Kuukausi: marraskuu 2017

Vielä muutama paita

Vihdoin eilen uskalsin ajatella, että Liljan vaatekaappi ei näytä enää ihan täysin katastrofilta. Näyttäisi siltä että tytöllä alkaisi vihdoin olemaan jotain oikean kokoista päällepantavaakin. Tämä vuodenaika tosin ei ole käsityöbloggaajan ystävä, kuvia joutuu muokkaamaan aika rankasti, jotta niistä näkyisi jotain, joka taas vaikuttaa laatuun vielä rankemmin. Vielä kun valokuvaamiseen käytettävä aika on melko rajallista, joten räpsyt saavat nyt olla mitä ovat.

Aivan ihanasti kuvissa näkyy vähäisen luonnonvalon sekä hehkulampun valon kohtaaminen. Heppakangas on löytö Eurokankaan palalaarista, trikoota, mutta uskoisin seassa olevan jotain muutakin, hiukan liukkaan tuntuman vuoksi. Pääntien kanttaukseen käytin Mumintalon ohjetta, jota testasin aiemmin myös omaan paitaani. Sekä ulkonäköön että ompeluun saa kivasti vaihtelua erilaisella kantttauksella. Yleensä suosin kädenteillä myös resorikanttausta, jotta hiukan liian pitkät hihat eivät roiku inhottavasti, mutta tässä tapauksessa resoria oli enää niin lyhyt suiru, ettei se olisi riittänyt. Jouduin siis tyytymään kaksoisneulalla huolitteluun.

Pesukarhukankaan ostin kangaskirppikseltä, enkä kuollaksenikaan muista alkuperäistä myyjää. Tämä on tehty Ottobren peruspaitakaavalla, kuten viime postauksenkin paidat. Näitä peruspaitoja on loppujen lopuksi aika kiva huristella, ei tarvitse turhia kikkailla. Tämä paita jäi myös yhdeksi viimeisimmistä, jota tehdessä jouduin taistelemaan Singerini kanssa. Viime viiikolla näet kotiutin uuden Pfaff Passport 2.0-ompelukoneen. Heppapaidan hurautin uudella koneella, ja ai että miten mukavaa olikaan kun kaikki toimii. Samalla kun tutustuimme toisiimme, testasin myös uutta bodykaavaa.

Bodyn kaava on Brindille & Twigin Black Friday-tarjouksella ostettu, samalla ostin Liljalle mekkokaavan. Olen niin tykästynyt näihin yksittäisiin kaavoihin, että peruutin juuri viimeisenkin kaavalehden tilauksen. Yksittäisiä kaavoja tulee ostettua harkitummin, mutta niissä on monesti erilaisia variaatioita ja useampia kokoja. Kaavalehdistä taas harvoin muistan mitä mikäkin sisältää ja etsiminen on työlästä. Tämän kyseisen bodyn tein koossa 44, jotta Liljan Baby Born saa siitä itselleen bodyn. Vähän reiluksi se jäi vieläkin, mutta ei se kauheasti tunnu käyttäjää häiritsevän. Nukelle tein bodyn siksi, ettei uutta konetta testaillessa tulevat mahdolliset pikkuvirheet jää kiusaamaan itseäni. Kietaisubodya en ole koskaan aiemmin uskaltanut koittaa, mutta tämä oli melkein kivampi tehdä kuin tavallinen body, kun sai kantinkääntäjällä huristella ympäriinsä. Seuraavat teenkin kokoa isompana odottelemaan käyttäjäänsä syntyväksi. :)

Jokohan tietotekniikka toimii?

Kirjoittelin viime viikolla pitkästä aikaa postauksen, joka ei alun alkaenkaan sujunut kovin hyvin. Koitetaanpa siis uudelleen. :) Palauttelin omaan tietokoneeseemme tehdasasetukset, ja pääsin vihdoin viime viikolla siis kirjoittelemaan tänne, ajattelin että nyt kaikki toimii hienosti. Onnistuin lisäämään postaukseen muutaman kuvan, mutta sitten kuvien lataus tyssäsi eivätkä päivitykset menneet läpi. Kävin sitten hiukan koodipuoltakin ihmettelemässä ja lopulta koko sivusto sekosi. Lopputulemana se, että sivulle ei päässyt kirjautumaan tai katsomaan, kaikenlaisia virhekoodeja vaan paukkui ja kun yhden korjasi, sivu antoi kymmenen lisää. Lopulta onnistuin hetkeksi myös hävittämään koko blogin. Ei hätää, varmuuskopiot ovat kyllä tallella, mutta en päässyt niitä mistään käyttämään. Kyselin apua sitten Facebook-ryhmässä, jossa joku ihana ihminen onnistui palauttamaan blogin aiempaan varmuuskopioon, enkä siis menettänyt kuin viimeisen postauksen. Hip hip hurraa hänelle! Nyt sain jopa päivitettyä lisäosia, joten katsotaan jokohan tämä lähtisi sujumaan.

