Ohje palmikkopantaan

panta_medium2

» Ravelryssa!


Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa ohjeen palmikkopantaan. Kauniita päiviä on jo reilusti, mutta viileää on silti. Juuri oikea aika pannan käytölle siis. 😉 Panta on ihan simppeli, enkä tiedä olisiko se ohjetta edes tarvinnut, mutta onpahan se sitten edes itsellä muistissa. Kuvan alta tosiaan löytyy linkki Ravelryyn, josta ohje on ladattavissa ilmaiseksi PDF-tiedostona.

Mukavia neulomishetkiä! 😊

Mitä tänään?

Käsityöjuttuja. Sohvalla makoilua. Messuilua.

Torstaina luin jostain, että Turussa on Kädentaitomessut viikonloppuna. Hetken mielijohteesta ehdotin äidille, että lähdettäisiinkö katselemaan. Tänään otimme siis suunnan kohti Messukeskusta. Paljon näimme kaikenlaista upeaa ja joitain ihania juttuja tarttui myös mukaan. Alla olevassa kuvassa on taustalla metrin pala ihanaa trikoota, josta en varmaan ikinä raaski tehdä mitään. 😍 Paapon putiikista mukaan tarttui Handmade-nappeja ja jostakin toisaalta (jo unohtamastani kojusta…) Dropsin Baby Merino-lankaa. Näen jo silmissäni vauvan neuletakin vihreä-oranssiraidallisena! ❤ Vielä pois lähtiessä mielessäni kummittelivat Virkkuukoukkusen värityskortit, joten kurvasimme vielä niitä hakemaan ennen lähtöä.

messut1

Teeman mukaisesti olen itsekin kässäillyt. Aktiivisesti työn alla on vauvalle junasukat, joihin ehdin matkalla tehdä kantapäät. Nämä ovat tulossa ajatuksen pehmeästä Baby Merinosta myöskin, se onkin päätynyt yhdeksi suosikkilangoistani. Vähän passiivisemmin työn alla on ikuisuusprojekti turvaistuinpussi, jonka toivoisin saavani valmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta kun tuo palmikko vaan yksinkertaisesti tökkiiiiii… Yritys on kova silti. Viimeisenä projektina potkuhousut, joissa pienokaisen on tarkoitus kotiutua. Olen jo neulannut kanttaukset, mutten silti saa aikaiseksi surauttaa pöksyjä loppuun asti. 😂  Lupaan, että hoidan ne valmiiksi viikonlopun aikana!

messut2

Mitäs teille tänään?

Samalla linjalla jatketaan

Hame-vatsa-kuvilla mennään tänäänkin. Tämän meinasin esitellä kyllä vähän myöhemmin, mutta en ole vielä ehtinyt (viitsinyt) ladata tietokoneelle asti kuvia muista töistä. Saati sitten edes kuvata kaikkea. Toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneitä tähän vauva-raskausteemaan, joka blogissa nyt on pinnalla, lupaan palata ruotuun heti, kun saan kaikki suunnittelemani jutut tehtyä. Sairaalakassiinkin ajattelin pakata lankaa ja puikot ihan vaan omia sukkiani varten, pikkuisella toivottavasti siihen mennessä on jo kaikki valmiina.

Viime viikolla kaipailin itselleni edelleen jotain päällepantavaa ja päätin surauttaa pikaisesti ihan vaan perushameen. No, ei se niin pikaisesti sujunut, mutta hame syntyi silti. Harmaa kangas on Noshin farkkucollegea, musta trikoo taas jokin jämäpala Kankaita.comilta. Kaava on pari eri kokoista suorakaidetta omien ympärysmittojeni mukaan. Taskun kaavan piirsin laiskuuttani lautasliinaan, kun en jaksanut hakea parempaakaan paperia. 😁

Hameessa on siis joustavaa kangasta vyötäröllä ja hameosa on rypytetty siihen sopivan mittaiseksi. Rypyttäminen olikin muuten haastava homma, mutta onnistui lopulta Facebookin Saumanvara-ryhmän avustuksella. (Mikä ihana paikka! ❤) Vyötärökaitaleen jouduin kerran purkamaan irti epäonnistuneen rypytyksen vuoksi, mutta omasta mielestäni se oli ihan hyvä saldo. 😁

