Avainsana: Askartelu

Joulukorttipaja

Joulukortit

Tämän vuoden joulukortit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kartonkia, liimaa ja nappeja. Mutta silti niin suloisia. Ja helppoja. Ja nopeita. Idea on Sinellin joulukuvastosta, ja tarvikkeet tilasin samasta paikasta. Tilaukseen liitin myös pienet lankasakset, askartelualustan ja muuta mukavaa. :)

Joulukorttipaja vei kaikenkaikkiaan pari tuntia, kun yhdessä miehen kanssa kortteja väsättiin. Tosin korteista puuttuu vielä ”Hyvää joulua”-teksti, kun vastaan ei ole sattunut vielä sopivia tarroja.

Stressikäyräkin laskee välittömästi hiukan, kun jotain jouluvalmisteluita saa edes valmiiksi. Olohuoneremonttikin alkaa olemaan loppusuoralla, tänään tapetoidaan viimeinen seinä, huomenna mennään Ikeaan ostamaan tv-tasoa, ja sitten on valmista. Vihdoinkin. Kaiken jouluhäsellyksen keskellä remontointi ei ehkä ollut se maailman järkevin idea..

Joulukortti

Pillihimmeli

Tiedättekö sen tunteen, kun päähän tulee yhtäkkinen ajatus jostain, joka pitäisi tehdä? Minulle se ajatus tuli himmelin muodossa. Joululahjojen lomassa jouluasiat on muutenkin pyörineet päässä kovasti, ja viime sunnuntaina halusin tehdä himmelin. Googlasin ohjeen, hankin pillit ja aloin tekemään himmeliä. Näin äkillisen idean syntyessä täydellisten tarvikkeiden etsimiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa, ja niinpä minäkin tyydyin paksumpiin, kaksivärisiin pilleihin, vaikka olisin halunnut ohuet ja yksiväriset. Käyttämissäni pilleissä toinen puoli on siis läpinäkyvä, ja lanka näkyy siitä hieman inhottavasti.

Käyttämäni Yhteishyvän ohje oli aluksi hyvä, mutta viimeisen pillin lisääminen tuotti hankaluuksia. En millään keksinyt ohjeesta, että mihin lanka solmitaan ja miten. Tietysti vika saattaa olla ohjeen lukijassakin. Joka tapauksessa Googlasin lisäohjeita viimeiseen vaiheeseen, jonka jälkeen ensimmäinen kuvioni oli valmis. Ja sen jälkeen homma sujuikin kuin viettä vaan. Ensimmäiseen kuvioon käytin ohjeen mukaan ompelulankaa, mutta seuraavissa huomasin villalangan olevan huomattavasti parempi vaihtoehto, kuvioista tuli huomattavasti jämäkämmät, eivätkä kulmat löystyneet niin herkästi. Himmeli valmistui seuraavana aamuna, ja päätyi ulos roikkumaan. :)

