Kategoria: Ommellut 2017

Vielä muutama paita

Vihdoin eilen uskalsin ajatella, että Liljan vaatekaappi ei näytä enää ihan täysin katastrofilta. Näyttäisi siltä että tytöllä alkaisi vihdoin olemaan jotain oikean kokoista päällepantavaakin. Tämä vuodenaika tosin ei ole käsityöbloggaajan ystävä, kuvia joutuu muokkaamaan aika rankasti, jotta niistä näkyisi jotain, joka taas vaikuttaa laatuun vielä rankemmin. Vielä kun valokuvaamiseen käytettävä aika on melko rajallista, joten räpsyt saavat nyt olla mitä ovat.

Aivan ihanasti kuvissa näkyy vähäisen luonnonvalon sekä hehkulampun valon kohtaaminen. Heppakangas on löytö Eurokankaan palalaarista, trikoota, mutta uskoisin seassa olevan jotain muutakin, hiukan liukkaan tuntuman vuoksi. Pääntien kanttaukseen käytin Mumintalon ohjetta, jota testasin aiemmin myös omaan paitaani. Sekä ulkonäköön että ompeluun saa kivasti vaihtelua erilaisella kantttauksella. Yleensä suosin kädenteillä myös resorikanttausta, jotta hiukan liian pitkät hihat eivät roiku inhottavasti, mutta tässä tapauksessa resoria oli enää niin lyhyt suiru, ettei se olisi riittänyt. Jouduin siis tyytymään kaksoisneulalla huolitteluun.

Pesukarhukankaan ostin kangaskirppikseltä, enkä kuollaksenikaan muista alkuperäistä myyjää. Tämä on tehty Ottobren peruspaitakaavalla, kuten viime postauksenkin paidat. Näitä peruspaitoja on loppujen lopuksi aika kiva huristella, ei tarvitse turhia kikkailla. Tämä paita jäi myös yhdeksi viimeisimmistä, jota tehdessä jouduin taistelemaan Singerini kanssa. Viime viiikolla näet kotiutin uuden Pfaff Passport 2.0-ompelukoneen. Heppapaidan hurautin uudella koneella, ja ai että miten mukavaa olikaan kun kaikki toimii. Samalla kun tutustuimme toisiimme, testasin myös uutta bodykaavaa.

Bodyn kaava on Brindille & Twigin Black Friday-tarjouksella ostettu, samalla ostin Liljalle mekkokaavan. Olen niin tykästynyt näihin yksittäisiin kaavoihin, että peruutin juuri viimeisenkin kaavalehden tilauksen. Yksittäisiä kaavoja tulee ostettua harkitummin, mutta niissä on monesti erilaisia variaatioita ja useampia kokoja. Kaavalehdistä taas harvoin muistan mitä mikäkin sisältää ja etsiminen on työlästä. Tämän kyseisen bodyn tein koossa 44, jotta Liljan Baby Born saa siitä itselleen bodyn. Vähän reiluksi se jäi vieläkin, mutta ei se kauheasti tunnu käyttäjää häiritsevän. Nukelle tein bodyn siksi, ettei uutta konetta testaillessa tulevat mahdolliset pikkuvirheet jää kiusaamaan itseäni. Kietaisubodya en ole koskaan aiemmin uskaltanut koittaa, mutta tämä oli melkein kivampi tehdä kuin tavallinen body, kun sai kantinkääntäjällä huristella ympäriinsä. Seuraavat teenkin kokoa isompana odottelemaan käyttäjäänsä syntyväksi. :)

Jokohan tietotekniikka toimii?

Kirjoittelin viime viikolla pitkästä aikaa postauksen, joka ei alun alkaenkaan sujunut kovin hyvin. Koitetaanpa siis uudelleen. :) Palauttelin omaan tietokoneeseemme tehdasasetukset, ja pääsin vihdoin viime viikolla siis kirjoittelemaan tänne, ajattelin että nyt kaikki toimii hienosti. Onnistuin lisäämään postaukseen muutaman kuvan, mutta sitten kuvien lataus tyssäsi eivätkä päivitykset menneet läpi. Kävin sitten hiukan koodipuoltakin ihmettelemässä ja lopulta koko sivusto sekosi. Lopputulemana se, että sivulle ei päässyt kirjautumaan tai katsomaan, kaikenlaisia virhekoodeja vaan paukkui ja kun yhden korjasi, sivu antoi kymmenen lisää. Lopulta onnistuin hetkeksi myös hävittämään koko blogin. Ei hätää, varmuuskopiot ovat kyllä tallella, mutta en päässyt niitä mistään käyttämään. Kyselin apua sitten Facebook-ryhmässä, jossa joku ihana ihminen onnistui palauttamaan blogin aiempaan varmuuskopioon, enkä siis menettänyt kuin viimeisen postauksen. Hip hip hurraa hänelle! Nyt sain jopa päivitettyä lisäosia, joten katsotaan jokohan tämä lähtisi sujumaan.

