Kategoria: Yleinen

Mitä tänään?

Käsityöjuttuja. Sohvalla makoilua. Messuilua.

Torstaina luin jostain, että Turussa on Kädentaitomessut viikonloppuna. Hetken mielijohteesta ehdotin äidille, että lähdettäisiinkö katselemaan. Tänään otimme siis suunnan kohti Messukeskusta. Paljon näimme kaikenlaista upeaa ja joitain ihania juttuja tarttui myös mukaan. Alla olevassa kuvassa on taustalla metrin pala ihanaa trikoota, josta en varmaan ikinä raaski tehdä mitään. ? Paapon putiikista mukaan tarttui Handmade-nappeja ja jostakin toisaalta (jo unohtamastani kojusta…) Dropsin Baby Merino-lankaa. Näen jo silmissäni vauvan neuletakin vihreä-oranssiraidallisena! ❤ Vielä pois lähtiessä mielessäni kummittelivat Virkkuukoukkusen värityskortit, joten kurvasimme vielä niitä hakemaan ennen lähtöä.

messut1

Teeman mukaisesti olen itsekin kässäillyt. Aktiivisesti työn alla on vauvalle junasukat, joihin ehdin matkalla tehdä kantapäät. Nämä ovat tulossa ajatuksen pehmeästä Baby Merinosta myöskin, se onkin päätynyt yhdeksi suosikkilangoistani. Vähän passiivisemmin työn alla on ikuisuusprojekti turvaistuinpussi, jonka toivoisin saavani valmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta kun tuo palmikko vaan yksinkertaisesti tökkiiiiii… Yritys on kova silti. Viimeisenä projektina potkuhousut, joissa pienokaisen on tarkoitus kotiutua. Olen jo neulannut kanttaukset, mutten silti saa aikaiseksi surauttaa pöksyjä loppuun asti. ?  Lupaan, että hoidan ne valmiiksi viikonlopun aikana!

messut2

Mitäs teille tänään?

Vauvakutsujen antimia

Tämä postaus ei sisällä mitään minun tekemiäni käsitöitä, mutta sitäkin ihanampia käsitöitä läheisiltäni. Kiitos heille. ❤

Tämä postaus sivuaa blogini aihetta hyvin läheltä, jonka vuoksi tämän kirjoitankin. Lukijat jo varmasti tietävät, että meidän perheemme saa ensi kuussa vahvistusta pienen nyytin muodossa. Varsinaisia vauvakutsuja en halunnut järjestettävän, mutta en ole aivan varma, mitkä nämä sitten olivat? Mukavat illanistujaiset läheisimpien perheenjäsenten kesken, varmaankin. ;) Olen hyvin otettu siitä, että minun vuokseni olen ylipäätään nähty näin paljon vaivaa, enkä varmaankaan osannut sitä tarpeeksi ilmaista paikallaolleille. En ole raskauden aikanakaan ollut kovin herkkä, mutta seuraavana päivänä lahjoja kuvatessa tuli kyllä tippa linssiin. Mitä muuta käsityöihminen voi toivoa, kun tällaisia lahjoja? Teen mielelläni itsekin lahjaksi kaikenlaista, mutta silti on vaikea käsittää, että meidän vuoksi on nähty näin paljon vaivaa ja tehty näin upeita juttuja! Aikomukseni on kuitenkin linkittää tämä blogiteksti ainakin äidilleni, joten ehkä kiitollisuuteni välittyy tätä kautta paremmin.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt olisi. Kuvatekstit näkyvät, kun siirrät hiiren kuvan päälle tai klikkaat kuvan auki.

Ompelu – iloa ja surua

ompelu1Niin, miten on? Minun näkemykseni on, että riippuu hetkestä. Välillä aivan ihanaa, välillä saa repiä tukkaa päästään. Lukuisia kertoja olen aloittanut innoissani jotain projektia, silmissäni kuvat niistä lehtien ja blogien upeista luomuksista. No onko ihme, että tällä ompelutaustalla ei ihan sellaista saa aikaiseksi? Pitäisi vaan ymmärtää, että harjoitus tekee mestarin. Monet kuolaamistani blogeistakin ovat sellaisia, että kirjoittavat ovat ihan ammatti-ihmisiä ja ommelleet erilaisia juttuja vuosikausia.

