Kategoria: Valmiit 2016

Vauvalle pesä

Näitä on ollut nyt joka paikassa. Minä olin reilusti aikaani jäljessä, kun huomasin vasta helmikuun Suuri Käsityö-lehdestä tällaisen. Päätin silloin, että teen meidänkin vauvalle pesän. Tässä vaiheessa innostuin ompelemaan enemmänkin ja liityin Facebookissakin muutamaan ompeluryhmään. Siellä näitä unipesiä – babynestejä – oli toinen toistaan hienompia. Omani tein tylsästi täysin SK:n ohjeen mukaan, vaikka ensin ajattelinkin, etten applikoi pupua pohjaan. Mieli kuitekin muuttui senkin suhteen. :)

babynest3

Tähtikuvioinen puuvillakangas on tilattu Kankaita.comista, pupu taas on vanhasta lakanasta. Tämä on ensimmäinen applikointini, eivätkä viivat ole ihan suoria. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan olen oikein tyytyväinen työhöni. Raskausaika on tehnyt minusta paljon suopeamman itseäni kohtaan, en enää yritä olla täydellinen joka asiassa. Ja on kyllä pakko sanoa, että se helpottaa elämää kummasti. ?

Applikointi suoritettiin liimaharson avulla, joka teki palojen yhdistämisestä melko helppoa, ainakin pupu pysyi paikallaan, vaikka ompeleeni vähän vikuroivatkin. Nauhakujan ompelua pelkäsin hiukan etukäteen, mutta se onnistui loppujen lopuksi aika kivastikin. Vanun tikkaus taas oli ihan oma lukunsa, olisi pitänyt harsia se kunnolla kiinni ennen ompelua. Nyt laitoin vain muutamia nuppineuloja ja ompeleen lopussa ylä- ja alakappaleet heittivät monta senttiä. Purkaminen oli vaikeaa, kun ommel oli uppoutunut vanun sisälle jonnekkin teille tietämättömille, joten purkasin ja ompelin pieniä pätkiä kerrallaan. Työ ei lähtenyt oikenemaan, joten tein päällikappaleeseen muutaman rypyn yläreunaan. Melkein heti sen jälkeen käänsin työn ympäri ja oho, pohjakappaleessa oli taite! Tietenkään ne eivät sitten sopineet yhteen. En purkanut enää uudelleen taitetta enkä ryppyjä, vaan annoin olla, ne ovat kuitenkin melko huomaamattomia.

babynest1

Pesä on ollut valmiina jo tovin, mutta kuten moni muukin työ, se on odotellut vuoroaan blogiin pääsyn suhteen. Olen yrittänyt päivittää monipuolisesti kaikkea, mutta vaikeaa se on, kun valmistuneet työt ovat kategoriaa ompelu ja vauvalle. Nyt tosin minulla on työn alla itselleni paita, sekä kaava valmiina mekkoa varten. Tämän aamun olen tulostanut, teipannut ja piirtänyt kaavaa valmiiksi, sillä mekkoon pitäisi sunnuntaina pukeutua. Raskausviikolla 37 tuo lattialla konttaaminen ja kaavojen piirtäminen on vaan melko vaikeaa ja tuskallistakin, joten ihana äitini leikkasi kankaan minulle tänään, ettei tarvitse enempää kärsiä. ❤ Kaava itsessäänkin on kyllä melkoinen, että nähtäväksi jää, syntyykö siitä ikinä mekkoa.

babynest2


Babynest / unipesä vauvalle

» Ompelutyö numero 7 vuonna 2016.
» Kaava Suuri Käsityö 2/2016 

Samalla linjalla jatketaan

Hame-vatsa-kuvilla mennään tänäänkin. Tämän meinasin esitellä kyllä vähän myöhemmin, mutta en ole vielä ehtinyt (viitsinyt) ladata tietokoneelle asti kuvia muista töistä. Saati sitten edes kuvata kaikkea. Toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneitä tähän vauva-raskausteemaan, joka blogissa nyt on pinnalla, lupaan palata ruotuun heti, kun saan kaikki suunnittelemani jutut tehtyä. Sairaalakassiinkin ajattelin pakata lankaa ja puikot ihan vaan omia sukkiani varten, pikkuisella toivottavasti siihen mennessä on jo kaikki valmiina.