Viimeisin postaukseni on kesän alusta, jolloin ehdin hieman enemmän kirjoittelemaan ja tekemäänkin jotain kirjoittamisen arvoista. Sitten, jälleen kerran tapahtui elämä, ja blogi painui taka-alalle. Onneksi näiden vuosien jälkeen Käsityöelämää on kuin vanha ystävä, jonka kanssa yhteydenpidossa voi olla väliä, ja sitten taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Toivottavasti nyt jatkamme siitä. Kesä on tosiaan ollut melkoista tohinaa ensin erilaisissa juhlissa, sitten talonostopuuhissa ja tietysti muuttaessa. Sekä tärkeimpänä, kesäkuun lopulla ilmoitteli saapumisestaan myös Pikkukakkonen, jonka laskettu aika on helmikuun lopussa. Isosiskonsa tavoin myös hän vei äidin viikkokausiksi halailemaan pönttöä, eikä käsityöt juurikaan pyörineet mielessä. Nyt on kuitenkin pahoinvointi ja väsymys takana päin, sekä kotitutuminen omaan tupaan hyvällä mallilla. Vihdoin siis aikaa harrastuksille!

Nämäkin kuvat nyt jostain syystä ovat ainakin omalla näytöllä todella huonolaatuisia. Joku menee siis edelleen vikaan, pahoittelut.

Akuuttiin tarpeeseen tein venähtäneelle taaperolle pari paitaa. Lilja kasvoi reilussa kahdessa kuukaudessa melkein 6cm pituutta, joten ei ihmekään että kaikki vaatteet jäivät pieniksi kertaheitolla. Nyt yritän epätoivoisesti paikkailla vaatekaapin puutteita. Asiaa ei helpota se, että ompelutilani on tällä hetkellä remontissa, ja joudun siis ompelemaan kaiken sen keskellä. Nopeasti kuitenkin valikoin pari kangasta johon pääsin helposti käsiksi ja leikkasin paidat jo aiemmin piirtämälläni Ottobren peruspaitakaavalla. Pidensin hihoja ihan hiukan ja avarsin pääntietä, sillä aiemmin tekemäni paidat ovat vähän jämptit pään yli vedettäessä. Hihoissa pieni lisäpituus taas ei haittaa, kun kanttaukset pitävät hihan oikealla paikallaan. Näitä peruspaitoja tehdessä saa kyllä iloita kantinkääntäjästä, kunhan vaan muistaa leikellä vaatteita niin, että samanvärinen resori sopii kaikkeen. Sitten vaan huristellaan menemään hihat ja pääntiet yhteen pötköön. Niin helppoa! Miau mourr-kangas on kotiutunut joskus Käpysen possupussista, aikomuksena on tehdä siitä leggarit minulle itselleni, mutta kun kiirettä pitää… :D

Kun klikkaat kuvia isommaksi, laatu ei näytä ihan yhtä surkealta.

Toinen paita onkin itseasiassa tunika, sillä pääkallokangas ei asettunut yhtään paidaksi mielessäni. Pyörittelin kangasta käsissäni tovin, ja päätin leikata sen samalla paitakaavalla, mutta leventäen ja pidentäen helmaa hiukan. Ja tästä tulikin tosi kiva! Vaaleanpunainen kanttaus tekee vaatteesta paljon hempeämmän, kuin kangas olisi muuten ollut. Laiskuuttani huristelin vielä helmankin kantinkääntäjällä, mutta siitä olisi ehkä tullut parempi jotenkin toisin… Nyt tosin paidassa on jo paprikatahrakin (ideoita poistamiseen…?) joten eipä tuota helmaa kannata enää harmitella, kotipaita kun tästä tulikin. Monet kuosikankaat kääntyvät mielessäni paljon paremmin tunikaksi kuin paidaksi, tarkemmin ajateltuna tuo paitakin olisi voinut olla tunikana kivampi. Tosin tavallisille paidoillekin on käyttöä. Pääkallokangas on joskus aikoja sitten hankittu Jyväskylän kangaskaupasta.

Seuraavaksi pitäisi panostaa omaan pukeutumiseen, kasvava vatsa kaipaisi verhokseen myöskin peruspaitoja. Palaillaan siihen siis myöhemmin. :)

Kesäjuhlien prinsessa!

Ainakin äidin ja iskän mielestä. :) Päätin selättää kammoni joustamattomiin ja tempaisin Liljalle mekon kesän juhliin. Alunperin suunitelmana oli tehdä mekko myös itselleni, mutta ajan ja materiaalien puutteen vuoksi toteutus jäi myöhempään ajankohtaan. Liljan mekko kuitenkin valmistui ajallaan ja ihan odotusten mukaisesti. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihana. :) Kaavana mekossa on ilmainen The Party Dress.

