Vaatekaappiprojekti: Ruskamekko

Osallistun Savalaisten Vaatekaappiprojektiin -17. Joka kuukausi haasteeseen liittyy tehtävä tai tehtäviä, joiden päämääränä on se unelmien vaatekaappi. Tammikuussa haasteena oli listata oman vaatekaapin puutteita ja ommella yksi. Tarkoitus oli myös kerätä Pinterestiin ideataulua omasta tyylistä. Taulu jäi vähän lyhyeksi, en ole ehtinyt jatkamaan sitä vielä. Mutta se antoi jo hieman ideaa ja pääsin alkuun. Minun tyylini (tai tyylittömyyteni) on ollut pääasiassa farkut ja trikoopaita. Omalta se ei kuitenkaan ole tainnut tuntua, sillä tämä projekti innosti todella. Minulla on esimerkiksi hirveä määrä erilaisia kenkiä, useat korolla, joita en käytä lähes ikinä. En osaa tälläytyä sitä varten, että lähden ruokakauppaan. Muualla käyn harvoin, sillä maalla asuessa hoidan ostokseni suurimmaksi osaksi nettikaupoissa. Pinterest antoi ihanasti ideoita omaan tyyliin, joka on helppo arkityyli ruokakauppaan ja kyläilyyn.

Oman vaatekaappini puute oli mekko. Ja vielä imetys-sellainen. Ja sitten löysin Etsystä Ruskamekon kaavan, jota olen kärkkynyt jo pitkään! (Jos joku muukin on, valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. En voi suositella kaavan ostamista, sillä tiedostossa on virheitä. Nämä on annettu tiedoksi myyjälle, mutta en tiedä onko hän korjannut niitä.) Kaava tosiaan aiheutti harmaita hiuksia, mutta jonkinlaisen sain siitä kasattua. Mekko taas vastaa odotuksia täysin, olen aivan rakastunut.

Kankaat ostin Jyväskylän Kangaskaupasta, tarkoituksena Martha-tunika (joka muuten sekin on aivan ihana kaava). Ruskamekko vaati kuitenkin kangasta reilusti, eikä minulla ollut yhtään sopivaa, joten käytin nämä. Yhdistelmästä tuli ihan kiva, vaikka aluksi epäröin. En osaa yhdistellä muuta kuin mustaa ja jotain väriä. Ja kun mekossa on jo harmaata ja väriä, minne se musta pannaan? No vaikka legginsseihin, hyvältä näytti ja kivi vierähti sydämeltä. Ja tähän toki punaiset villasukat, hyvältä näyttää. ;)

Kanttasin imetysluukun ja kaula-aukon FOE:lla, laiskana olen tykästynyt siihen todella. Jälki on siistiä ja ompelu helppoa. Sopiva venytys on kyllä välillä haastavaa, imetysluukun reunaankin FOEta olisi saanut venyttää vähän reilummin. No, harjoitus tekee mestarin. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia myös hieman yksityiskohtaisemmin, mutta kun moneen päivään en ole muistanut tai ehtinyt, päätin nyt julkaista tämän ilman tasokuvia. Valitettavasti minun, ja siten myös teidänkin, on ajanpuutteen vuoksi tyytyminen hieman huonompiin kuviin postauksissa. Yritän parantaa tapani.

Vaatekaappiprojektista (#vkp2017) intoutuneena tilasin Kankaiden yöstä jokusen metrin kangasta itseäni varten, lähitulevaisuudessa varmasti näette niitä täällä. :) Kangaspinkkaa vilautan Instagramissa kunhan viimeinenkin paketti saapuu.

