Kategoria: Valmiit 2017

Vaatekaappiprojekti: Ehta

Helmikuun VKP2017-haasteena on miettiä itselle sopivia värejä ja malleja. Pinterestin värianalyysien perusteella olen syksy, mutta epäselväksi on edelleen jäänyt, olenko soft vai deep autumn. Vartalotyyppini taas on rectangle tai standard. Rectangle on selvä, H siis. Standard on hieman epäselvä, olisiko se siis X? Olen siis jotain näiden väliltä. Onnekseni H- ja X-vartaloiselle sopii saman tyyliset, vyötäröä korostavat vaatteet. No, tämänkertainen Ehta ei sitä kyllä ole, mutta se on sentään oikean värinen. Jos siis oletetaan, että olen deep autumn. Haaste ei siis ihan täysin ole vielä suoritettu.

Tämän ompeluksen myötä huomasin, että minulle ei tosiaan raglanhihainen vaate istu. Seuraavaan Ehtaan on siis muokattava tavalliset hihat. Tuskailin hihojen ja kainalorypyn kanssa pitkään, ja lopulta päädyin tekemään pienet muotolaskokset seka kaventamaan hieman hihasta imetysluukun alareunaan asti. Käytettävä tästä nyt onneksi tuli, vaikkei istuvuus olekkaan täydellinen. Imetysluukun toki myös lisäsin alkuperäiseen kaavaan. Muuten tein tämän version ihan kaavan mukaan.

Kangas on Kankaiden yön saalista, Paapiin Spotty-JC. Kakkoslaatua kuulemma, pohjaväri on epätasainen. Näköni on kyllä huonontunut, eli ehkä minussa on vika, mutta minä en tässä kyllä epätasaisuutta huomaa. :) Tätä jäi vielä hiukkasen, ehkä teen vielä pipon itselleni, jos nyt päätän olla deep autumn.

Seuraavaksi pitäisi käydä siis vyötäröä korostavan vaatteenn kimppuun. Minkäänlaista visiota minulla ei vielä ole, joten vinkkejä hyvistä kaavoista otetaan vastaan. Olen huomannut, että vihdoin ompelutaitoni on karttunut niin, että valikoin mieluiten päälleni jotain itse tehtyä. Se, jos mikä on palkitsevaa. :)

Neljä x housut

Meillä ilmeni akuuttia housupulaa. Ja nyt niitä tuntuu tursuavan joka paikasta. Mitä tapahtui? Siltikin vain parit housut ovat käyttökelposia. Kestovaippaa käyttävälle tytölle on liki mahdotonta löytää sopivia ostohousuja, miten ompelutaidottomat sen tekevät? Normaali taskuvaippa mahtuu kyllä, jos housut ovat vähän reilut, mutta ihottuman vuoksi Lilja on viime aikoina käyttänyt alushousut-sisävaippa-villahousut-yhdistelmää. Paksuutta löytyy siis, kuten kuvastakin näkee.

Näissä ”kestovaippaleggareissa” on jo aiemmista postauksista tuttu Baby Got Back. Liljalla on näitä lähes joka koossa. Kaava on reilua mitoitusta, joten vaikka Liljakin käyttää nyt kokoa 74-80cm, taskuvaipan päälle sopivat hyvin 3-6M-koon legginssit. Olisiko se sitten koko 68? Nyt sisävaipan ja villahousujen päälle tein kokoa isommat housut, eli 6-12M ja näyttävät aika hyviltä. Lahkeet ovat joka koossa aika ahtaat, joten näihin legginsseihin lisäsin lahkeensuuhun hieman leveyttä. Paksu vaippasetti syö korkeutta housuista, ja Onerva-housut jäivätkin ehkä hieman mataliksi.