Kangas on ohutta, hieman liukastakin puuvillaa Jätti-Rätistä. Materiaaleja en huomannut katsoa, mutta näppituntumalla heittäisin, että joukossa voisi olla jotain puuvillan lisäksikin. Pitsi on samasta paikasta, valitsin leveimmän minkä löysin. Vyötärönnauha olisi kyllä saanut olla mielestäni leveämpi, mutta aika kävi vähiin, eikä tilaamaan enää ehtinyt. Oli siis tyydyttävä siihen mitä Jätti-Rätistä löytyi. Ruusuke pantaan on tehty samasta pitsistä.

Tein mekkoon elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Jouduin purkamaan ensimmäisen pois, sillä se jäi vähän turhan lyhyeksi, eikä mekko mennyt mukavasti päälle. Toisella kertaa vetoketju piiloutui ihan täydellisesti, olen tyytyväinen lopputulokseen. Jouduin laittamaan vetoketjun muutaman sentin helman puolelle, se vaati pientä kikkailua, sillä yläosa on vuoritettu ja alaosa ei. En tiedä olisiko siihen ollut jokin loogisempikin ompelujärjestys, minulla ainakin aivot nyrjähtivät neulatessa helmaa ja yläosaa toisiinsa ja vetoketjua väliin. Helma piti ommella ensin kiinni vain vuorin puolelle, pari senttiä vetoketjureunasta eteenpäin, jotta yläosan sai vielä käännettyäkin. Pieni yläosa ja melkein kaksi metriä leveä helma olivat paikotellen aika lailla solmussa, ja on suoranainen ihme, että vetoketju, helma ja yläosa olivat kaikki oikeilla kohdillaan. Vetoketjun ompelunn jälkeen helma tikattiin päällisen ja vuorin väliin ihan vain päällipuolelta, jotta kääntöaukkoa ei tarvittu. Tikki jäi piiloon vyötärönauhan alle.

Jos nyt tekisin uudelleen tuon kohdan, ompelisin helman koko matkalta vuoriin OP:t vastakkain, jolloin päällitikkauksessa pitäisi huolehtia vaan päällikappaleen osumisesta kohdalleen. Nyt tikkaus piti tehdä kahteen kertaan, kun vuori ei tullutkaan mukaan joka kohdasta.

Synttärimekko 1-vuotiaalle (ja äidille)

No niistä 1-vuotissynttäreistä on jo hetki aikaa, mutta mekkojen kuvaus otti oman aikansa. Ja vielä blogiin saaminen toisen samanmoisen. :D Huhtikuun alussa siis juhlittiin yksivuotiasta Liljaa, ja tein meille molemmille juhliin mekot. Liljan mekko oli todellinen murheenkryyni, sitä tehdessä tuli ensikosketukseni tyllin, enkä tiedä uskallanko enää koskaan koittaa uudelleen. Jostain syystä tylli oli jo ennen ompelua aika mössöä ja takertuvaa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Valmiissa hameessa helma kiertyi ylöspäin, tylli takertui itseensä ja oli tosiaankin mössöä. Juhlat juhlittiin kamalan tyllin voimin, mutta 1-vuotiskuvaan purin tyllin pois ja jätin pelkän trikoohelman. Vieläkin harmittaa, kun mekko ei vastannutkaan odotuksia – vaikkei siinä nyt tuollaisenaan mitään erityistä vikaakaan ole.

Kankaiden valinta lähti oikeastaan liikkeelle kengistä, ostin Liljalle aiemmin H&M:lta tuollaiset puuterin värisen tossut, sillä Lilja ei vielä kävellyt montaakaan askelta juhlissaan, enkä siksi halunnut varsinaisia kenkiä hänelle laittaa. Kävelemättömyyden vuoksi en myöskään halunnut tehdä hänelle ”oikeaa” juhlamekkoa joustamattomasta kankaasta, sillä kontatessa helma olisi ollut tiellä. Näiden ehtojen mukaan tein mekon Noshin trikoista, mustaa ja puuteriroosaa yksivärisenä ja puuteriroosaa Kuisketta. Kaava on Brindille & Twigin #82. Kyseessä on siis mekkobody, jotta takapuoli pysyi piilossa. :) Pidensin hieman helmaa ja lisäsin frillat kädenteille.