Pikaompelusta aivojumppaa

Tarkoitus oli ihan pikaisesti vain hurautttaa pipo ja tuubihuivi. Tiesin toki, että tuubihuvin ompelu ei ole lainkaan niin helppoa kuin luulisi ja kaukaa viisaana kysyinkin Saumanvarasta jo etukäteen ohjeet. Ja silti ompelin huivin väärin. Huristelin tyytyväisenä menemään, käänsin huivin ja huomasin, että minulla on kauniisti päällinen ja vuori kiinni toisissaan, renkaana eikä putkena. Pipoakin jouduin hieman purkamaan, kun en ollut tyyytyväinen muotoon.

Pipon kaava on Kodin kuvalehdestä. Malli on ehkä vähän reilu, itse ottaisin seuraavalla kerralla pienemmän koon. Tein pipoon vielä ison tupsun harmaasta Novitan Heijastus-langasta. Tämähän ei korvaa heijastinta tietenkään, mutta tuo hieman lisänäkvyyttä. Tuubihuivikin muotoutui lopulta sellaiseksi kuin piti, ompelin alkuun väärän sauman. Puoli metriä saumuriommelta purettavana, ei kiva. Kankaat ostin Nappinjasta, kun loppuvuodesta pääsin vihdoin piipahtamaan. Vuorikangas on diagonaaliraita-trikoota sekä pipossa että huivissa. Päällinen on joustocollegea, jonka nimeä en nyt enää muista. :)

Nämä matkasivat serkulleni 11-vuotislahjaksi, joten mukaan lähti tietysti kortti. Kortti on ostettu viime keväänä(?) Turun Käsityömessuilta Virkkuukoukkusen kojusta. Kotti on siis alunperin ollut täysin valkoinen, kuvan saa väritelllä mieleisekseen.

Hampaita pukkaa

Esimmäiset ompelemani kuolaliinat tein kaksinkertaisesta trikoosta. Virhe. Trikoo päällä ja alla, imutehoa ei ole juurikaan. En olisi ikinä arvannut, että kuolaa tulee oikeasti ihan solkenaan. Seuraavat liinat tein siis joustofroteesta. Nyt tulee ilmeisesti seuraava satsi hampaita, kun kuolaa valuu taas ihan norona. Ostin aiemmin Facebookin Kangashamstereista tilkkuja juuri näitä liinoja ajatellen ja nyt huristelin söpöt kuosit liinoiksi.

Materiaaleina näissä on joustofroteeta ja velouria. Imuteho on hyvä, lappua ei tarvitse vaihtaa ihan joka välissä. Päälli- ja alakappale ovat erilaiset, päällipuoli on hieman isompi ja siihen tulee kaksi taitosta. Päällinen asettuu siis hieman ryppyyn ja on näinollen hieman enemmän huivimainen ja kauniimman näköinen. Käytännöllisyydestä tulee kyllä vähän miinusta, sillä pesun jälkeen näitä saa oikoa aina. Silti tein tämänkin satsin samalla kaavalla, vaikka ensin ajattelinkin tekeväni sellaisia, jossa molemmat puolet ovat samanlaisia. Näin lapusta saisi käytettyä kumpaakin puolta fiiliksen mukaan. :)

Kaava on täältä. Nämä on juuri sellaisia ihania aivot narikkaan-ompeluksia. Leikkelee vaan tilkkuja mielin määrin, surauttaa saumurilla yhteen ja neppari kiinni – valmista. Ja nämä ovat vielä söpöjä ja käytännöllisiäkin. :)

Melkein neljä bodya

Leikkasin jo lähemmäs kaksi kuukautta sitten Liljalle bodyja valmiiksi. Sitten saumuroin nuppineulaan ja uusia teriä odotellessa meni aikaa. Sitten ompeluhommat muuten vaan vastustivat. Koska leikatut bodyt olivat 74-senttisiä, otin vihdoin härkää sarvista ja päätin tehdä ne valmiiksi. Ensimmäistä kantatessa ei taas mikään sujunut. Kantti venkoili, tikki oli huonoa ja mikään ei sujunut. Sain kuin sainkin bodyn lopulta tehtyä (ja sitä tuli muuten söpö! <3), mutta inspiraatio seuraavien kanssa taisteluun oli täysin hukassa. Osansa teki myös se, että Lilja harjoittelee potalla käymistä ahkerasti, ja kotona käytämme paljon paitoja ja housuja, bodyt jäävät vähemmälle. Leikkasinpa siis kolmesta jäljelle jääneestä bodyraakileesta alaosat pois ja tein paitoja.

