Kategoria: Valmiit 2014

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.
Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa ”karvaisemman” vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.
Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.
Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.
VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.

Kevään viimeiset villasukat

Mahtavatkohan nämä olla kevään viimeiset villasukat? Ihan tavallisista sukista ei olekkaan kyse, joten nämä olisivatkin hyvä päätös taas yhdelle villasukkakaudelle. Nämä sukat ovat nimittäin koiralleni. 
Varsinaisesti näitähän ei enää tähän vuodenaikaan tarvita, edes minun palelevainen koirani. Näiden sukkien tarkoitus onkin suojata meidän seiniämme. Olen opettanut koirilleni temppuja naksuttimella, ja nyt vuorossa on valojen sammuttaminen. Muutaman hypyn jälkeen huomasin, että koirat ovat hieman liian pieniä, ja ne joutuvat auttamaan tassuilla. Muutaman kerran jälkeen myös seinässä näkyi jo selkeät jäljet. Asian ratkaisi siis jämälangoista tehdyt villasukat. 
Tossut eivät ole ihan niin jämäkät kuin halusin, mutta nämä ovatkin testiversio. Talveksi teen parannellut versiot, joihin tulee myös neppari. Koirani haalareissa on näet nepparin vastakappale lahkeissa, joten tossut saa niihin kätevästi kiinni. Pohjaan pitää myös ommella jokin kangas, jotta tossut eivät heti kastu. Onneksi tässä on aikaa parannella ja varioida tossuja, ehkä talveen mennessä olen saanut valmiiksi ne täydellisen sopivat tossut.


Testisukat

Viimeksi opiskellessani kirjoneuletta, aloitin kivan, helpon näköisen kuvion. Kuvio oli 16s leveä, ja halusin opetella kirjoneuletta nimenomaan pyöröneuleena, joten tein neljälle puikolle saman kuvion ja aloin etenemään pyöröneuleena. Kuvion valmistuessa huomasin, että hei, tässähän on sukan varsi! Kaikenlaista projektia kuitenkin tuppasi menemään yksinäisen sukanvarren ohi, joten se hieman jäi. 
Jossain vaiheessa tein toisenkin varren, ja kantapäätkin. Sitten homma jäi taas. Kunnes ensimmäiset ikinä valmiiksi saamani sukat hajosivat! Ne olivat ehdottomat suosikkini, sillä ne olivat ihanan löysät, ennen käsialan muotoutumista tehdyt. Sitten lopulta innostuin tekemään näihin jalkateränkin. Neuleessa oli normaalia isommat puikot ja normaalia enemmän silmukoita, ja siltikään en saanut aikaiseksi niin löysää kuin suosikkisukissani. Eivät nämä kuitenkaan liian kireätkään ole, ihan mukavan napakat.
Petroolinsininen lanka on 7veljestä, ruskea Kotikultaa. Väritkään eivät ole ne kaikista kivoimman näköiset, ruskeat ”eläinpilkut” sinisellä pohjalla? Mutta kun näistä piti tosiaan tulla vaan se harjoituskappale!

Lämmikettä tuoliin

Tälle viikolle en kirjoita Lauantai kuvina-postausta, sillä tämän lauantain aikana en ole ehtinyt tekemään mitään muuta kuin siivoamaan ja lenkkeilemään. Mitään kuvaamisen arvoista ei siis ole tapahtunut. Esittelyyn pääsevät siis tuolinpäälliset, jotka aloitin itseasiassa viime kesänä. Tein ne lähes valmiiksi asti, mutta sitten ne hautautuivat muihin töihin. 
Meillä on takapihalla puinen pöytä ja neljä tuolia. Etupihalle toimme nämä muovituolit, jotta niissäkin voi tarpeen mukaan istua. Muoviset tuolit ovat kuitenkin todella kylmät, ja muistinkin, että tällaiset UFOt ovat jossakin jemmassa. Viimeistelin nopeasti molemmat, ja sain ne paikalleen muutaman tunnin päästä aloituksesta, kovin paljoa ne eivät siis kesken olleet. 
Molemmissa on lankana Nalle, 3,5mm virkkuukoukulla virkattuna. Mittailin tuolin jalkojen paikat, ja tein niihin kohtiin ketjusilmukkanauhat, jolla päällisen sai solmittua kiinni. Reunoissa on muutama kerros kiinteitä silmukoita, ja kuten näkyy, sisusta isoäidinneliöitä. Yllättävän paljon nämäkin lämmittävät, vaikkeivat paksut olekkaan!