Kategoria: Koti

Pihaprojekti, osa 1

Jonkinlaista käsityötähän tämäkin on, vaikkei ehkä ihan sitä, mitä blogi pääasiassa sisältää… Viime vuoden puolella remontoimme asuntoamme sisältä, ja nyt kesän tullessa on aika siirtyä ulkopuoleen. Takapiha ei ole juurikaan ollut käytössä, ja sinne on kerääntynyt kaikenlaista romua, puutarhakalusteet ovat jo uusimisen tarpeessa ja laatatkin ovat jo aikansa eläneet. Lisäksi takapihan toisella puolella on ollut suuri kaninhäkki, joka purettiin viime kesänä. Jälkeensä häkki jätti epätasaisen maan ja rikkaruohoarmeijan. Nyt saimme tuttavalta pihakeinun, ja päätimme, että on aika laittaa takapiha kerralla kuntoon. Tästä tilanteesta aloitimme…

Koska avomiehelläni on paljon omiakin projekteja, ja minä haluan toteuttaa ideani heti, pyysin äitiä auttamaan pihan kuntoon laitossa, jotta sen saa valmiiksi mahdollisimman pian. Tarkoituksena on käyttää kolme lauantaita projektiin, jonka jälkeen pihan pitäisi olla uudelleen tasoitettu, laatoitettu ja reunustettu. Tosin ne laatatkin puuttuvat vielä. Teemme pihan molempiin reunoihin neliön malliset, noin 250cmx250cm-alueet, ja näiden väliin tulee kapeampi käytävä, johon takaovesta astutaan. Toisella neliöllä laatat olivat jo, joten pohjatyö tulee olemaan kohtuullisen helppo. Aloitimme siis pihan vaikeammalta puolelta, kaivamalla rikkaruohot ylös. Kaivamisen ja tasoittelun jälkeen reunustimme alueen tiilillä, ja teimme pohjan loppuun. Puolen pihan pohjatyö tehtiin siis yhdessä päivässä! Tehokasta toimintaa, vaikka itse sanonkin. 😊 Muutamassa tunnissa piha oli jo täysin toisen näköinen:

Ensi viikon aikana minun on tarkoitus jatkaa tiilillä reunustamista pieni matka, poistaa vanhat laatat, ja laittaa jo hiukan uusiakin. Suunnitelmissa on, että kun käteni leikataan kesäkuun ensimmäinen päivä, takapiha on valmis. Taka-ajatuksena tietenkin, että minä voin rauhassa löhötä uudessa pihakeinussa kuusi viikkoa auringonpaisteessa.. 😉 Pihaprojekti-sarja saa siis jatkoa viikon kuluttua!

Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt ”porras” menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)
Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.

Miljoona tupsua

Ainakin lähes. Alunperin tarkoitukseni oli esitellä tämä vasta parin päivän päästä, jotta postaukset hieman tasaantuvat, eikä joka päivälle tule jotain. En kuitenkaan malttanut pimittää tätä kauemmin, vaan halusin esitellä sen jo nyt.
Nimittäin minikeinutuolimme tupsupäällisen. Aloitin tämän jämälankaprojektina, mutta jämälankojen huvetessa, jouduin ostamaan lisää lankaa. Kahteen otteeseen. Mutta kun tästä oli tulossa niin hieno, etten oikeasti millään malttanut jättää sitä odottamaan sopivia jämälankoja. Tapojeni mukaan tämäkin työ on täyttä Novitaa. Isoveljeä, Nallea, 7 veljestä ja Helmiä, tupsukehikkokin on Novitan. Ohuimmat langat kerin ensin kaksinkertaiseksi, jotta säästyy aikaa ja vaivaa.
Välillä olin jo epätoivon partaalla, että eihän tuo valmistu koskaan. Päivä toisensa jälkeen sain vain pyöritellä tupsuja lisää ja lisää ja lisää.. Mutta eilen koitti se suuri päivä, kun huomasin, että tupsuja ei oikeasti puutu enää juurikaan! Innoissani aloin niitä tekemään, ja kuinkas ollakkaan, tupsukehikko hajosi. No, ei siinä mitään, toinen puolisko oli kahdessa osassa, mutta toimi se niinkin. Hetken päästä toinenkin puoli hajosi. Onneksi tupsuja ei ollut tehtävänä enää kuin kolme, joten sain nekin kyllä tehtyä, vaikka hieman vaativaa se olikin. 
Kun sain viimeise tupsut kiinni ja asettelin maton paikalleen, en voinut muuta kuin hymyillä. Katselin keinutuolia typerä irve kasvoilla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä, en ole koskaan saanut mitään noin suurta projektia valmiiksi! Ja siellä se nyt on, valmiina ja kauniina.