Järjestyksessä ylhäältä alas

Raglanhihainen body, nepparit ovat raglansaumassa. Vaaleanpunainen trikoo on Noshin, yksisarvistrikoo Kankaita.comista. Kanttaukset tein samalla yksivärisellä trikoolla. Mahtaisiko siinä olla syy ongelmiin? Tuntuma oli jotenkin outo, ja tikkikin oli hyvää suoraan kankaalle ommeltaessa. Kantatessa jälki oli kauheaa. Lopulta jouduin kanttaamaan perinteisesti saumurilla ja käsipelillä kääntämällä. Ensimmäisessä pesussa pääntien kanttaus alkoi vielä kiertää ikävästi. 😑

Pantterikuvioinen kangas on myöskin Noshilta. Kanttauksissa käytin FOE-joustokanttia. Myös toinen olkasauma on kantattu ja siihen iskin nepparin. Tällä tyylillä ei tarvinnut tehdä mitään erillisiä nepparihalkioita saumaan. Tosin joissain tapauksissa huomaamattomampi halkio on kauniimpi. Tällaisessa peruspuserossa kantattu sauma tuo vähän jotain jujua paitaan. Jälkeenpäin mietin, että esimerkiksi mustasta trikoosta tehty rintatasku olisi ollut kivan näköinen, mutten alkanut sitä kuitenkaan enää valmiiseen paitaan tekemään.

Violetti paita on samalla tyylillä tehty kuin raglanhihainen bodykin. Vasemman puoleisessa raglansaumassa on kanttaus, jossa nepparit. Kannattauksia olisi voinut vielä ommella pienen matkan yhteen kainalosta päin, sillä pukemisen kannalta sauman ei tarvitse aueta ihan loppuun asti. Raglansaumoihin ompelin vielä jousto-ompeleella koristetikkaukset. Käytin talouspaperia ompeleen alla irti revittävänä tukikankaana, toimii. 😁

Alimmaisen paidan kangas on Jyväskylän Kangaskaupasta. Olkasauman kanttaus on tehty samalla tyylillä kuin pantteripaidassa. Tällainen peruspertsa tulee kyllä todella nopeasti ja helposti valmiiksi kantinkääntäjän avulla. Olen tykästynyt myös hihansuiden kanttaukseen, silloin mahdollisesti hieman liian pitkät hihat pysyvät silti ylhäällä kireämmän hihansuun avulla. Ompelin jokaiseen vaatteeseen KT-kohtaan kokolapun kiinni jo ennen kanttaamista, jolloin kokolappu jäi kantin alle kauniisti.

Lilja käyttää nyt sekaisn 74- ja 80-senttisiä vaatteita, joten tämä oli lähes viimeinen hetki tehdä nämä valmiiksi. Nämä ovat nimittäin nyt juuri sopivia. ”Kuvauksissa” meinasi ilmetä ongelmia 9-kuukautisen sähköjäniksen ja puutteellisen valon vuoksi. Lopulta sain tyttön huijattua puhelimen avulla pysymään paikallaan ja räpsittyä kauhean määrän kuvia. Joista lähes jokainen on enemmän tai vähemmän heilahtanut.

Sunnuntaisin onkin minun käsityöaikaani, Lilja on isänsä kanssa parasta aikaa tekemässä lähtöä sukuloimaan ja minä parkkeeraan itseni ompelukoneen eteen muutamaksi tunniksi. En ole vain päättänyt vielä projektia, ompelua vailla olisi vain vähän tylsää käyttötavaraa, vaippoja, kuolalappuja, kestositeitä ja -liivinsuojia. No, katsotaan mitä saan aikaan.

