Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt ”porras” menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.
Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa ”karvaisemman” vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.
Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)
Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.

Koiran viilennysloimi // ohje

Eilen otin jo kuvat Lauantai kuvina-postaukseen, mutta ajattelin tämän olevan nyt ajankohtaisempi aihe, joten kuvat saavat jälleen jäädä. ;)
Monet koiranomistajat ovat huomanneet koirillansa olevan lähes tuskaisen kuuma, ulko-ovesta ei uskalla poistua aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä, uiminen helpottaa vedessä ollessa, mutta heti sieltä noustessa tulee jälleen kuuma. Jotkut koiranomistajat, minä mukaanlukien, lyhentävät koiransa karvaa kesällä. Kuitenkin on koiria, joille tämä ei käy, esimerkiksi näyttelykoirat. Sekä on koiria, joilla on kuuma lyhyestä karvasta huolimatta. Nettikaupoissa myydään viilentäviä tuotteita, joista saattaa olla apua, niistä minulla ei ole kokemusta. Lauantaina yltiömäisen tuskaisen kuumuuden yllätettyä nettikaupasta ei ole edes apua.
Eilen selvittelin keinoja koiran viilentämiseen, ja törmäsin vinkkiin ihan tavallisesta froteepyyhkeestä, joka kastellaan, rutistetaan kuivemmaksi ja puetaan koiran päälle. Pyyhkeen vaikutus perustuu siihen, että auringon lämpö kohdistuu pyyhkeeseen ja käyttää energian sen kuivattamiseen, sekä koiran ihon ja turkin lämpö kuivattaa pyyhettä, jolloin koira itsessään ei lämpene, vaan jäähtyy, kun taas pyyhe kuivuu. Tämän vuoksi pyyhe ei saa olla märkä, vaan suihkussa kasteltu pyyhe rutistetaan niin kuivaksi, ettei siitä valu vettä.
Meillä olikin muutama pienempi pyyhe, jotka uhrasin tähän tarkoitukseen. Pyyhkeen leveys oli juuri sopiva molemmille koirille, joten minun ei tarvinnut muuta kuin leikata kaula-aukko, lyhentää hieman, ommella etusauma ja kiinnittää neppari. Ensimmäisestä versiosta leikkasin takaosan suoraan, mutta seuraavassa versiossa opin jo, että se kannattaa leikata hieman vinoon. Kun pyyhe kiinnitetään nepparilla vatsan alta, vinoon leikattu takaosa jää edelleen reisien päälle tavallaan suoraan. Leikkasin kaula-aukon lähes näppituntumalla, sekä ajoin saumurilla etusauman ja kaikki leikatut reunat. Sovitin pyyhettä koiralle ja merkkasin tussilla oikean paikan nepparille. Ja tästähän tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin! Toki taitavampi tekee tähän vielä vatsakappaleenkin, jolloin viilennysteho on parempi, mutta itse en siihen ryhtynyt.
Otin kappaleesta kuvan ennen ompelua, ja tein siihen muutamia merkintöjä, jos joku ei ymmärtänyt selostuksesta. Tämä on niin helppo, ja nopea (ehkä 10min?) tehdä, että kuka vain osaa, vaikkei olisi ennen ommellutkaan! Nopean testikäytön jälkeen koirakin tuntui ihan viileältä, vaikka aurinko paahtoi kuumasti. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.
Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.
VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.