Avainsana: Intarsianeule

Fanipipo isälle

Virallisestihan tämä pipo on vielä joululahja, mutta tavallaan ei… Ajan ja ideoiden puutteessa annoin nimittäin isälleni jouluna lahjakortin, jolla hän sai valita itselleen mieluisan neuleasusteen lahjaksi. Ja isähän tilasin. Minä odotin tilauksena ehkä villasukkia, tai jotain peruspipoa, mutta isähän halusi pipon, jossa on hänen suosikkijoukkueidensa logot. Hups.

Ei siinä auttanut sitten muu kuin tehdä. Ensimmäisenä liitin logon neuleruudukkoon Photoshopin avustuksella ja tulostin sen. Sitten väritin kuvan päälle neulottavat ruudut, ja piirsin vielä koko systeemin puhtaalle ruudukolle. Ja toiseen logoon sama homma. Isojen kuvioiden suunnitteleminen ja piirtäminen on yllättävän aikaavievää, vaikka on mallikin valmiina, mutta kun mallin avullakin kuviota pitää hieman sommitella ja ihmetellä oikean näköiseksi, kun luonnollisestikaan pipoon kuvaa ei saa niin tarkkana.

Kun kuvio oli valmis ja selkeä, tulikin vastaan isompi ongelma. Itse pipon tekeminen. Ohjetta ei tietenkään ollut, lanka oli aivan vierasta, ja selkeää suunnitelmaa toteutuksesta ei ollut. Ensin aloitin pipon yksinkertaisella langalla, tein kiltisti mallitilkut ja kaikki, mutta silmukoiden laskeminen tuotti ongelmia – piposta tuli aivan liian suuri. Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen viivyttelin pipon tekoa vaikka kuinka, se tuntui liian vaikealta. Dropsin sivuilta löysin kuitenkin ohjeen kaksinkertaisella Alpacalla neulottuun peruspipoon, ja nappasin siitä silmukkamäärät. Joskus olen netistä bongannut vinkin, että intarsianeuletta voi neuloa myös ”suljettuna” neuleena langankierroilla avustettuna, ja päätin kokeilla sitä. Sauma jäi tietenkin näkyviin, mutta loppujenlopuksi se on mielestäni kohtuullisen siisti ja tasainen sauma, eikä haittaa. Tulevat intarsianeuleet neulon varmasti tällä tyylillä jatkossakin.

Pipo eteni pikkuhiljaa, eikä purkamisilta vältytty. Ensimmäiset kerrokset olivat todella vaikeita pysyä kärryillä kuviossa, mikä kohta, kumpi kuvio, minne suuntaan olen menossa, jne. Mutta ensimmäisten kerrosten jälkeen homma alkoi sujua. Piposta näki jo kumpaa kuviota on tekemässä, minne suuntaan menossa ja mikä kerros. Huh! Tekniikaksi valikoitui lopulta – pakon sanelemana – sekoitus intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Pitkien langanjuoksujen kohdalla vaihdoin intarsiaan, lyhyemmissä kirjoneuleeseen. Pipossa oli parhaimmillaan kiinni toista kymmentä pikkukerää, eikä minulla ollut hajuakaan, että minne ne kuuluvat ja miten ne saa selvitettyä joskus. :D Tosin, mitä pidemmälle pipo eteni, sitä helpompi sitä oli tehdä, ja loppua kohden neulontavauhti kasvoikin melkoisesti. ;) Kirjoneulekin on siitä huono, että sitä on vaikea lopettaa. ”Minä ihan tämän seuraavan kerroksen vielä teen..” Tuttua, eikö?

Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)
Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)

Kaventelin pipoa matkan varrella aina kuin siltä tuntui, ja aina kuin muistin. Pääasiassa kavensin neljä silmukkaa aina kerroksella, mutta kuvioiden vuoksi kavennuskohdat vaihtelivat suuresti. Koska suunnittelin kuviot yksinkertaisella langalla neulottavaksi, ne olivat hieman isohkoja kaksinkertaiselle langalle, ja jouduin kuvioiden loputtua kaventamaan aika rajustikin. Tämän vuoksi koira- ja kettuparkojen korvat menivät rullalle vähän väärään paikkaan. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, enkä alkanut purkamaan enää, en olisi purkanut mistään hinnasta enää tuossa vaiheessa.. Intarsia- ja kirjoneuleiden vaihtelun vuoksi neulepinta jäi hieman epätasaiseksi kostutuksesta huolimatta, mutta parempaakaan tyyliä en pipon toteuttamiseen keksinyt. Mikäli jollain on ideoita, otan mielelläni niitä vastaan.

