Kevään viimeiset villasukat

Mahtavatkohan nämä olla kevään viimeiset villasukat? Ihan tavallisista sukista ei olekkaan kyse, joten nämä olisivatkin hyvä päätös taas yhdelle villasukkakaudelle. Nämä sukat ovat nimittäin koiralleni. 
Varsinaisesti näitähän ei enää tähän vuodenaikaan tarvita, edes minun palelevainen koirani. Näiden sukkien tarkoitus onkin suojata meidän seiniämme. Olen opettanut koirilleni temppuja naksuttimella, ja nyt vuorossa on valojen sammuttaminen. Muutaman hypyn jälkeen huomasin, että koirat ovat hieman liian pieniä, ja ne joutuvat auttamaan tassuilla. Muutaman kerran jälkeen myös seinässä näkyi jo selkeät jäljet. Asian ratkaisi siis jämälangoista tehdyt villasukat. 
Tossut eivät ole ihan niin jämäkät kuin halusin, mutta nämä ovatkin testiversio. Talveksi teen parannellut versiot, joihin tulee myös neppari. Koirani haalareissa on näet nepparin vastakappale lahkeissa, joten tossut saa niihin kätevästi kiinni. Pohjaan pitää myös ommella jokin kangas, jotta tossut eivät heti kastu. Onneksi tässä on aikaa parannella ja varioida tossuja, ehkä talveen mennessä olen saanut valmiiksi ne täydellisen sopivat tossut.


Testisukat

Viimeksi opiskellessani kirjoneuletta, aloitin kivan, helpon näköisen kuvion. Kuvio oli 16s leveä, ja halusin opetella kirjoneuletta nimenomaan pyöröneuleena, joten tein neljälle puikolle saman kuvion ja aloin etenemään pyöröneuleena. Kuvion valmistuessa huomasin, että hei, tässähän on sukan varsi! Kaikenlaista projektia kuitenkin tuppasi menemään yksinäisen sukanvarren ohi, joten se hieman jäi. 
Jossain vaiheessa tein toisenkin varren, ja kantapäätkin. Sitten homma jäi taas. Kunnes ensimmäiset ikinä valmiiksi saamani sukat hajosivat! Ne olivat ehdottomat suosikkini, sillä ne olivat ihanan löysät, ennen käsialan muotoutumista tehdyt. Sitten lopulta innostuin tekemään näihin jalkateränkin. Neuleessa oli normaalia isommat puikot ja normaalia enemmän silmukoita, ja siltikään en saanut aikaiseksi niin löysää kuin suosikkisukissani. Eivät nämä kuitenkaan liian kireätkään ole, ihan mukavan napakat.
Petroolinsininen lanka on 7veljestä, ruskea Kotikultaa. Väritkään eivät ole ne kaikista kivoimman näköiset, ruskeat ”eläinpilkut” sinisellä pohjalla? Mutta kun näistä piti tosiaan tulla vaan se harjoituskappale!

Lämmikettä tuoliin

Tälle viikolle en kirjoita Lauantai kuvina-postausta, sillä tämän lauantain aikana en ole ehtinyt tekemään mitään muuta kuin siivoamaan ja lenkkeilemään. Mitään kuvaamisen arvoista ei siis ole tapahtunut. Esittelyyn pääsevät siis tuolinpäälliset, jotka aloitin itseasiassa viime kesänä. Tein ne lähes valmiiksi asti, mutta sitten ne hautautuivat muihin töihin. 
Meillä on takapihalla puinen pöytä ja neljä tuolia. Etupihalle toimme nämä muovituolit, jotta niissäkin voi tarpeen mukaan istua. Muoviset tuolit ovat kuitenkin todella kylmät, ja muistinkin, että tällaiset UFOt ovat jossakin jemmassa. Viimeistelin nopeasti molemmat, ja sain ne paikalleen muutaman tunnin päästä aloituksesta, kovin paljoa ne eivät siis kesken olleet. 
Molemmissa on lankana Nalle, 3,5mm virkkuukoukulla virkattuna. Mittailin tuolin jalkojen paikat, ja tein niihin kohtiin ketjusilmukkanauhat, jolla päällisen sai solmittua kiinni. Reunoissa on muutama kerros kiinteitä silmukoita, ja kuten näkyy, sisusta isoäidinneliöitä. Yllättävän paljon nämäkin lämmittävät, vaikkeivat paksut olekkaan!

Lauantai kuvina / osa 4

Lauantai kuvina-juttusarja taitaa siirtyä pysyvästi sunnuntain puolelle, sillä lauantaipäivän touhutessani ja kuvatessani en millään ehdi enää illalla muokkaamaan kuvia ja laittamaan niitä tänne. 

Koirien kanssa harjoittelin naksutinjuttuja. Muutama päivä sitten ostin naksuttimet ja aloin niillä harjoittelemaan, ja se on kyllä oikein kiva kapistus!

Siistin muutaman vuoden hoitamattomana ollutta kivetystä. Harmi, etten älynnyt ottaa kunnollisia ennen-jälkeen-kuvia. Tässä näkyy vain pieni osa. 

Tässä valmis kivetys. Tämän jälkeen siirryin takapihalle töihin, enkä sieltäkään huomannut ottaa kuvia, kun innoissani touhusin. Vadelmapensaat saivat lähteä, uusia kiviä tuotiin reunustamaan istutuksia ja siistittiin ylipäätään paikkoja.

Valkovuokkojakin keräsin. Ulkona en puhelimen näytöltä huomannut, että tarkennus meni pieleen, mutta halusin silti jakaa kuvan täällä, kun valkovuokot ovat niin kauniita. :)

Venepääntie

Enpä ole saanut aikaiseksi tästäkään puserosta kirjoittaa, vaikka se on ollut valmiina jo viikkoja. Tämä oli erään tylsän päivän idea, halusin pitkähihaisen puseron, mutten enää samaa mallia, kuin viimeksi tekemäni. Suuri käsityö-lehdestä löytyi tähänkin sitten ohje, jota muokkailin hieman enemmän tarkoituksiini sopivaksi. Muistaakseni alkuperäisessä paidassa oli puolipitkät hihat, ja helmaankin taisin lisätä hieman pituutta?

Olkakappaleen asettelua mietittiin oikein porukalla miehen siskon kanssa, ja lopulta löydettiin sillekin paikka. Toinen hihasauma jäi jotenkin ihmeelliseksi, se ei pyöristynyt niin kauniisti kuin toinen. En kuitenkaan uskaltanut saumurilla enempää ottaa, kun monen mutkan jälkeen sain olkakappaleet edes jotenkin symmetrisiksi. Helman taite jäi liian pieneksi, ja se kiertyy herkästi. Suunnitelmissa on ollut purkaa se, mutta vielä en ole viitsinyt. :)

Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan kiva, ja tällä mallilla taidan vielä tehdä toisenkin puseron joskus, ehkä lyhyemmillä hihoilla kesäpaidaksi.

Minulle on vieläkin suuri shokki näyttää kasvoni näissä kuvissa, kun ennen on tullut kuvattua blogiin vain jalkoja tai käsiä. Blogia kuitenkin aloin pitämään melko anonyyminä, ja sitä en ole vieläkään liittänyt henkilökohtaiseen FB-tiliini tai lähipiirilleni sen enempää mainostanut. Ja yhtäkkiä blogissa keikkuu minun naamani! Ehkä siihen tottuu.