Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. 😂

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M

 

Vuoden ensimmäinen virkattu!

Taidan olla enemmän neule- ja ompeluihmisiä, kun ensimmäinen virkkaus syntyi nyt vasta. Monesti kyllä etsin vain neulottuja ohjeita ja virkkaan vain harvoissa ja valituissa tapauksissa. Tämä siis ilmeisesti oli sellainen. :) Löysin kirpputorilta aivan ihanan värisiä matonkuteita, vaaleaa keltaista ja turkoosia. Näin heti mielessäni, että ne ovat meidän vauvavärit, ei lastenhuoneen värit, koska sellaista meillä ei nyt toistaiseksi ole, mutta vauvavärit kyllä. Pitäähän hänelläkin olla toisiinsa sointuvia sisustusjuttuja, jotka miellyttävät sitten ainakin äidin silmää.

pinnasuoja3
Pinnasuojan koko on n. 55cm x 100cm.
Alkuun virkkasin 50kjs + 1kjs kääntymiseen.
Virkkasin kasin koukulla aina neljä kerrosta kiinteitä silmukoita ja värin vaihto.
Ensimmäinen kerros uudella värillä aina edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan.
Jatketaan niin kauan, että suoja on sopivan mittainen.

En ole missään vaiheessa oikein innostunut valmiista laitasuojista ja sitten kun näin jossakin blogissa virkatun version, olin ihan myyty. Ja koska vauvaväri-matonkuteita oli kilokaupalla, ratkaisu oli helppo. Sellainen meillekkin oli tehtävä. Värit eivät valitettavasti pääse kuvissa oikeuksiinsa, tuo turkoosi ei tahdo näyttää oikeaa karvaansa – näyttäytyköön sitten tuollaisena pliisuna.

pinnasuoja4
Koska oikea käyttäjä ei ole vielä saapunut, sängyssä nukkuu myös varavauva. :)

Ensin meinasin tehdä tuosta kapeamman, 30-35cm korkean, kuten laitasuojat yleensäkin. Sitten mietin tarkemmin kiinnityspuolta ja tulin siihen tulokseen, etten halua mitään solmimisnauhoja näkyviin, jonka vuoksi levensin suojaa niin paljon, että se yltää kiertämään laidan ylhäältä ja alhaalta. Ja tietenkään en huomannut ottaa kuvaa siten, että pohjaa on laskettu alas. Suoja kuitenkin jatkuu tuolla takanakin ihan alas asti. Ajatuksena oli, että kun pinnasänky tulee ulkoseinän viereen, suoja voisi toimia pienenä lisäeristeenä siinä välissä, vaikka lapsi olisikin jo niin iso, ettei varsinaista laitasuojaa tarvisikaan.

Nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että pitkille sivuille olisi voinut virkata vaikka pienet lenkit nappeja varten ja kiinnittää suojan sitten napeilla näppärästi. No, minä en valinnut sitä näppärää vaihtoehtoa, vaan pujottelin suojan kiinni siten, että sitä ei mitään turhaan irrotellakkaan. 😃


Pinnasängyn laitasuoja

⇒ Lankatyö numero vuonna 2016.
Lankana kierrätetty matonkude.
⇒ Ohje sävelletty.
Projekti Ravelryssa.

Vauvakutsujen antimia

Tämä postaus ei sisällä mitään minun tekemiäni käsitöitä, mutta sitäkin ihanampia käsitöitä läheisiltäni. Kiitos heille. ❤