Olalla olevat KAM-nepit ovat myöskin hieman häiritsevät, olisin halunnut huomaamattomammat nepit. Mutta kun kerran laitat KAMin, ei sitä niin vain enää pois otetakkaan. Siihen oli siis tyytyminen. Mekon helmassa on rullapäärme, samoin kuin frillojen reunassa. Bodyosan kanttaus sujui kerrankin kivuttomasti, kantti kulki omalla paikallaan kauniisti, vaikka alaosassa on jos jonkinmoista kaarretta ja kiemuraa. Rusettipannan ohjetta olen soveltanut hieman Kakarat-blogista.

Omaan mekkooni taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on Tyyne-Esterin Marokko-trikoo, viime Kankaiden Yön löytö. Ensin ihastuin kankaaseen täysin ja tilasin pari metriä, sitten kankaan saavuttua mietin että APUA en mä osaa pukeutua tämmöiseen kuosiin. Sitten tein siitä tämän Ruskamekon ja ihastuin täysin. Tämä on ihan ehdottomasti yksi mun lempparivaatteista nyt. Helmassa on rullapäärme, hihoissa ja pääntiellä on resorikanttaus, joka on käännetty nurjalle siten, että resori pilkottaa oikealle puolelle ihan hiukan vaan. Tämä on Ruskamekon imetysluukullinen versio, luukku piiloutuu kuosiin todella huomaamattomaksi. Ruskamekko on malliltaan ihana, omasta mielestäni yläosasta tyköistuva ja helmasta levenevä mekko sopii omalle vartalotyypilleni kivasti. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. :)

#vaatevallankumous

Postaus tulee jälleen vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Vaatevallankumouksen kunniaksi ompelin Liljalle joitain vaatteita kierrätyskankaista, pidentääkseni näiden vaatteiden käyttöikää uutena vaatteena Ai mikäkö on vaatevallankumous?

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi tehdasrakennuksen romahduksen vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta. Kevään 2017 Vaatevallankumous tehdään 24.-30. huhtikuuta – tule mukaan!

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä #whomademyclothes eli kuka minun vaatteeni on tehnyt. Kampanjaan osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä yli 90 eri maassa.

Fashion Revolution

Ompeluharrastuksen myötä näistä asioista on tullut minulle tärkeitä ja pyrin välttelemään asti halpaketjujen vaatteita. Vaatevallankumousviikolla näin Facebookissa haasteen kierrätysompelusta, ja siitä intoutuneena syntyivät nämä kesävaatteet Liljalle. Niin onnekkaasti on jo käynyt, että näitä on päässyt pari kertaa käyttämäänkin. Toivottavasti niitä päiviä tulisi vielä lisää rutkasti. :)

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi pikkusiskon vanha paita, harmi, etten huomannut ottaa ennen-jälkeen-kuvia. Kaava on uusimmasta Ottobresta 3/17, mallian 4&5 yhdistelmä. Mallit ovat pääasiassa sama kaava, pienin muunnoksin. Taskun kiinnitykseen käytin SaVan oppeja, silitin liimanauhalla ensin taitteet, ja sitten uudella nauhalla taskun vielä paikoilleen. Tikkaus oli tämän jälkeen jo ihan lasten leikkiä. Pääntielle laitoin jämäpätkän pitsikuminauhaa, vähän liian löysästi tosin, kun pääntie jäi hieman lörpöttämään. Jostain syystä en saanut mekon väriä oikeaksi kuviin, enkä kyllä oikein osaa kuvailla, minkä värinen tämä sitten oikeasti on. Tumma, vihertävä turkoosi? Jadenvihreä? Jotain sellaista.

Seuraavana myöskin siskon vanha paita, jota olen jo pitkään hillonnut kierrätysompelua varten. Kaava löyty Ottobresta 3/16, malli 12. Hapsut sopivat sulkaprinttiin täydellisesti. Hihojen reunan saumuroin ja käänsin ulospäin pari kertaa, sitten vielä ompelin parilla pistolla taitteen kiinni. Tästä tuli ihan suosikkipaitani, teen varmasti Liljalle lisää tällä mallilla. Ensimmäisen pesun jälkeen hapsut rullautuivat enemmän ja ovat nyt huomattavasti selkeämmät. Malli levenee reilusti alaspäin, mukavan väljä kesäteeppari siis.

Viimeisenä tuhosin pari äitini paitaa. Kuviollinen kangas on jotakin joustamatonta, pinkki kangas trikoota. Kaava on samasta lehdestä kuin hapsupaita, OB 3/16, malli 3. Takana on pisaran muotoinen halkio, jossa pienet, ommeltavat nepparit kiinnityksenä. Pinkin trikoon jämistä tein vielä settiin sopivan rusettipannan. Setti on söpö kuin mikä, mutten oikeasti kovin käytännöllinen. Panta ei pysy päässä hetkeä kauempaa, ja paitakin päällä ollessaan laskeutuu jotenkin hassusti. :D Toivotaan, että nämäkin silti päätyisivät käyttöön joskus.