Ihana ilmastointiteippi

Kirjahyllystäni löytyy nykyään myös Ihana ilmastointiteippi-kirja. Ilmastointiteippi on askartelumateriaalina vähintäänkin mielenkiintoinen, teippi, joka on todella monikäyttöinen, mutta silti käytin sitä ensimmäistä kertaa askartelumateriaalina. Kirjan saatuani ilmastointiteippiä ei tietenkään talosta löytynyt, ja harjoittelin pakkausteipillä. Pakkausteippi on materiaalina kuitenkin niin paljon erilaista, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Vajosin jonkinasteiseen epätoivoon, ja palasin teipin pariin vasta parin viikon päästä hetken mielijohteesta. Ystäväni tuli kahville, ja kahvittelun lomassa askartelimme pienet ruusut. 
Koirataloudessa askartelutkin ovat täynnä koirankarvaa..
Tällä kerralla huomasin, että kangaspintainen ilmastointiteippi tottelee huomattavasti pakkausteippiä paremmin, Minun ruusuni ei lähtenyt muotoutumaan lainkaan niin hyvin kuin ystäväni, vaan omani jäi valmiinakin hieman nupulle. Ystäväni ruusu taas aukesi ehkä hieman liikaakin. Mielestäni kuitenkin melko hyvä suoritus kahdelta ensikertalaiselta.
Myöhemmin kokeilin vielä kirjan kannestakin löytyvää ruusuketta. Jossakin vaiheessa jouduin purkamaan sitä melko reilusti, sillä mielestäni sen muoto toi mieleen lähinnä kävyn. Ruusuke ei siis taaskaan levistynyt niin kuin piti. Uudelleen kokoaminen auttoi asiaan hieman, mutta valmiista ruusukkeesta huomasin, että sitä olisi pitänyt purkaa vieläkin enemmän, sillä se ei vieläkään levistynyt tasaisesti. Kokoamisvaiheessa otin teipinpalasta aina samalla tavalla kiinni, ja teippi jäi kiinni peukalooni. Loppuvaiheessa peukalonpää oli jo niin kipeä, että kokoaminen oli pakko lopettaa. 
Ilmastointiteippiaskartelu on kyllä niin hauskaa, että varmasti tilaan pian kuivollisia teippejä, ja alan teippailemaan enemmänkin. :)

Kamera-asiaa

Olen harkinnut kameran ostamista. Olen kuvannut blogikuvat jo pitkään kännykällä, ja pääasiassa olen ollut tyytyväinen siihenkin. Kännyköissä on nykyään kohtuullisen hyvät kamerat, jotka oman kokemukseni mukaan vetävät vertoja jopa pokkarille. Ainakin minun vanhahkolle pokkarilleni. Haluan myös kuvata paljon muuta, ja joskus kuvasinkin paljon. Kännykkäkameralla kuvatessa kuvausolosuhteet vaikuttavat kuitenkin kuvaustulokseen liikaakin, eikä esimerkiksi blogissani juurikaan nähdä sisällä otettuja kuvia, sillä kamera ei yksinkertaisesti ota hyviä kuvia sisällä. 
Haluan kameran olevan pieni, mutta kuvanlaatu ei saa kärsiä siitä. Eilisen illan Googlasin paljon, ja lopulta päädyin bloggaajienkin suosiossa olevaan Olympus PEN-sarjaan. Koska tulee olemaan mukana myös koirien kanssa rymytessä, se ei saa olla kovin kallis, jotta mahdollinen rikkoutuminen ei ole maailmanlopun asia. PEN-sarjan halvin kamera, Olympus PEN Mini E-PM2 on melko tarpeitani vastaava. Olen kuvannut järjestelmäkameralla, mutta objektiiveista tai asetuksista en tiedä mitään, käytän mielelläni automaattiasetuksia. Tässä siis turvaudunkin lukijoihini, sekä muihin käsityöbloggaajiin. Millä kameralla kuvaat? Mahtaakohan valitsemani kameran perusobjektiivi olla riittävä blogikuviin, sekä muuhun yleiseen kuvaamiseen? Olen erittäin kiitollinen vastauksista, ja toki yleisen mielipiteen valitsemastani kamerasta saa myös esittää.
Kamerapohdinnan lisäksi olen neulonut, sekä hieman askarellut. Kesällä koiria lenkittäessäni päähäni pälkähti idea. Asuntomme edustalle on tehty kivetys, ja halusin yhden kiven tilalle leppäkertun. En saanut aikaiseksi toteuttaa sitä, mutta loppukesällä minulla tuli töissä tilaisuus maalata leppäkerttu, kun lapsetkin maalasivat omat eläinkivensä. Sen jälkeen kerttuparka matkusti autossani pienen ikuisuuden, ja alkuviikolla vihdoin se sai ylleen lakkakerroksen. Ajatuksesta lopputulokseen olisi saanut kulumaan aikaa ehkä tunnin, mutta saamattomuuteni vuoksi aikaa meni useita kuukausia, mikä on melko koomista, kun miettii kuinka pienestä asiasta on kyse. Nyt leppäkerttu kuitenkin piristää päivääni kivetyksellä. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.
Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.
VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.