Viimeisimmän ompeluvimmani aikaan olen kuitenkin huomannut, että jotain hyvää näistä raskaushormoneistakin seuraa. En ole nimittäin menettänyt hermojani lainkaan! Olen saanut aikaiseksi kahdet potkuhousut ja (melkein) yhden liivihameen, olen jopa soveltanut ohjeita ja ratkaisut kaksoisneulaongelman! Kaksoisneulani teki hyppytikkejä kamalasti, normaalitilanteessa olisin hetken päästä heittänyt pois koko neulan ja jättänyt työn siihen. Ehkä muutaman päivän päästä tikannut saumat siksakilla ja harmitellut, kun ei tullut hyvä. Nyt sain apua ongelmaani Käsitöiden ystävien vinkkipankista, suuri kiitos ihanille ihmisille, jotka auttoivat minua. Vaikkei mikään muu sitten auttanutkaan, kuin neulan vaihto. :D

Vauvanvaatteet ovat mahtavia harjoituskappaleita, ne ovat niin pieniä, että aikaa tai kangasta ei tuhraannu aivan hillittömästi, vaikka työ menisikin pieleen. Tosin pienuudella on haittapuolensa, on paljon vaikeampi yhdistellä pienenpieniä kangastilkkuja, kun vähän isompia. :) Olenkin nyt innostunut ompelusta uudelleen, kun se tuntuu onnistuvan paljon paremmin. Olen oppinut säätämään langankireyttä sopivammaksi, ja muutenkin ymmärtämään paremmin, miksi kone milloinkin tekee mitäkin. Välillä se tosin tuntuu olevan kiinni ihan mistä vaan – tai ei mistään – että jokin asia ei onnistu.

Siltikin – nyt olen vakaasti päättänyt oppia paremmaksi ompelijaksi. Fiilistelen edelleen muiden upeita luomuksia, mutten odota sellaisia omista käsistäni ihan vielä. ;) Lähiaikoina näette, mitä olen saanut aikaiseksi!

Voihan talvisukka

Joskus on niitä päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. No, minulla niitä on tainnut olla jo muutama peräkkäin. Talvisukkaprojekti eteni oikein kivasti varren loppuun asti, harmi etten huomannut missään kohtaa sovittaa sitä jalkaan – ei nimittäin mahdu.

Heti ensimmäinen pilven reunalla-kuvio kiristi niin paljon, ettei ollut muita vaihtoehtoja kuin purkaa. Koko vartta en sentään lähtenyt purkamaan, vaan poimin silmukat toisen kuvion päältä ja neuloin alun uudestaan. Ei kiristä enää ihan niin paljoa, muttei silti ole minun jalkaani sopiva sukka. Harmittaa, kun tykkäsin kovasti väreistä ja innoissani tein kerrankin jotain itselleni. No, suunnitelmat muuttuvat ja näillekkin talvisukille tulee kyllä käyttöä vielä.

Varsi on valmis siis, kantapään teen vielä, mutta sitten talvisukat saavat jäädä pariksi päivää paussille. Tilasin nimittäin sopivan kokoiset sukkapuikot ja jatkan niillä sukka kerrallaan. Uskokaa minua, kirjoneule ja magic loop eivät sovi yhteen. Varsinkaan jos on tiukka käsiala. Opin sen tälläkin kertaa kantapään – tai varren – kautta, toivottavasti ensi kerralla muistan, ja ymmärrän neuloa kirjoneuleeni heti alusta alkaen huolellisesti eikä helposti.

Lisäksi meinasin heittää tähän blogitekstin perään hienon Instagram-sliderin muiden ihanista talvisukista, mutta eipä sekään sitten onnistunut helposti, niin antaa olla. ? Saatte tyytyä minun sukkakuviini, klikatkaa tästä hashtagia #muitaihaniatalvisukat, niin näette upeita luomuksia. Minä taidan nyt tarttua johonkin yksinkertaiseen neuleeseen ja toivoa, että huomenna on parempi päivä. Nettikin pätkii.

Pikaiset kuulumiset

Hei taas! Käsi on nyt saatu ulos paketistaan, ja keskiviikkona on ensimmäinen fysioterapiakäynti. Varovasti olen jo virkkaillut tiskirättiä, ihan vähän vaan. 😉 Suunnitelmat ovat jo suuret, eli piakkoin bloginkin puolella näkyy taas oman aihealueensa postauksia. Ihan lähiaikoina nyt tuskin valmistuu kovin paljon neuleita, mutta joitakin ompelutöitä on jo suunnitelmissa. Lisäksi sairaslomani aikana olen ehtinyt laittamaan pihaa kuntoon, sekä kasaamaan ihanaa Filofax-organisaattoriani. Olen tutustunut sisältöihin paljon Etsyssä ja Pinterestissä, mutta lopulta päädyin tekemään osan sisällöstä itse. Ensi viikolla onkin luvassa postaus blogisuunnittelusta, jolloin jaan teille myös viikkopohjan bloggaamisen organisointiin. Sitä odotellessa kannattaa tutustua myös Pinterestin Filofax-tauluuni (ja toki muihinkin). 😊

Seuraa käyttäjän Tytti taulua Filofax Pinterestissä.