Vaikka epätasaisuus itseäni hiukan harmittikin, ketään muuta se ei ole tuntunut vaivaavan. Onnellinen lahjansaaja päivitti heti Facebookkiin kuvia uudesta pipostaan, ja kehuja kertyi mukava määrä. Parasta neulelahjan antamisessa on, kun saaja tykkää, ja suuri plussa on, kun muutkin tykkäävät. Silloin tietää, että on onnistunut. :)

Lukko-Salba-fanipipo
Työ numero 5 vuonna 2015
Lankana Drops Alpaca
Lankaa kului n. 100g

Joululahjasukat

70491-inkansukat1Joululahjaksi tein tänä vuonna kahdet sukat. Vain kahdet! No niissä molemmissa tietysti oli tekemistä ihan riittävästi, joten onneksi enempää ei tarvinnut tehdä. Nämä sukat ovat kirjasta Upeat kirjoneulesukat, kannessa esiintyvistä sukista oma versioni. Lyhensin vartta puolella, ja ajanpuutteen vuoksi valkoiset vinoraidatkin jäivät tekemättä. Näissä kyseisissä sukissa tein elämäni ensimmäistä kertaa intarsianeuletta, sekä opettelin sauman ompelemista. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Olen sukkiin erittäin tyytyväinen, vaikka niiden teko vaikutti aluksi erittäin epätoivoiselta. Aikaa meni enemmän kuin odotin, ja osittain sen vuoksi kaikki loppupään joululahjat aiheuttivat ongelmia, suurin osa kuitenkin valmistui ajoissa.

Sukkiin vaihdoin langaksi Nallen, ja epähuomiossa tein koko sukat liian pienillä puikoilla. Onneksi venyivät sopivaksi kostuttamisen jälkeen. Lankaa ostaessani näin värit sukassa hieman erinäköisinä, mutta onneksi lopputulos on hahmotushäiriöstäni huolimatta ihan kivan näköinen. Sukkien valmistuessa päällimmäiseksi tunteeksi jäi helpotus siitä, että ne ovat vihdoin valmiit.
Sukat intarsianeuleella

Intarsianeuleen opettelua

Juuri, kun pääsin takaisin bloggaamisen makuun, arki heitti häränpyllyä ja kiire on kova. Töissä on stressaavaa, huomenna on koiran eläinlääkäri, olohuoneremontti on kesken, sekä tajusin, että en mitenkään saa valmiiksi kaikkia joululahjoja riittävän ajoissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva ei edes onnistunut niin kuin toivoin. Lisäksi muutaman päivän ajan ulkona on ollut todellla pimeää koko ajan, ja sekös pistää väsyttämään. Nyt kuitenkin päätin keittää itselleni rentouttavaa teetä, kaveriksi suklaata, ja blogin pariin.

Eräs joululahjani vaati intarsianeuleen opettelua. Se on aina tuntunut vaikealta, enkä ole viitsinyt sitä opetella, osittain siksi, että useimmiten intarsianeule vaatii sauman ompelua, ja se ei ole ollenkaan suosikkipuuhaani. Ensimmäisen intarsiakuvion jälkeen langat olivat solmussa pahemman kerran, mutta eteenpäin päästyäni opin pitämään ne järjestyksessä. Sitten jostain mieleeni putkahti aiemmin näkemäni kuva, mahdollisesti Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä. Nimittäin kalastustarvikelaatikosta tuunatun lankarasian. Mies sai siis tyhjentää yhden rasioistaan, ja porata siihen reikiä.

Nyt, kun aina kierrän langat samaan suuntaan, ja seuraavalla kerroksella takaisin, ne pysyvät ihanasti järjestyksessä. :)

ps. Jostakin syystä en saanut tähän postaukseen lisättyä yhtäkään kuvaa hienosta laatikostani, enkä jaksanut alkaa enää tappelemaan Bloggerin kanssa, olkoon ilman kuvaa sitten.