Kategoria: Ommellut 2014

Käsityöläisen ammattitauti

Monelle käsitöiden tekijälle varmasti tuttu vaiva, niska- ja hartiakivut. Olen kärsinyt niistä pitkään, makaan lähes joka ilta piikkimatolla, venyttelen, syön särkylääkkeitä ja kärsin. Helpotusta olen löytänyt kuitenkin yhdestä asiasta – liikunnasta. Jumppaan kuminauhalla, puunnerran ja sauvakävelen. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin vinkin, että jooga ja juoksu auttavat. Ennenkin olen joogannut, mutta nyt pistin tallennukseen AVAlta päivittäin tulevan Namaste Joogan. Tykkään kyllä joogasta, mutta siinä on vaikea rentouttaa esimerkiksi niskaa, kun kokoajan pitää seurata televisiota. Ehkä se helpottuu, kun oppii liikkeitä ja tekniikkaa. 
Tänään aamulla päätin myös aloittaa (tai ainakin kokeilla) juoksuohjelman. Tässä on rauhallinen aloitus, joka sopii minulle. Minulla on yliliikkuvat nivelet, jonka vuoksi esimerkiksi polvet kipeytyvät helposti. Lyhyillä hölkkäpätkillä aloittamalla toivon, että nivelet tottuvat, eivätkä kipeytyisi. Entistä paremmin pitää venytelläkkin. 
Onko sinulla niska-hartiavaivoja? Minkä olet löytänyt avuksi?
Juoksuohjelmaan liittyen päädyin hieman ompelemaankin. Tällaisella ilmalla pipo tuntuu olevan jo hieman liikaa, mutta korvat kuitenkin palelevat. Eräästä vielä esittelemättömästä työstä jäi yli trikoon pala, josta surautin nopeasti pääpannan. Aikaa ei mennyt juurikaan, ja lopputulos on mielestäni oikeinkin kiva, testikäytössäkin toimi oikein hyvin, lämmitti korvia, muttei hiostanut. Ja oli helppo tehdäkin!
(Olen lomalla, pahoitteluni meikittömästä ja muuutenkin hieman kyseenalaisesta ulkonäöstä.)

Tyynynpäälliset

Joku saattaa muistaa aiemmin tekemäni koiranpedit, eikö? Ostaessani näitä kankaita, otin hieman ylimääräistäkin. Tästä ylimääräisestä kankaasta syntyi tyynyjä. Ja vieläkin jäi yli. 
Ompelin yhtä yksinkertaisesti kuin aiemminkin, vetoketju oikeat puolet vastakkain – ei näkyvää saumaa, reunat saumurilla – siisti reuna. Ja ta-daa, kaksi valmista tyynynpäällistä. Kuten koirien tyynyissä, näissäkin on toinen puoli kuviollista kangasta siten, että toisessa kuvio on oranssi ja toisessa sinapinkeltainen. Toinen puoli kankaasta on ruskea. Molemmat kankaat ovat Jotexilta, kuviollinen oli tarjouksessa ihan muutaman hassun euron / metri. Ihastuin siihen heti, ja edelleen tykkään yhtä paljon. 
Sisustus tuntuu heti paljon yhtenäisemmältä, kun samat värit ja kuviot toistuvat sekä koristetyynyissä, että koirien tyynyissä. Tulevassa tupsumatossa toistuu myös nämä samat värit, valkoinen, oranssi, sinapinkeltainen, ruskea ja harmaa. Pienillä asioilla kodin ilmeittä voi piristää kyllä kovasti.
(Tosin, kuten pelkäsinkin, tämä kangas on erittäin huono valinta koirien peteihin vaaleutensa vuoksi. Onneksi päälliset on helppo pestä.)


28/31

Huomenta! Kelloja siirrettiin ja taas ollaan hieman lähempänä kesää. Lähestyvän kesän kunniaksi olen tuunaillut itselleni kesämekon. Käytän vaatteissani pääasiassa mustaa, välillä ehkä joitakin tehostevärejä, mutta musta roikkuu aina mukana. Kuitenkin minulle on jostain jahkaantunut kokonaan keltainen mekko (yöööök). Mekon mallista tykkään kovasti, mutta ikinä sitä ei ole tullut käytettyä.

Suuri Käsityö-lehdestä pongasin tuunausohjeen, josta sainkin idea. Leikkasin mekosta helman irti, sekä etsin vanhan, hieman jo kulahtaneen topin sille kaveriksi. Topin katkaisin rintojen alta. Sitten vaan osat yhdistetään, ja tadaa, sinulla on uusi mekko! Toisenkin tällaisen aion tehdä vielä, paita ja kangas ovat jo valmiina.

