Virallisestihan tämä pipo on vielä joululahja, mutta tavallaan ei… Ajan ja ideoiden puutteessa annoin nimittäin isälleni jouluna lahjakortin, jolla hän sai valita itselleen mieluisan neuleasusteen lahjaksi. Ja isähän tilasin. Minä odotin tilauksena ehkä villasukkia, tai jotain peruspipoa, mutta isähän halusi pipon, jossa on hänen suosikkijoukkueidensa logot. Hups.

Ei siinä auttanut sitten muu kuin tehdä. Ensimmäisenä liitin logon neuleruudukkoon Photoshopin avustuksella ja tulostin sen. Sitten väritin kuvan päälle neulottavat ruudut, ja piirsin vielä koko systeemin puhtaalle ruudukolle. Ja toiseen logoon sama homma. Isojen kuvioiden suunnitteleminen ja piirtäminen on yllättävän aikaavievää, vaikka on mallikin valmiina, mutta kun mallin avullakin kuviota pitää hieman sommitella ja ihmetellä oikean näköiseksi, kun luonnollisestikaan pipoon kuvaa ei saa niin tarkkana.

Kun kuvio oli valmis ja selkeä, tulikin vastaan isompi ongelma. Itse pipon tekeminen. Ohjetta ei tietenkään ollut, lanka oli aivan vierasta, ja selkeää suunnitelmaa toteutuksesta ei ollut. Ensin aloitin pipon yksinkertaisella langalla, tein kiltisti mallitilkut ja kaikki, mutta silmukoiden laskeminen tuotti ongelmia – piposta tuli aivan liian suuri. Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen viivyttelin pipon tekoa vaikka kuinka, se tuntui liian vaikealta. Dropsin sivuilta löysin kuitenkin ohjeen kaksinkertaisella Alpacalla neulottuun peruspipoon, ja nappasin siitä silmukkamäärät. Joskus olen netistä bongannut vinkin, että intarsianeuletta voi neuloa myös ”suljettuna” neuleena langankierroilla avustettuna, ja päätin kokeilla sitä. Sauma jäi tietenkin näkyviin, mutta loppujenlopuksi se on mielestäni kohtuullisen siisti ja tasainen sauma, eikä haittaa. Tulevat intarsianeuleet neulon varmasti tällä tyylillä jatkossakin.

Pipo eteni pikkuhiljaa, eikä purkamisilta vältytty. Ensimmäiset kerrokset olivat todella vaikeita pysyä kärryillä kuviossa, mikä kohta, kumpi kuvio, minne suuntaan olen menossa, jne. Mutta ensimmäisten kerrosten jälkeen homma alkoi sujua. Piposta näki jo kumpaa kuviota on tekemässä, minne suuntaan menossa ja mikä kerros. Huh! Tekniikaksi valikoitui lopulta – pakon sanelemana – sekoitus intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Pitkien langanjuoksujen kohdalla vaihdoin intarsiaan, lyhyemmissä kirjoneuleeseen. Pipossa oli parhaimmillaan kiinni toista kymmentä pikkukerää, eikä minulla ollut hajuakaan, että minne ne kuuluvat ja miten ne saa selvitettyä joskus. :D Tosin, mitä pidemmälle pipo eteni, sitä helpompi sitä oli tehdä, ja loppua kohden neulontavauhti kasvoikin melkoisesti. ;) Kirjoneulekin on siitä huono, että sitä on vaikea lopettaa. ”Minä ihan tämän seuraavan kerroksen vielä teen..” Tuttua, eikö?

Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)
Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)

Kaventelin pipoa matkan varrella aina kuin siltä tuntui, ja aina kuin muistin. Pääasiassa kavensin neljä silmukkaa aina kerroksella, mutta kuvioiden vuoksi kavennuskohdat vaihtelivat suuresti. Koska suunnittelin kuviot yksinkertaisella langalla neulottavaksi, ne olivat hieman isohkoja kaksinkertaiselle langalle, ja jouduin kuvioiden loputtua kaventamaan aika rajustikin. Tämän vuoksi koira- ja kettuparkojen korvat menivät rullalle vähän väärään paikkaan. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, enkä alkanut purkamaan enää, en olisi purkanut mistään hinnasta enää tuossa vaiheessa.. Intarsia- ja kirjoneuleiden vaihtelun vuoksi neulepinta jäi hieman epätasaiseksi kostutuksesta huolimatta, mutta parempaakaan tyyliä en pipon toteuttamiseen keksinyt. Mikäli jollain on ideoita, otan mielelläni niitä vastaan.

Vaikka epätasaisuus itseäni hiukan harmittikin, ketään muuta se ei ole tuntunut vaivaavan. Onnellinen lahjansaaja päivitti heti Facebookkiin kuvia uudesta pipostaan, ja kehuja kertyi mukava määrä. Parasta neulelahjan antamisessa on, kun saaja tykkää, ja suuri plussa on, kun muutkin tykkäävät. Silloin tietää, että on onnistunut. :)

Lukko-Salba-fanipipo
Työ numero 5 vuonna 2015
Lankana Drops Alpaca
Lankaa kului n. 100g

2 comments on “Fanipipo isälle”

  1. Todella hieno toteutus ja voin kuvitella että on saajalle mieluinen! Mitkään mainitsemistasi ”vioista” ei ainakaan mulla pistä silmään. :)

    • Kiitos, täytyy kyllä sanoa, että itsekin olen todella tyytyväinen lopputulokseen. :) Olen jopa vaientanut perfektionisti-minäni, joka tahtoo välillä pilata onnistumisen iloni. :D

Vastaa