Viime viikolla kaipailin itselleni edelleen jotain päällepantavaa ja päätin surauttaa pikaisesti ihan vaan perushameen. No, ei se niin pikaisesti sujunut, mutta hame syntyi silti. Harmaa kangas on Noshin farkkucollegea, musta trikoo taas jokin jämäpala Kankaita.comilta. Kaava on pari eri kokoista suorakaidetta omien ympärysmittojeni mukaan. Taskun kaavan piirsin laiskuuttani lautasliinaan, kun en jaksanut hakea parempaakaan paperia. ?

Hameessa on siis joustavaa kangasta vyötäröllä ja hameosa on rypytetty siihen sopivan mittaiseksi. Rypyttäminen olikin muuten haastava homma, mutta onnistui lopulta Facebookin Saumanvara-ryhmän avustuksella. (Mikä ihana paikka! ❤) Vyötärökaitaleen jouduin kerran purkamaan irti epäonnistuneen rypytyksen vuoksi, mutta omasta mielestäni se oli ihan hyvä saldo. ?

Hameen muotoutuessa se kaipasi mielestäni vielä jotain jujua, joten päätin opetella taskun tekemisen. Ihan yksinkertaisen päällitaskun vain, mutta kuitenkin. Vaatimattomasti halusin pyöreän taskun, joten etsin suosiolla lisäohjeistusta tekoon. Apu löytyi kirjastosta lainassa olleesta Suuri Käsityö – Vaateompelijan käsikirja-opuksesta. Ensin kanttasin taskunsuun samalla mustalla, jota vyötärökaitalekin on, sitten pyöreä tasku piti rypyttää käänteestä, jotta se asettui kauniisti paikalleen. Apulangalla, nuppineula-armeijalla ja silitysraudalla tämäkin onnistui melko kivuttomasti, vaikka inhottavaa näpräämistä olikin. Neulasin taskut paikoilleen ja surautin reunan rouheasti kahteen kertaan, enkä kovin millintarkasti edes. Mielestäni se sopi tämän hameen tyyliin.

Sitten hame olikin valmis! Oikeastihan tähän meni monta päivää, tein ensin toisen taskun ja parin päivän päästä aloin miettimään, että mites se tulikaan tehtyä. Samoilta ne kuitenkin näyttävät, eli tavoite saavutettu. Plussana vielä se, että olen tosi tyytyväinen hameeseen, eli tavoite saavutettu ja ylitetty siltäkin osin.


Perushame taskuilla

»  Ompelutyö numero 6 vuonna 2016.
» Kaava omasta päästä.

Vauhti hidastuu, kiire kasvaa

Tänään raskausviikkoja on kasassa reilut kolmekymmentäviisi ja se alkaa näkymään yleisvoinnissakin. Muutaman päivän ajan olen kärsinyt melko kovista liitoskivuista, jotka ovat tuoneet muassaan väsymystä. Koirien kanssa kävely on hidasta ja tuskallista. Kaikki liikkeet ovat hitaita ja tuskallisia. Lopputulos on kuitenkin kaiken arvoinen, vaikka toivonkin, ettei tulokas anna odotuttaa itseään ainakaan kovasti lasketun ajan yli. Liikkeiden hitaus ja vaivalloisuus aiheuttaa murhetta, sillä pää olisi pirteä ja tekemistä riittäisi vielä näiksi viimeisiksi viikoiksi, mutta kroppa ei pysy mukana vauhdissa. Minulla ei ole esimerkiksi yhtään imetyspaitaa, joten ehdottomasti pitäisi tehdä. Sellaisen kaavaa ehdin tuossa eräs yö visioimaankin, kun uni ei tullut. Seuraavana aamuna piti sitten heti muokata raskaustunikan kaavasta imetystoppi. Leikkasin kankaatkin jo, mutta homma tyssäsi sopivan ompelulangan puutteeseen, keskiviikkona tie vie kangaskauppaan, jolloin toivottavasti työt taas jatkuvat. Ihanan raskaustunikan ompelin itselleni kuitenkin jo yli viikko sitten, ja tänään on sen vuoro astua parrasvaloihin. Ja tosiaan, ne valot osoittavat vaan tunikaan, sillä minä en kuvauksissa ollut hehkeimmilläni. ?

