Kategoria: Valmiit 2015

Äitienpäivälahjat

Leikkausta edeltäneessä tohinassa jopa äitienpäivälahjat ovat jääneet esittelemättä… 😇 äitini pyysi jo aiemmin, että hän saisi äitienpäivälahjaksi oman jättisydämen, vielä kotona asuva siskonikin kun sai oman, ja sydän kuulemma on oikein hyvä niskatyyny. :) No tottahan äidin toivetta piti kunnioittaa, ja tehdä hänelle tyyny. Tähänkin muokkailin ohjetta hieman, ja tällä kertaa olin myös aika tyytyväinen ohjeeseen ja sydämen kaariin! Muuten tyyny on tehty samalla tyylillä kuin entisetkin, viisinkertaisella seiskaveikalla ja numeron 10 puikoilla.

Lisäksi vein tietysti kortit äidille, kahdelle mummulle sekä vielä isomummullekin. Jokainen sai vielä lisäksi itse kasvattamani chilin. Korttiaskartelun suhteen meinasi tulla hieman kiire, joten tein nopeat ja yksinkertaiset teekuppikortit. Kuppikuvion etsin netistä, tulostin ja muokkasin hieman. Paperit kaivoin omista arkistoistani, joten kaikki materiaalit olivat nopeasti kasassa. Pikaisen leikkaa-liimaa-askartelutuokion jälkeen ujutin kuppeihin vielä teepussit, jonka jälkeen kortit olivatkin jo valmiit. Chilit istutin ruukkuihin, ja liimasin niihin pienet nimilaput muistutukseksi.

Äitienpäiväkortti

Kaiken kaikkiaan äitienpäivälahjani olivat melko helppoja ja yksinkertaisia, mutta kaikki saajat vaikuttivat ainakin tyytyväisiltä. Ja kyllähän minä heidän chilejään hoivasin jo pitkään ennen äitienpäivää. 😉

Jättisydän part. 2

inkansydan4

Huhhuh, taas on kulunut liian pitkä aika viime kirjoituksesta. Eipä sen puoleen, että mitään olisi erityisemmin valmistunutkaan. Toinen tekemäni jättisydän on kuitenkin valmistunut, ja matkannut uuteen kotiinsakin jo viime kuun puolella. Tästä kyseisestä yksilöstä tuli nimittäin pikkusiskoni syntymäpäivälahja. Jälleen lankana viisinkertainen 7 veljestä ja numeron 10 puikot. Hassua, kuinka paljon langan väri voikaan muuttaa neuletta. Ensimmäinen jättisydän oli tumma, väritykseltään jotenkin traaginen, ja silti kaunis. Tämä seuraava taas on ihan eri maata, raikas, keväinen ja iloinen.

inkansydan2

Kuviin en saanut millään tallennettua oikaa väriä, kirkas vihreä näkyy aina jollakin tapaa väärin, eikä lainkaan niin kirkkaana kuin pitäisi. Kirkkaan vihreän lisäksi sydämessä on keltaista, kevään vihreää ja valkoista. Tälläkin kerralla neuloin sydämen ensin oikealta puolelta, ja tulin siihen tulokseen, että kauniimpi se on nurja puoli ulospäin. Värit yhdistyvät toisiinsa huomattavan paljon paremmin nurjalla puolella. Harmi, etten kummassakaan sydämessä huomannut ottaa kuvaa oikealta puolelta.

inkansydan1

Näin isoon sydämeen ei kirjassani ollut ohjetta, joten suurensin alaosaa vain niin pitkälle kuin hyvältä tuntui, ja sovelsin sitten sydämen kaaret. Viime sydämestä kirjoitin kyllä ohjeen muistiin, mutta en ollut siihen täysin tyytyväinen, ja kaventelin tässä sydämessä eri tavalla. Täysin tyytyväinen en kyllä ole tähänkään, joten ehkä ensi kerralla?

Sydäntilauksia on sadellut muutamia, äitini haluaa yhden, yksi serkulle ja yhden voisin tehdä itsellenikin.. Saa nähdä koska se oma sydän mahtaa valmistua. ;) Tosin olen alkanut jo vakavissani miettimään, että teen itselleni uudet villasukat, niitä kun alkaa olemaan niin onneton määrä. Tekemistä riittäisi siis ihan tarpeeksi, aikaa vaan ei millään. Viime aikoina olen muutenkin juurtunut vain pariin ikuisuusprojektiin ja pieniin, yhden illan askarteluihin. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja tosissaan tehdä neuleita valmiiksi, että pääsisi seuraavien pariin taas.