Uusi vuosi – uudet kujeet

Iloista uutta vuotta 2017! ❤

Tein paljon uuden vuoden lupauksia, aloitin lähes uuden elämän. No, en ihan, mutta otin itseäni niskasta kiinni. Aloitimme vihdoinkin unikoulun tyttären kanssa, aloitin myös joululahjaksi saamani mindfulness-kurssin. Ja nyt on aika elvyttää blogi. Osasyy on siinä, että tästä domanista joutuu tietystikin maksamaan. Uuden laskun kilahdettua sähköpostiin, oli aika päättää, häviääkö Käsityöelämää bittiavaruuteen, vai kulutanko vähiä varojani edelleen ja alan taas kirjoittamaan. Valitsin kirjoittamisen. Blogi on ollu tauolla nyt kolmisen kuukautta, mutta olen toki miettinyt sitä. ”Tästä voisin blogata. Kirjoittaisinko tästä?” Mutta aina kirjoittaminen vain jäi. Nyt lupaan, että vuonna 2017, Käsityöelämää saa taas sisältöä. Ei ehkä viikoittain, mutta mahdollisimman usein.

Tännä vuonna tein joululahjojakin kovin vähän. Sen sijaan tein lähes konkurssin kaikkien ostamieni lahjojen vuoksi. Ensi vuonna pitää kyllä taas panostaa itse tehtyyn! Neuloin kuitenkin kahdet villasukat ja niiden esittely on oikea tapa aloittaa tämä blogivuosi. Sukulaiseni pyysi jo keväällä minua neulomaan emojisukat. Teetee myi käsityöpaketteja, joissa oli lankaa ja ohje sukkiin. Tilasinkin silloin kaksi pakettia, mutten ehtinyt tekemään. Ennen joulua sain kuningasidea, että teenpä hänelle ja miehelleen nyt vihdoinkin sukat! Tuttuun tapaan, kuten joitakin lahjoja viimeistellään vielä lähes aattoaamuna, minäkin kirjoin emojeita vielä samana päivänä, kun sukat matkasivat ensin mieheni mukana Raumalle, ja sieltä tuttavan mukana Keravalle omistajilleen. Mutta sain sukat valmiiksi!

 

Lankana on Teetee Pallas. Mustat sukat on neulottu numeron 3 puikoilla ja siniset puoli numeroa isommilla. Silmukkamäärä on molemmissa sama, isommilla puikoilla tuli riittävä kokoero. Kirjominen oli yllättävän vaikeaa, ensin piti tietysti päättää kirjottavat hymiöt, sitten vielä osata tehdä niistä järkevän näköiset. Kyselin Instagramissakin apua, ovatko hymiöt tarpeeksi hyviä. Huoli kuitenkin kaikkosi heti jouluna, kun sain sukkien onnellisilta omistajilta kiitosviestin. He olivat siis erittäin tyytyväisiä lahjaansa, ja se onkin suurin ilo minulle. 

Tähän väliin esitän vielä pahoitteluni, että Käsityöelämää palasi näin luokattoman huonoilla kuvilla, tiedättehän te huonon valon ja kiireessä räpsityt kuvat. 😅 Vuosikatsauskin jää nyt tällä kertaa väliin, sillä loppuvuoden töitä on niin paljon ikuistamatta. Tämän vuoden vuosikatsaus pitäisi kuitenkin sisällään jotain tällaista: Lilja, ommeltu vaippa, Lilja, ommeltu body ja housut, neulotut vauvan sukat jne jne. Vuosi on siis ollut pullollaan Liljaa ja hänelle tehtyjä juttuja. Tämä vuosi taas pitää sisällään FB:n Saumanvara-ryhmän vaatekaappihaasteen. Yksi kangas on jo tulossa unelmien vaatekaappiani varten. Ensi kertaan! 😘