Alunperin tunikassa oli myös ”imetysluukku”, mutta huomasin vasta vaatteen valmistuttua, että kangas olikin kovin ohutta ja imetysosio (miksi sitä kutsutaan?) kuulsi läpi inhottavasti. Kaava kaipasi muutenkin pieniä muutoksia sinne tänne, joten leikkasin imetysosan vain ronskisti pois. Uusi yritys sitten seuraavaan versioon. Raskausaikana tunikan alle voi hyvin laittaa topin, jolloin kaula-aukkokin pysyy säädyllisissä rajoissa. Tämän reilu viikon aikana tästä on tullut yksi lempparivaatteistani, viihdyn nimittäin mainiosti kotosalla legginsseissä ja villasukissa. Kuitenkin ulkona käydessä tunika ylettyy juuri sopivasti takapuolen yli, ettei tarvitse erikseen pukea housuja jalkaan. Alkuperäisessä kaavassa helman pituus on vain paita- ja mekkomittaan, mutta piirsin lisäksi tämän välivaihtoehdon, joka toimii itselläni parhaiten.

Ompelu oli melko helppo juttu, ohjeet olivat selkeät ja työ eteni jouhevasti. Ylä- ja alaetukappaleiden rypytyksetkin olivat helppo homma, sillä kaavassa oli selkeästi merkitty laskosten kohdat ja koot, eikä tarvinnut ihmeellisemmin mittailla ja kikkailla mitään. Laskos kaavan merkitsemään paikkaan, neula päälle ja seuraavan kimppuun. Helppoa kuin mikä. ☺ Seuraavaan versioon pitää tosiaan tehdä muutamia muokkauksia, jotta tämä istuu paremmin omalle kropalleni, mutta muuten olen todella tyytyväinen kaavaan, tämän mukaan tulee varmasti lisääkin ommeltua. Valitsin M-koon, mutta koko oli silti paikoitellen melko reilu, vaikka minäkin olin mittaavinani sen sopivaksi. Kaavaa kannattaa siis mittailla ja sovitella enemmänkin kuin rinnanympäryksen puolesta.

ompeluvinkki


Raskaustunika

× Ompelutyö numero 5.
× Kaava Megan Nielsenin Amber.
× Koko M

 

Pikkuneidin liivihame

Melko neutraaleissa ja käytännöllisissä vaatteissa olen pitäytynyt, mutta koska meille tyttöä lupailtiin… Niin pitäähän häntä olla odottamassa edes yksi mekko. :) Tai virallisesti siis liivihame. Mitä eroa on liivihameella ja mekolla?

Tässäkin ompeluksessa oli monenmoista juttua, jota en ole koskaan tehnyt. Joihinkin kohtiin olen todella tyytyväinen ja joihinkin taas en. Ensimmäistä kertaa tein tuollaisen halkion taakse, sekä myöskin kanttaaminen oli ihan uusi juttu. Kanttaaminen itsessään oli aika helppo homma, nämä tehtiin ihan vain yhdellä taitteella, eli risareuna jäi nurjalle puolelle näkyviin. Kaksoisneulalla tikkasin puoliksi kantin puolelta ja puoliksi itse vaatteen puolelta, mihin en ole kovin tyytyväinen. Jotenkin ajattelin, että kantti asettuu kauniimmin siten, mutta jälki jäi vähän nuhjuisen oloiseksi.

liivihame2

Halkio onnistui yllättävänkin hyvin siihen nähden, että sen osalta en oikein ymmärtänyt ohjettakaan. Kanttaukseenkin käskettiin tehdä muotolaskos pohjalle, mutta minulla taisi tulla ihan vaan ryppy. :D Pääntien kantti jäi hieman lyhyeksi, ja jouduin soveltamaan painonapin kanssa, se kun ei tuntunut sopivan oikein mihinkään kohtaan. Koitin tavallistakin nappia, mutta napinläpi ei ottanut onnistuakseen. Jälkeenpäin tajusin, että helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi laittanut pienen ommeltavan nepparin. Ensi kerralla muistan sitten.