Tässä mekossa suosikkini on tuo leveä helma, kevyt kesämekko ei tosiaan saa puristaa tai rutistaa mistään, vaan sen pitäisi tuntua siltä, kun ei olisi päällä lähes mitään! Ja tämän kokoisessa helmassa ja käytöstä poistetulla topilla se vaatimus kyllä toteutuu. :)

Ikävä kyllä minulla ei taaskaan ollut mahdollisuutta saada kunnollista kuvaa, sillä avomieheni on kuvaajana vähän.. sanotaanko kiireinen? Hän napsaisee korkeintaan kaksi kuvaa, eikä katsokkaan valoa tai tarkennusta tai mitään muutakaan oleellista. Minun puhelimellani olisi vielä helppo ottaa kuva, kun suurimman osan tarvittavista jutuista se säätää itse, pitää vain malttaa hetki, jotta se tarkentaa oikein ja ottaa kuva. Silti ne eivät tunnu onnistuvan. Enkä viitsi häntä vaatiakkaan kuvaamaan tuntia yhtä mekkoa, niin helpommalla pääsen kun otan kuvat itse. :)

21/31

Ikuisuusprojektini on vihdoin valmis! Ompelin siis itselleni takin. Eipä se kovin hieno ole, pieniä virheitä siellä sun täällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna materiaali ja mallikaan ei ole ehkä se paras valinta minulle. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että sain sen tosiaan valmiiksi ja ihan itse! Tai no, äidin puhelintuella.

Vaikka tuskin tämän takin kanssa koskaan kotoa poistunkaan, sen tekeminen opetti minulle ompelemisesta ihan mielettömän paljon. Heti aloittaessa ongelmana olivat taskut, jotka sitkeästi purin pois varmaan kolme-neljä kertaa. Kun ne vihdoin olivat oikein, tajusin, että olin ommellut ne vuorikankaaseen (:D), ja samalla tajusin myös, että vuorikangas on leikattu väärin, kun siinä ne taskuaukot olivat. Taskut löysivät lopulta paikkansa, mutta kauniimpiakin olen nähnyt..

Seuraava ongelma ilmeni lauseessa ”poimuta hihojen pyöriöt”, anteeksi mitä? No, asia selvisi lopulta, mutta toteutuksesta ei sitten tullutkaan mitään. Tässä kohtaa homma tyssäsikin joksikin aikaa, kunnes uusi saumurini tuli. Saumurissa on näet differentiaalisyöttö, jonka kanssa sain jotenkin poimutettua hihat. Niistäkään ei tullut ihan niin kivat kuin kuvittelin, vaan saumurin sauma antoi periksi, niimpä valmiissa hihassa olikin muutamia isompia laskoksia, lukuisien pienten ja kauniiden sijaan.

Vetoketjun laittaminen sujui ihan hyvin, vaikka ensin neulasinkin sen väärinpäin. Siis niin, että se laitettaisiinkin kiinni ylhäältä. Onneksi en ehtinyt ompelemaan sitä, olisi ollut melko persoonallinen takki. :) Hihansuiden yhdistäminen sujui alkuun ihan hyvin, kunnes kääntäessäni huomasin, että ei se näin voi mennä, hihat olivat suista kiinni, mutta lenkkinä niin, etteivät ne millään sopineet itse takkiin. Ei muuta kuin soittoa äidille, joka opasti ujuttamaan hihat vuorin ja päällikankaan välistä, että ne saa yhteen.

Olen jo epäillyt, että minulla on jotain hahmotusongelmia, kun tuntui niin vaikealta saada kaikki oikein päin ja oikeat puolet vastakkain ja sitä ja tätä ja tuota. Ehkäpä tämä kuitenkin vielä ajan myötä helpottuu, eikä esimerkiksi ensi vuonna takkia tehdessäni se ole näin vaikeaa. :) (Kuvat eivät kyllä anna oikeutta takille, ei se oikeasti noin hirveältä näytä!)

19/31

Eilisen päivän väkertelin koirille uusia tyynyjä. Nämä olivat superyksinkertaiset, mutta mielestäni silti todella hienot! Kankaasta tykkään kovasti, ja onneksi sitä jäi yli, jotta saan sohvalle samaa sarjaa sohvatyynytkin. :)

Nämä ovat jonkin verran pienemmät kuin koirien vanhat pedit, mutta vanhat olivatkin sellaista luxusmallia, että vähempikin riittää. Kooltaan nämä ovat siis noin 70x70cm. Päällä on kuviollinen kangas, ja pohjalla ruskea. Molemmat kankaat tilasin Jotexilta. Sisällä on vielä lakanasta tehty sisätyyny, jonka täytin vanulla. Kyllä nuo näistä tuntuvat ihan tykkäävänkin, tai sitten miettivät, että ollaan nyt sitten paremman puutteessa näillä. :D Kiireessä nappasin ikävä kyllä kovin huonoja kuvia, mutta saavat nyt kelvata. Vielä joku päivä investoin kunnolliseen kameraan…