Tämä postaus sivuaa blogini aihetta hyvin läheltä, jonka vuoksi tämän kirjoitankin. Lukijat jo varmasti tietävät, että meidän perheemme saa ensi kuussa vahvistusta pienen nyytin muodossa. Varsinaisia vauvakutsuja en halunnut järjestettävän, mutta en ole aivan varma, mitkä nämä sitten olivat? Mukavat illanistujaiset läheisimpien perheenjäsenten kesken, varmaankin. ;) Olen hyvin otettu siitä, että minun vuokseni olen ylipäätään nähty näin paljon vaivaa, enkä varmaankaan osannut sitä tarpeeksi ilmaista paikallaolleille. En ole raskauden aikanakaan ollut kovin herkkä, mutta seuraavana päivänä lahjoja kuvatessa tuli kyllä tippa linssiin. Mitä muuta käsityöihminen voi toivoa, kun tällaisia lahjoja? Teen mielelläni itsekin lahjaksi kaikenlaista, mutta silti on vaikea käsittää, että meidän vuoksi on nähty näin paljon vaivaa ja tehty näin upeita juttuja! Aikomukseni on kuitenkin linkittää tämä blogiteksti ainakin äidilleni, joten ehkä kiitollisuuteni välittyy tätä kautta paremmin.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt olisi. Kuvatekstit näkyvät, kun siirrät hiiren kuvan päälle tai klikkaat kuvan auki.

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Liian monta rautaa tulessa

Pää pursuaa ideoita ja kaikenlaista haluaisi tehdä. Tuttua varmaan muillekkin? Minulla oli pitkään vain yksi neule kesken ja sitä tikuttelin tyytyväisenä. Vauvan turvaistuinpussi on kuitenkin melko pitkäveteistä neulottavaa ja otin työhön rinnalle vähän sitä ja tätä ja tuota ja… Sitten innostuin ompelemaan pitkästä aikaa ja kaikenlaista pitäisi saada ommeltua, mutta lankatöitäkin pitäisi tehdä, ettei blogi täyty pelkästään ompelusta. Ja sitten selkäkin kiukuttelee, enkä pysty tekemään mitään asiaa pitkään, kun paikallaan istuminen on tuskallista. Jos ynnäätte nämä kaikki, voitte kuvitella, miten meillä tasot pursuavat vähän sitä sun tätä käsityövermettä. 😄 Mies on kyllä ihmeen ymmärtäväinen, eikä ole ikinä tainnut sanoa mitään poikkipuolista sanaa harrastusmateriaaleihini. Tällä hetkellä hän taitaa olla vaan tyytyväinen, että saan aikani kulumaan mukavasti kotona ollessa.

saarystimet1
Keväinen fiilis toi pirteän keltaista taustakankaaksi – toimii! 😍

No, kyllähän minä jotain olen saanut valmiiksikin asti. Tekaisin nimittäin välityönä ruttusäärystimet Isoveljestä. Niin helppo kun tämän pitikin olla, joudun purkamaan säärystimet kahteen otteeseen, ennen kuin alkoi sujumaan. Ruttu ei millään asettunut oikein, vaan ensin neuloin sen väärältä puolelta (miten voi olla mahdollista?), sitten neuloin sen oikein, mutta aloin kuitenkin epäilemään oikeellisuutta ja purin. Vaikkei olisi tarvinnut. Kolmas kerta toden sanoi ja varsi alkoi edistymään. Seitsemän ruttukerrosta sai luvan riittää, sitten alkoi ilmaantua kyllästymisen merkkejä ja päätin jättää varren siihen. Muutama ainaoikein-kerros ja joustava päättely perään. Ta-daa, valmiit säärystimet. Pitkästä aikaa neuloin jotain näin yksinkertaista ja nopeaa ja valmis työ piristi mukavasti.

Ravelryn projektisivulle kirjoitin pikaisen ohjeen rutun neulomiseen ja samalla näihin säärystimiin. Omalla, tiukahkolla käsialallani näissä olisi melkein saanut olla muutama silmukka enemmän, niin vartta olisi voinut huoletta jatkaa vielä pidemmäksi (jos kiinnostusta olisi riittänyt). Nämä ovat muuten ensimmäiset säärystimeni vuosikausiin, mitenköhän olen pärjännyt ilman?


Ruttusäärystimet

⇒ Työ numero vuonna 2016.
Lankana Novita Isoveli graffiti.
⇒ Säärystimen ohje omasta päästä, rutun ohje netin syövereistä.
Projekti Ravelryssa.