Hameen muotoutuessa se kaipasi mielestäni vielä jotain jujua, joten päätin opetella taskun tekemisen. Ihan yksinkertaisen päällitaskun vain, mutta kuitenkin. Vaatimattomasti halusin pyöreän taskun, joten etsin suosiolla lisäohjeistusta tekoon. Apu löytyi kirjastosta lainassa olleesta Suuri Käsityö – Vaateompelijan käsikirja-opuksesta. Ensin kanttasin taskunsuun samalla mustalla, jota vyötärökaitalekin on, sitten pyöreä tasku piti rypyttää käänteestä, jotta se asettui kauniisti paikalleen. Apulangalla, nuppineula-armeijalla ja silitysraudalla tämäkin onnistui melko kivuttomasti, vaikka inhottavaa näpräämistä olikin. Neulasin taskut paikoilleen ja surautin reunan rouheasti kahteen kertaan, enkä kovin millintarkasti edes. Mielestäni se sopi tämän hameen tyyliin.

Sitten hame olikin valmis! Oikeastihan tähän meni monta päivää, tein ensin toisen taskun ja parin päivän päästä aloin miettimään, että mites se tulikaan tehtyä. Samoilta ne kuitenkin näyttävät, eli tavoite saavutettu. Plussana vielä se, että olen tosi tyytyväinen hameeseen, eli tavoite saavutettu ja ylitetty siltäkin osin.


Perushame taskuilla

»  Ompelutyö numero 6 vuonna 2016.
» Kaava omasta päästä.

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. 😂

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M

 

Vuoden ensimmäinen virkattu!

Taidan olla enemmän neule- ja ompeluihmisiä, kun ensimmäinen virkkaus syntyi nyt vasta. Monesti kyllä etsin vain neulottuja ohjeita ja virkkaan vain harvoissa ja valituissa tapauksissa. Tämä siis ilmeisesti oli sellainen. :) Löysin kirpputorilta aivan ihanan värisiä matonkuteita, vaaleaa keltaista ja turkoosia. Näin heti mielessäni, että ne ovat meidän vauvavärit, ei lastenhuoneen värit, koska sellaista meillä ei nyt toistaiseksi ole, mutta vauvavärit kyllä. Pitäähän hänelläkin olla toisiinsa sointuvia sisustusjuttuja, jotka miellyttävät sitten ainakin äidin silmää.

pinnasuoja3
Pinnasuojan koko on n. 55cm x 100cm.
Alkuun virkkasin 50kjs + 1kjs kääntymiseen.
Virkkasin kasin koukulla aina neljä kerrosta kiinteitä silmukoita ja värin vaihto.
Ensimmäinen kerros uudella värillä aina edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan.
Jatketaan niin kauan, että suoja on sopivan mittainen.

En ole missään vaiheessa oikein innostunut valmiista laitasuojista ja sitten kun näin jossakin blogissa virkatun version, olin ihan myyty. Ja koska vauvaväri-matonkuteita oli kilokaupalla, ratkaisu oli helppo. Sellainen meillekkin oli tehtävä. Värit eivät valitettavasti pääse kuvissa oikeuksiinsa, tuo turkoosi ei tahdo näyttää oikeaa karvaansa – näyttäytyköön sitten tuollaisena pliisuna.

pinnasuoja4
Koska oikea käyttäjä ei ole vielä saapunut, sängyssä nukkuu myös varavauva. :)

Ensin meinasin tehdä tuosta kapeamman, 30-35cm korkean, kuten laitasuojat yleensäkin. Sitten mietin tarkemmin kiinnityspuolta ja tulin siihen tulokseen, etten halua mitään solmimisnauhoja näkyviin, jonka vuoksi levensin suojaa niin paljon, että se yltää kiertämään laidan ylhäältä ja alhaalta. Ja tietenkään en huomannut ottaa kuvaa siten, että pohjaa on laskettu alas. Suoja kuitenkin jatkuu tuolla takanakin ihan alas asti. Ajatuksena oli, että kun pinnasänky tulee ulkoseinän viereen, suoja voisi toimia pienenä lisäeristeenä siinä välissä, vaikka lapsi olisikin jo niin iso, ettei varsinaista laitasuojaa tarvisikaan.

Nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että pitkille sivuille olisi voinut virkata vaikka pienet lenkit nappeja varten ja kiinnittää suojan sitten napeilla näppärästi. No, minä en valinnut sitä näppärää vaihtoehtoa, vaan pujottelin suojan kiinni siten, että sitä ei mitään turhaan irrotellakkaan. 😃


Pinnasängyn laitasuoja

⇒ Lankatyö numero vuonna 2016.
Lankana kierrätetty matonkude.
⇒ Ohje sävelletty.
Projekti Ravelryssa.