Kankaina näissä on Nappinjan Diagonaaliraita-trikoo sekä Sampsukan Onerva-velour. Raidallisten toinen lahje on leikattu poikittain, jolloin raidat menevät lahkeissa eri suuntiin ja kohdistuvat KE-saumaan. Kuvaa ei tietenkään ole. Onervat taas kohdistuivat peppuun ihan vahingossa noin hienosti. :)

Toinen housupari on uusimman Ottobren (01/17) Baggy-kaavalla tehty. Villahousut eivät näiden alle kyllä sovi, mutta taskuvaipan päälle istuvat kauniisti. Tämän vuoksi teinkin mustat housut Jyväskylän Kangaskaupan merinosta ja lanoliinitin, joten menevät sisävaipan päälle ihan sellaisenaan. Sisävaipassa ei siis ole kosteussulkua, ja ne vaativat päälleen villahousut. JKK (ja ainakin Selia) myy merinovillaa, joka sopii villahousutarkoitukseen. Kestovaipan päällä käytettävät villahousut on lanoliinitettava, jotta ne imevät kosteuden. Villa puhdistaa itse itseään, joten housuja ei pestä ennen kuin niissä on näkyvää likaa, tuuletetaan vain. Pitkän villahousut ovat siitä epäkäytännölliset, että meillä ainakin sormisuokaillessa sitä näkyvää likaa tahtoo tulla aika pian. :) Pallokuvioinen kangas on sekin JKK:lta, harjattua joustocollegea. Lisäsin resoreilla vähän pituutta, jotta housut menevät käytössä kauemmin.

Facebookissa olen useasti törmännyt näihin ihaniin ompelumerkkeihin. Ihmiset ovat tehneet kimppatilauksia ja minä olen aina myöhästynyt. Sitten eräs ystävällinen myi minulle omistaan 50kpl Äiti teki-lappuja. <3 Olen niitä nyt läiskinyt sinne tänne ompeluksiini. Haluaisin ihan oman ompelumerkin, mutten ole vielä keksinyt, mitä siihen kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus! :D

Vaatekaappiprojekti: Ruskamekko

Osallistun Savalaisten Vaatekaappiprojektiin -17. Joka kuukausi haasteeseen liittyy tehtävä tai tehtäviä, joiden päämääränä on se unelmien vaatekaappi. Tammikuussa haasteena oli listata oman vaatekaapin puutteita ja ommella yksi. Tarkoitus oli myös kerätä Pinterestiin ideataulua omasta tyylistä. Taulu jäi vähän lyhyeksi, en ole ehtinyt jatkamaan sitä vielä. Mutta se antoi jo hieman ideaa ja pääsin alkuun. Minun tyylini (tai tyylittömyyteni) on ollut pääasiassa farkut ja trikoopaita. Omalta se ei kuitenkaan ole tainnut tuntua, sillä tämä projekti innosti todella. Minulla on esimerkiksi hirveä määrä erilaisia kenkiä, useat korolla, joita en käytä lähes ikinä. En osaa tälläytyä sitä varten, että lähden ruokakauppaan. Muualla käyn harvoin, sillä maalla asuessa hoidan ostokseni suurimmaksi osaksi nettikaupoissa. Pinterest antoi ihanasti ideoita omaan tyyliin, joka on helppo arkityyli ruokakauppaan ja kyläilyyn.

Oman vaatekaappini puute oli mekko. Ja vielä imetys-sellainen. Ja sitten löysin Etsystä Ruskamekon kaavan, jota olen kärkkynyt jo pitkään! (Jos joku muukin on, valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. En voi suositella kaavan ostamista, sillä tiedostossa on virheitä. Nämä on annettu tiedoksi myyjälle, mutta en tiedä onko hän korjannut niitä.) Kaava tosiaan aiheutti harmaita hiuksia, mutta jonkinlaisen sain siitä kasattua. Mekko taas vastaa odotuksia täysin, olen aivan rakastunut.

Kankaat ostin Jyväskylän Kangaskaupasta, tarkoituksena Martha-tunika (joka muuten sekin on aivan ihana kaava). Ruskamekko vaati kuitenkin kangasta reilusti, eikä minulla ollut yhtään sopivaa, joten käytin nämä. Yhdistelmästä tuli ihan kiva, vaikka aluksi epäröin. En osaa yhdistellä muuta kuin mustaa ja jotain väriä. Ja kun mekossa on jo harmaata ja väriä, minne se musta pannaan? No vaikka legginsseihin, hyvältä näytti ja kivi vierähti sydämeltä. Ja tähän toki punaiset villasukat, hyvältä näyttää. ;)

Kanttasin imetysluukun ja kaula-aukon FOE:lla, laiskana olen tykästynyt siihen todella. Jälki on siistiä ja ompelu helppoa. Sopiva venytys on kyllä välillä haastavaa, imetysluukun reunaankin FOEta olisi saanut venyttää vähän reilummin. No, harjoitus tekee mestarin. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia myös hieman yksityiskohtaisemmin, mutta kun moneen päivään en ole muistanut tai ehtinyt, päätin nyt julkaista tämän ilman tasokuvia. Valitettavasti minun, ja siten myös teidänkin, on ajanpuutteen vuoksi tyytyminen hieman huonompiin kuviin postauksissa. Yritän parantaa tapani.