liivihame1

Tätä raidallista trikoota olen säästellyt itseäni varten, mutta nyt se halusikin päätyä vauvanvaatteeksi. Ja oikein kivaltahan se näyttää valkoisen perusbodyn kanssa. Tuleva pikkuneiti kun syntyy huhtikuun puolivälin paikkeilla, niin jotain hameen alle tarvitaankin, ettei tule vilu. Pitänee testata, saisiko kankaan jämistä vielä vaikka topin itselle, kunhan vaatekokoni taas vakiintuu joksikin. Tosin nyt olen innostunut PDF-kaavoista, ja ostinkin itselleni jo yhden raskaus- ja imetysmekon/paidan kaavan. Vielä en ole ehtinyt sitä testaamaan, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus. :)


Liivihame

× Ompelutyö numero 4.
× Kaava Suuri Käsityö 8/2014, numero 18: liivihame.
× Koko 50-56cm.

Liian monta rautaa tulessa

Pää pursuaa ideoita ja kaikenlaista haluaisi tehdä. Tuttua varmaan muillekkin? Minulla oli pitkään vain yksi neule kesken ja sitä tikuttelin tyytyväisenä. Vauvan turvaistuinpussi on kuitenkin melko pitkäveteistä neulottavaa ja otin työhön rinnalle vähän sitä ja tätä ja tuota ja… Sitten innostuin ompelemaan pitkästä aikaa ja kaikenlaista pitäisi saada ommeltua, mutta lankatöitäkin pitäisi tehdä, ettei blogi täyty pelkästään ompelusta. Ja sitten selkäkin kiukuttelee, enkä pysty tekemään mitään asiaa pitkään, kun paikallaan istuminen on tuskallista. Jos ynnäätte nämä kaikki, voitte kuvitella, miten meillä tasot pursuavat vähän sitä sun tätä käsityövermettä. ? Mies on kyllä ihmeen ymmärtäväinen, eikä ole ikinä tainnut sanoa mitään poikkipuolista sanaa harrastusmateriaaleihini. Tällä hetkellä hän taitaa olla vaan tyytyväinen, että saan aikani kulumaan mukavasti kotona ollessa.

saarystimet1
Keväinen fiilis toi pirteän keltaista taustakankaaksi – toimii! ?

No, kyllähän minä jotain olen saanut valmiiksikin asti. Tekaisin nimittäin välityönä ruttusäärystimet Isoveljestä. Niin helppo kun tämän pitikin olla, joudun purkamaan säärystimet kahteen otteeseen, ennen kuin alkoi sujumaan. Ruttu ei millään asettunut oikein, vaan ensin neuloin sen väärältä puolelta (miten voi olla mahdollista?), sitten neuloin sen oikein, mutta aloin kuitenkin epäilemään oikeellisuutta ja purin. Vaikkei olisi tarvinnut. Kolmas kerta toden sanoi ja varsi alkoi edistymään. Seitsemän ruttukerrosta sai luvan riittää, sitten alkoi ilmaantua kyllästymisen merkkejä ja päätin jättää varren siihen. Muutama ainaoikein-kerros ja joustava päättely perään. Ta-daa, valmiit säärystimet. Pitkästä aikaa neuloin jotain näin yksinkertaista ja nopeaa ja valmis työ piristi mukavasti.

Ravelryn projektisivulle kirjoitin pikaisen ohjeen rutun neulomiseen ja samalla näihin säärystimiin. Omalla, tiukahkolla käsialallani näissä olisi melkein saanut olla muutama silmukka enemmän, niin vartta olisi voinut huoletta jatkaa vielä pidemmäksi (jos kiinnostusta olisi riittänyt). Nämä ovat muuten ensimmäiset säärystimeni vuosikausiin, mitenköhän olen pärjännyt ilman?


Ruttusäärystimet

⇒ Työ numero vuonna 2016.
Lankana Novita Isoveli graffiti.
⇒ Säärystimen ohje omasta päästä, rutun ohje netin syövereistä.
Projekti Ravelryssa.