Jättisydän part. 2
➾ Työ numero 6 vuonna 2015
➾ Lankana Novita 7 veljestä
➾ Lankaa kului n. 450g

inkansydan3

Ompelua pitkästä aikaa

Jokin aika sitten innostuin ompelemaan pitkästä aikaa, mutta homma kaatui heti alkumetreillä. Olin valinnut mallin lehdestä, katsonut kankaan ja pyytänyt äitiä henkiseksi tueksi. Ja himputin ompelukone alkoi jälleen kerran kiukuttelemaan! Tällä kertaa menetin hermoni siihen lopullisesti, ja lähetin huoltoon koko koneen, ja sillä tiellä se on nyt kuukauden päivät ollut. Mikään ei syö innostusta niin tehokkaasti kuin temppuileva kone. Ompelu jäi siis täysin vaiheeseen siltä päivältä, mutta seuraavana päivänä pakkasin kimpsut ja kampsut, ja lähdin äidin luokse ompelemaan, ja paita alkoi edistyä.

Paidan kaavat ovat Suuri Käsityö-lehdestä, mutta valitettavasti en nyt millään muista lehden numeroa. Lehdessä paita oli tehty collegesta ja tekonahasta, mutta minä valitsin omaani perinteisen trikoon. Koska harmaata trikoota oli vähän liian vähän, hihat tehtiin pinkistä trikoosta, jota taas on aivan liikaa omiksi tarpeiksi. Pitäisi keksiä siitä vielä jotain, mutta väri on niin kirkas pinkki, että se sopii mielestäni enemmänkin juuri tehosteeksi, joten ei sitä paljoa kulu. Puseroon jouduimme tekemään vielä takakappaleeseen sauman keskelle, että saimme harmaan trikoon riittämään, mutta mielestäni siitä tuli vain kiva yksityiskohta.

Tietysti paidan olisi voinut vaikka silittää ennen kuvaamista… Ompelijana olen vielä niin noviisi, että jokainen ompelus opettaa minulle paljon. Tämän paidan kanssa harjoittelin muun muassa kaavojen muokkaamista, kun pääntie jäi hieman ”hölöttämään”. Seuraava samoilla kaavoilla tehty paita on siis paljon istuvampi. Tein myös ensimmäiset raglanhihat, sekä ensimmäiset muotokaitaleet. Ja mikä parasta, jälleen huomasin, että eihän se olekkaan lainkaan niin vaikeaa.

Nyt siis odottelen ompelukonetta huollosta, sekä kangaslähetystä Saksasta. ;)

Fanipipo isälle

Virallisestihan tämä pipo on vielä joululahja, mutta tavallaan ei… Ajan ja ideoiden puutteessa annoin nimittäin isälleni jouluna lahjakortin, jolla hän sai valita itselleen mieluisan neuleasusteen lahjaksi. Ja isähän tilasin. Minä odotin tilauksena ehkä villasukkia, tai jotain peruspipoa, mutta isähän halusi pipon, jossa on hänen suosikkijoukkueidensa logot. Hups.

Ei siinä auttanut sitten muu kuin tehdä. Ensimmäisenä liitin logon neuleruudukkoon Photoshopin avustuksella ja tulostin sen. Sitten väritin kuvan päälle neulottavat ruudut, ja piirsin vielä koko systeemin puhtaalle ruudukolle. Ja toiseen logoon sama homma. Isojen kuvioiden suunnitteleminen ja piirtäminen on yllättävän aikaavievää, vaikka on mallikin valmiina, mutta kun mallin avullakin kuviota pitää hieman sommitella ja ihmetellä oikean näköiseksi, kun luonnollisestikaan pipoon kuvaa ei saa niin tarkkana.

Kun kuvio oli valmis ja selkeä, tulikin vastaan isompi ongelma. Itse pipon tekeminen. Ohjetta ei tietenkään ollut, lanka oli aivan vierasta, ja selkeää suunnitelmaa toteutuksesta ei ollut. Ensin aloitin pipon yksinkertaisella langalla, tein kiltisti mallitilkut ja kaikki, mutta silmukoiden laskeminen tuotti ongelmia – piposta tuli aivan liian suuri. Ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen viivyttelin pipon tekoa vaikka kuinka, se tuntui liian vaikealta. Dropsin sivuilta löysin kuitenkin ohjeen kaksinkertaisella Alpacalla neulottuun peruspipoon, ja nappasin siitä silmukkamäärät. Joskus olen netistä bongannut vinkin, että intarsianeuletta voi neuloa myös ”suljettuna” neuleena langankierroilla avustettuna, ja päätin kokeilla sitä. Sauma jäi tietenkin näkyviin, mutta loppujenlopuksi se on mielestäni kohtuullisen siisti ja tasainen sauma, eikä haittaa. Tulevat intarsianeuleet neulon varmasti tällä tyylillä jatkossakin.

Pipo eteni pikkuhiljaa, eikä purkamisilta vältytty. Ensimmäiset kerrokset olivat todella vaikeita pysyä kärryillä kuviossa, mikä kohta, kumpi kuvio, minne suuntaan olen menossa, jne. Mutta ensimmäisten kerrosten jälkeen homma alkoi sujua. Piposta näki jo kumpaa kuviota on tekemässä, minne suuntaan menossa ja mikä kerros. Huh! Tekniikaksi valikoitui lopulta – pakon sanelemana – sekoitus intarsianeuletta ja kirjoneuletta. Pitkien langanjuoksujen kohdalla vaihdoin intarsiaan, lyhyemmissä kirjoneuleeseen. Pipossa oli parhaimmillaan kiinni toista kymmentä pikkukerää, eikä minulla ollut hajuakaan, että minne ne kuuluvat ja miten ne saa selvitettyä joskus. :D Tosin, mitä pidemmälle pipo eteni, sitä helpompi sitä oli tehdä, ja loppua kohden neulontavauhti kasvoikin melkoisesti. ;) Kirjoneulekin on siitä huono, että sitä on vaikea lopettaa. ”Minä ihan tämän seuraavan kerroksen vielä teen..” Tuttua, eikö?

Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)
Kuvausassistentti tarkkailemassa työn laatua. :)

Kaventelin pipoa matkan varrella aina kuin siltä tuntui, ja aina kuin muistin. Pääasiassa kavensin neljä silmukkaa aina kerroksella, mutta kuvioiden vuoksi kavennuskohdat vaihtelivat suuresti. Koska suunnittelin kuviot yksinkertaisella langalla neulottavaksi, ne olivat hieman isohkoja kaksinkertaiselle langalle, ja jouduin kuvioiden loputtua kaventamaan aika rajustikin. Tämän vuoksi koira- ja kettuparkojen korvat menivät rullalle vähän väärään paikkaan. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, enkä alkanut purkamaan enää, en olisi purkanut mistään hinnasta enää tuossa vaiheessa.. Intarsia- ja kirjoneuleiden vaihtelun vuoksi neulepinta jäi hieman epätasaiseksi kostutuksesta huolimatta, mutta parempaakaan tyyliä en pipon toteuttamiseen keksinyt. Mikäli jollain on ideoita, otan mielelläni niitä vastaan.

Vaikka epätasaisuus itseäni hiukan harmittikin, ketään muuta se ei ole tuntunut vaivaavan. Onnellinen lahjansaaja päivitti heti Facebookkiin kuvia uudesta pipostaan, ja kehuja kertyi mukava määrä. Parasta neulelahjan antamisessa on, kun saaja tykkää, ja suuri plussa on, kun muutkin tykkäävät. Silloin tietää, että on onnistunut. :)

Lukko-Salba-fanipipo
Työ numero 5 vuonna 2015
Lankana Drops Alpaca
Lankaa kului n. 100g

Ohje koiran kauluriin

Huh! Taas on kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt koko blogia edes vilkaista. Pystyssä näyttää olevan edelleen, ja kävijöitäkin on ollut mukavan tasaisesti, vaikka viime postauksesta alkaa jo pari viikkoa olla. :) Hieno juttu siis! Jostain kumman syystä minulla on vaan ollut keskittyminen kateissa, eikä juttukaan ole tuntunut luistavan. Monia asioita on kuitenkin jo kirjoitettavana, eli eiköhän postauksia taas ala tulla.

Tänään on vuorossa koiran kauluri, johon jo Joustava päättely-ohjepostauksessa viittasinkin. Suunnittelin kaulurista jämäkän, jotta se pysyy ylhäällä suojaamassa niskaa hieman vahdikkaammassakin menossa. Langaksi päätyi paksu, täyttä lammasta oleva lanka.

kauluri2

Ajatus kaulurista syntyi, kun koiran muut kaulurit eivät millään pysyneet ylhäällä, vaan muutaman käytön jälkeen ne venyivät hieman, ja valuivat alas kaulalle. Tällä kyseisellä koiralla kun on todettu niskassa nikamavälin kaventuma, ja lämmikkeestä kaulalla ei ole hyötyä tässä tilanteessa. Koiran kipuilu on tuntunut pahenevan aina kylmällä, tuulisella kelillä, joten päätin, että nyt on aika kehitellä koiralle lämmikettä, jotta voidaan talvellakin lenkkeillä täysipainoisesti. Tein kaulurista pitkän, jotta sen saa paukkupakkasilla suojaamaan myös korvia paleltumiselta, (joskaan koira ei tästä tyylistä pidä..). Kuitenkin kauluri on riittävän lyhyt, että sen saa jätettyä vain niskaan, jolloin korvat vapautuvat ympäristön kuuntelemiseen. ;)

kauluri1

Lanka päätyi minulle ihan vahingossa, äitini jämälankana, kun hänelle juttelin kaulurin tekemisestä, ja hän muisti jostakin työstä jääneen nöttöset tätä lankaa. :) Ikävä kyllä tarkempia tietoja minulla ei langasta ole, eikä äitikään muistanut langan alkuperää. Paksu lanka takasi työn nopean valmistumisen, ja kauluri päätyi lähes heti käyttöön. Muutaman käytön jälkeenkään kauluri ei ole venynyt liikaa, ja pysyy hyvin paikallaan. Kierretty joustinneule tekee kaulurista vielä hieman jämäkämmän.

kauluri3

 

Kaulurin ohje Ravelryssa!

 
 

Koiran joustinneulekauluri
Työ numero 4 vuonna 2015
Lankana tuntematon villalanka
Lankaa kului n. 65g
Ohje Ravelryssa.