Vaatekaappiprojektista (#vkp2017) intoutuneena tilasin Kankaiden yöstä jokusen metrin kangasta itseäni varten, lähitulevaisuudessa varmasti näette niitä täällä. :) Kangaspinkkaa vilautan Instagramissa kunhan viimeinenkin paketti saapuu.

Pikaompelusta aivojumppaa

Tarkoitus oli ihan pikaisesti vain hurautttaa pipo ja tuubihuivi. Tiesin toki, että tuubihuvin ompelu ei ole lainkaan niin helppoa kuin luulisi ja kaukaa viisaana kysyinkin Saumanvarasta jo etukäteen ohjeet. Ja silti ompelin huivin väärin. Huristelin tyytyväisenä menemään, käänsin huivin ja huomasin, että minulla on kauniisti päällinen ja vuori kiinni toisissaan, renkaana eikä putkena. Pipoakin jouduin hieman purkamaan, kun en ollut tyyytyväinen muotoon.

Pipon kaava on Kodin kuvalehdestä. Malli on ehkä vähän reilu, itse ottaisin seuraavalla kerralla pienemmän koon. Tein pipoon vielä ison tupsun harmaasta Novitan Heijastus-langasta. Tämähän ei korvaa heijastinta tietenkään, mutta tuo hieman lisänäkvyyttä. Tuubihuivikin muotoutui lopulta sellaiseksi kuin piti, ompelin alkuun väärän sauman. Puoli metriä saumuriommelta purettavana, ei kiva. Kankaat ostin Nappinjasta, kun loppuvuodesta pääsin vihdoin piipahtamaan. Vuorikangas on diagonaaliraita-trikoota sekä pipossa että huivissa. Päällinen on joustocollegea, jonka nimeä en nyt enää muista. :)

Nämä matkasivat serkulleni 11-vuotislahjaksi, joten mukaan lähti tietysti kortti. Kortti on ostettu viime keväänä(?) Turun Käsityömessuilta Virkkuukoukkusen kojusta. Kotti on siis alunperin ollut täysin valkoinen, kuvan saa väritelllä mieleisekseen.

Hampaita pukkaa

Esimmäiset ompelemani kuolaliinat tein kaksinkertaisesta trikoosta. Virhe. Trikoo päällä ja alla, imutehoa ei ole juurikaan. En olisi ikinä arvannut, että kuolaa tulee oikeasti ihan solkenaan. Seuraavat liinat tein siis joustofroteesta. Nyt tulee ilmeisesti seuraava satsi hampaita, kun kuolaa valuu taas ihan norona. Ostin aiemmin Facebookin Kangashamstereista tilkkuja juuri näitä liinoja ajatellen ja nyt huristelin söpöt kuosit liinoiksi.

Materiaaleina näissä on joustofroteeta ja velouria. Imuteho on hyvä, lappua ei tarvitse vaihtaa ihan joka välissä. Päälli- ja alakappale ovat erilaiset, päällipuoli on hieman isompi ja siihen tulee kaksi taitosta. Päällinen asettuu siis hieman ryppyyn ja on näinollen hieman enemmän huivimainen ja kauniimman näköinen. Käytännöllisyydestä tulee kyllä vähän miinusta, sillä pesun jälkeen näitä saa oikoa aina. Silti tein tämänkin satsin samalla kaavalla, vaikka ensin ajattelinkin tekeväni sellaisia, jossa molemmat puolet ovat samanlaisia. Näin lapusta saisi käytettyä kumpaakin puolta fiiliksen mukaan. :)

Kaava on täältä. Nämä on juuri sellaisia ihania aivot narikkaan-ompeluksia. Leikkelee vaan tilkkuja mielin määrin, surauttaa saumurilla yhteen ja neppari kiinni – valmista. Ja nämä ovat vielä söpöjä ja käytännöllisiäkin. :)