Kategoria: Ommellut 2014

16/31

Eipä minulla näköjään onnistu päivittäin bloggaaminen mitenkään. Kovin jäljessä aikataulusta en kyllä ole, että eiköhän haaste saada kunnialla suoritettua. Sunnuntaiaamuna halusin vihdoin toteuttaa myös Silmukan ytimestä-haasteen, jonka järjestävät Silmukan saalistus– ja Pipon ytimestä-blogit. Maaliskuun aiheena oli lempieläin. Minulle siis päivänselvä juttu, koira.

Jo ennen haastetta bongasin Suuri Käsityö-lehdestä ihanan koiratyynyn, ja halusin sen tehdä. Alunperin se oli tarkoitus tehdä koirille riepotettavaksi, mutta kaavoja piirtäessä hoksasin sen olevan kauhean iso. Työn edetessä hoksasin sen olevan myös kauhean suloinen, enkä raaskisi sita koirille antaakkaan.

Saumurilla hurauttelin ensin isompia tilkkuja kiinni toisiinsa, ja näistä paloista sitten leikkasin vartalon. Osia yhdistettäessä koira-raukalle tuli korvavamma, ja toinen korva repsottikin puoliksi irti. Siis ratkoja sauhuten avasin sauman ja tikkasin korvan takaisin paikalleen. Häntäkin jäi hieman kummallisesti sojottamaan sivulle, mutta eipä tuo haittaa. Silmiä en ainakaan vielä halunnut laittaa, jotta halittava pehmeys säilyy. ;) Haukku pääsi meidän sängylle vahtimaan taloa, ja lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen. :)

14/31

Vihdoin näyttösuunnitelmani on valmis ja hyväksytty. Olen jopa ehtinyt ompelukoneen ääreen. ;) Eilen uusi ompelukoneeni saapui, joten pitihän sitä jotain ommeltavaa keksiä. Verhokankaat saapuivat aiemmin tällä viikolla, ja ensimmäiseksi projektiksi otinkin olohuoneen valkoiset sivuverhot. Ongelmani on edelleen kankaan leikkaaminen suoraan, ja verhotkin taitavat olla vähän vinksallaan. Edelleen kuitenkin harjoittelen ahkerasti, ja verhoihin olenkin erittäin tyytyväinen.

Aamupäivän tosiaan kynin kieroja leikkuureunojani langansuoraan sen verran kuin uskalsin. Ylä- ja alareunoja en uskaltanut paljoa, kun pelkäsin ettei minulla ole verhoja kohta lainkaan. Taittelin, silitin ja mittailin käänteitä ja toivoin parasta, ja lopulta verhoistahan tuli ihan hyvät!

Ilmeisesti kuitenkin minulle tuli mittavirhe, tai mahdollisesti liika silittäminen kutisti kangasta vielä, sillä kuvasta näkee valkoisen verhon olevan muutaman sentin lyhyempi kuin ruskea. Mielestäni valkoinen on kuitenkin paremmalla korkeudella, joten taidan tuosta ruskeasta ottaa vielä hieman pois.

Verho on suunnilleen 140cm leveä. Meillä on olohuoneen seinä kokonaan ikkunaa, ja molemmissa reunoissa roikkuu nyt valkoinen ja ruskea leveä verho. Taidan ostaa näihin vielä lyijynauhaa alareunaan, jotta verhot laskeutuisivat kauniimmin. :)

Loin näihin ompelujuttuihini nyt uuden tunnisteen nimellä Ommellut 2014, jotta lajittelussa pysyy edes joku järki. Valmiit 2014-nimikkeen alta löytyvät siis käsityöt.

11/31

Kovin vähän olen vielä uskaltautunut leikkaamaan itse kaavoista, mutta muutamia valmiiksi leikattuja ja kesken jääneitä töitä olen saanut valmiiksi. Eräs takkiprojekti minulla on kesken vielä, mutta hyvällä mallilla sekin. Kaksi trikoopuseroa taas olen saanut valmiiksi ja kovassa käytössä ovatkin. Olen kovin huono käyttämään värejä vaatteissani, musta ja harmaa ovat ne perusvarmat valinnat. Puserotkin ovat siis mustia.

Kuten me kaikki tiedämme, mustaa on vaikea kuvata, ainakin puhelimella ja ilman kuvaajaa. Paidoista on siis kovin huonot kuvat, mutta eipä niissä paljon kuvattavaa olekkaan. Molemmat ovat ihan tavallisia mustia trikoopuseroita. Toisessa puolihihat ja toisessa pitkät hihat. Hihansuissa, helmassa ja pääntiessä on kaunis jousto-ommel, sillä koin sen helpoimmaksi tässä vaiheessa ompelu-uraani. Voi olla, että tulevissakin paidoissa pysyn jousto-ompeleessa, sillä omasta mielestäni se on kiva yksityiskohta muuten tavalliseen paitaan.