Virkkasinpas tuossa heijastimia oikein neljä kappaletta. Ripustusnauhoina käytin vanhoja kaulakoruja ja helmiä. Virkkaamisen jälkeen järkeilin, että pitäähän ne heijastimet nyt jotenkin saada muotoiltua ja kovetettua. No, minäpä fiksuna dippasin heijastimet ensin sokeriliemessä ja sen jälkeen virittelin ne nuppineuloilla kiinni superloniin. Tosiaan, ensin sokeriliemeen ja sitten superloniin….

Eihän minulla käynyt pienessä mielessäkään, että a) ne tarttuvat kiinni superloniin ja b) heijastimet ovat ulkokäytössä, jolloin ne myös kastuvat, jolloin kaikki vaatteet ovat aivan tahmeita.

Ehkäpä alan seuraavaksi pesemään heijastimia ja liotan ne seuraavaksi erikeeperissä paremmalla menestyksellä.

2 comments on “Aina ei voi voittaa”

  1. Jep, aluksi tämäkin tuntui ihan loistoidealta. Ja tuntui vielä siihen asti kun aloin irrottelemaan heijastimia, sen jälkeen mietinkin, että mistä tällainen loistoidea on peräisin?? :D

Vastaa