuleena langankierroilla avustettuna, ja päätin kokeilla sitä. Sauma jäi tietenkin näkyviin, mutta loppujenlopuksi se on mielestäni kohtuullisen siisti ja tasainen sauma, eikä haittaa. Tulevat intarsianeuleet neulon varmasti tällä tyylillä jatkossakin.

Pipo eteni pikkuhiljaa, eikä purkamisilta vältytty. Ensimmäiset kerrokset olivat todella vaikeita pysyä kärryillä kuviossa, mikä kohta, kumpi kuvio, minne suuntaan olen menossa, jne. Mutta ensimmäisten kerrosten jälkeen homma alkoi sujua. Piposta näki jo kumpaa kuviota on tekemässä, minne suuntaan menossa ja mikä kerros. Huh! Tekniikaksi valikoitui lopulta – pakon sanelemana – sekoitus intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Pitkien langanjuoksujen kohdalla vaihdoin intarsiaan, lyhyemmissä kirjoneuleeseen. Pipossa oli parhaimmillaan kiinni toista kymmentä pikkukerää, eikä minulla ollut hajuakaan, että minne ne kuuluvat ja miten ne saa selvitettyä joskus. :D Tosin, mitä pidemmälle pipo eteni, sitä helpompi sitä oli tehdä, ja loppua kohden neulontavauhti kasvoikin melkoisesti. ;) Kirjoneulekin on siitä huono, että sitä on vaikea lopettaa. ”Minä ihan tämän seuraavan kerroksen vielä teen..” Tuttua, eikö?

Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)
Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)

Kaventelin pipoa matkan varrella aina kuin siltä tuntui, ja aina kuin muistin. Pääasiassa kavensin neljä silmukkaa aina kerroksella, mutta kuvioiden vuoksi kavennuskohdat vaihtelivat suuresti. Koska suunnittelin kuviot yksinkertaisella langalla neulottavaksi, ne olivat hieman isohkoja kaksinkertaiselle langalle, ja jouduin kuvioiden loputtua kaventamaan aika rajustikin. Tämän vuoksi koira- ja kettuparkojen korvat menivät rullalle vähän väärään paikkaan. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, enkä alkanut purkamaan enää, en olisi purkanut mistään hinnasta enää tuossa vaiheessa.. Intarsia- ja kirjoneuleiden vaihtelun vuoksi neulepinta jäi hieman epätasaiseksi kostutuksesta huolimatta, mutta parempaakaan tyyliä en pipon toteuttamiseen keksinyt. Mikäli jollain on ideoita, otan mielelläni niitä vastaan.

Vaikka epätasaisuus itseäni hiukan harmittikin, ketään muuta se ei ole tuntunut vaivaavan. Onnellinen lahjansaaja päivitti heti Facebookkiin kuvia uudesta pipostaan, ja kehuja kertyi mukava määrä. Parasta neulelahjan antamisessa on, kun saaja tykkää, ja suuri plussa on, kun muutkin tykkäävät. Silloin tietää, että on onnistunut. :)

Lukko-Salba-fanipipo
Työ numero 5 vuonna 2015
Lankana Drops Alpaca
Lankaa kului n. 100g