Viimeisin postaukseni on kesän alusta, jolloin ehdin hieman enemmän kirjoittelemaan ja tekemäänkin jotain kirjoittamisen arvoista. Sitten, jälleen kerran tapahtui elämä, ja blogi painui taka-alalle. Onneksi näiden vuosien jälkeen Käsityöelämää on kuin vanha ystävä, jonka kanssa yhteydenpidossa voi olla väliä, ja sitten taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Toivottavasti nyt jatkamme siitä. Kesä on tosiaan ollut melkoista tohinaa ensin erilaisissa juhlissa, sitten talonostopuuhissa ja tietysti muuttaessa. Sekä tärkeimpänä, kesäkuun lopulla ilmoitteli saapumisestaan myös Pikkukakkonen, jonka laskettu aika on helmikuun lopussa. Isosiskonsa tavoin myös hän vei äidin viikkokausiksi halailemaan pönttöä, eikä käsityöt juurikaan pyörineet mielessä. Nyt on kuitenkin pahoinvointi ja väsymys takana päin, sekä kotitutuminen omaan tupaan hyvällä mallilla. Vihdoin siis aikaa harrastuksille!

Nämäkin kuvat nyt jostain syystä ovat ainakin omalla näytöllä todella huonolaatuisia. Joku menee siis edelleen vikaan, pahoittelut.

Akuuttiin tarpeeseen tein venähtäneelle taaperolle pari paitaa. Lilja kasvoi reilussa kahdessa kuukaudessa melkein 6cm pituutta, joten ei ihmekään että kaikki vaatteet jäivät pieniksi kertaheitolla. Nyt yritän epätoivoisesti paikkailla vaatekaapin puutteita. Asiaa ei helpota se, että ompelutilani on tällä hetkellä remontissa, ja joudun siis ompelemaan kaiken sen keskellä. Nopeasti kuitenkin valikoin pari kangasta johon pääsin helposti käsiksi ja leikkasin paidat jo aiemmin piirtämälläni Ottobren peruspaitakaavalla. Pidensin hihoja ihan hiukan ja avarsin pääntietä, sillä aiemmin tekemäni paidat ovat vähän jämptit pään yli vedettäessä. Hihoissa pieni lisäpituus taas ei haittaa, kun kanttaukset pitävät hihan oikealla paikallaan. Näitä peruspaitoja tehdessä saa kyllä iloita kantinkääntäjästä, kunhan vaan muistaa leikellä vaatteita niin, että samanvärinen resori sopii kaikkeen. Sitten vaan huristellaan menemään hihat ja pääntiet yhteen pötköön. Niin helppoa! Miau mourr-kangas on kotiutunut joskus Käpysen possupussista, aikomuksena on tehdä siitä leggarit minulle itselleni, mutta kun kiirettä pitää… :D

Kun klikkaat kuvia isommaksi, laatu ei näytä ihan yhtä surkealta.

Toinen paita onkin itseasiassa tunika, sillä pääkallokangas ei asettunut yhtään paidaksi mielessäni. Pyörittelin kangasta käsissäni tovin, ja päätin leikata sen samalla paitakaavalla, mutta leventäen ja pidentäen helmaa hiukan. Ja tästä tulikin tosi kiva! Vaaleanpunainen kanttaus tekee vaatteesta paljon hempeämmän, kuin kangas olisi muuten ollut. Laiskuuttani huristelin vielä helmankin kantinkääntäjällä, mutta siitä olisi ehkä tullut parempi jotenkin toisin… Nyt tosin paidassa on jo paprikatahrakin (ideoita poistamiseen…?) joten eipä tuota helmaa kannata enää harmitella, kotipaita kun tästä tulikin. Monet kuosikankaat kääntyvät mielessäni paljon paremmin tunikaksi kuin paidaksi, tarkemmin ajateltuna tuo paitakin olisi voinut olla tunikana kivampi. Tosin tavallisille paidoillekin on käyttöä. Pääkallokangas on joskus aikoja sitten hankittu Jyväskylän kangaskaupasta.

Seuraavaksi pitäisi panostaa omaan pukeutumiseen, kasvava vatsa kaipaisi verhokseen myöskin peruspaitoja. Palaillaan siihen siis myöhemmin. :)