ompelu1Niin, miten on? Minun näkemykseni on, että riippuu hetkestä. Välillä aivan ihanaa, välillä saa repiä tukkaa päästään. Lukuisia kertoja olen aloittanut innoissani jotain projektia, silmissäni kuvat niistä lehtien ja blogien upeista luomuksista. No onko ihme, että tällä ompelutaustalla ei ihan sellaista saa aikaiseksi? Pitäisi vaan ymmärtää, että harjoitus tekee mestarin. Monet kuolaamistani blogeistakin ovat sellaisia, että kirjoittavat ovat ihan ammatti-ihmisiä ja ommelleet erilaisia juttuja vuosikausia.

Viimeisimmän ompeluvimmani aikaan olen kuitenkin huomannut, että jotain hyvää näistä raskaushormoneistakin seuraa. En ole nimittäin menettänyt hermojani lainkaan! Olen saanut aikaiseksi kahdet potkuhousut ja (melkein) yhden liivihameen, olen jopa soveltanut ohjeita ja ratkaisut kaksoisneulaongelman! Kaksoisneulani teki hyppytikkejä kamalasti, normaalitilanteessa olisin hetken päästä heittänyt pois koko neulan ja jättänyt työn siihen. Ehkä muutaman päivän päästä tikannut saumat siksakilla ja harmitellut, kun ei tullut hyvä. Nyt sain apua ongelmaani Käsitöiden ystävien vinkkipankista, suuri kiitos ihanille ihmisille, jotka auttoivat minua. Vaikkei mikään muu sitten auttanutkaan, kuin neulan vaihto. :D

Vauvanvaatteet ovat mahtavia harjoituskappaleita, ne ovat niin pieniä, että aikaa tai kangasta ei tuhraannu aivan hillittömästi, vaikka työ menisikin pieleen. Tosin pienuudella on haittapuolensa, on paljon vaikeampi yhdistellä pienenpieniä kangastilkkuja, kun vähän isompia. :) Olenkin nyt innostunut ompelusta uudelleen, kun se tuntuu onnistuvan paljon paremmin. Olen oppinut säätämään langankireyttä sopivammaksi, ja muutenkin ymmärtämään paremmin, miksi kone milloinkin tekee mitäkin. Välillä se tosin tuntuu olevan kiinni ihan mistä vaan – tai ei mistään – että jokin asia ei onnistu.

Siltikin – nyt olen vakaasti päättänyt oppia paremmaksi ompelijaksi. Fiilistelen edelleen muiden upeita luomuksia, mutten odota sellaisia omista käsistäni ihan vielä. ;) Lähiaikoina näette, mitä olen saanut aikaiseksi!

Vastaa