Kuukausi: maaliskuu 2014

16/31

Eipä minulla näköjään onnistu päivittäin bloggaaminen mitenkään. Kovin jäljessä aikataulusta en kyllä ole, että eiköhän haaste saada kunnialla suoritettua. Sunnuntaiaamuna halusin vihdoin toteuttaa myös Silmukan ytimestä-haasteen, jonka järjestävät Silmukan saalistus– ja Pipon ytimestä-blogit. Maaliskuun aiheena oli lempieläin. Minulle siis päivänselvä juttu, koira.

Jo ennen haastetta bongasin Suuri Käsityö-lehdestä ihanan koiratyynyn, ja halusin sen tehdä. Alunperin se oli tarkoitus tehdä koirille riepotettavaksi, mutta kaavoja piirtäessä hoksasin sen olevan kauhean iso. Työn edetessä hoksasin sen olevan myös kauhean suloinen, enkä raaskisi sita koirille antaakkaan.

Saumurilla hurauttelin ensin isompia tilkkuja kiinni toisiinsa, ja näistä paloista sitten leikkasin vartalon. Osia yhdistettäessä koira-raukalle tuli korvavamma, ja toinen korva repsottikin puoliksi irti. Siis ratkoja sauhuten avasin sauman ja tikkasin korvan takaisin paikalleen. Häntäkin jäi hieman kummallisesti sojottamaan sivulle, mutta eipä tuo haittaa. Silmiä en ainakaan vielä halunnut laittaa, jotta halittava pehmeys säilyy. ;) Haukku pääsi meidän sängylle vahtimaan taloa, ja lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen. :)

15/31

Tänään mietiskelin jälleen blogia, ja sitä, mitä tänne voisin kirjoittaa. Kaikenlaisen puuhaamisen lomassa yritin keksiä sopivaa juttusarjaa. Lopulta keksin sen, ja tänään tulee ensimmäinen osa. Tästä lähtien pyrin joka lauantai julkaisemaan sarjaa, joka kantaa nimeä ”Lauantai kuvina”. Ihanan omaperäistä, eikö? ;)

Idea lähti siitä, kun tajusin, että meidän viikkomme ovat kamalan ihanan rutinoituneita. Viikot ollaan töissä ja pidetään kotia pystyssä edes jotenkin. Minä neulon, ompelen tai askartelen, mies puuhaa omia juttujaan. Lauantai-aamulla mies useimmiten lähtee taas omiin puuhiinsa, ja kotiutuu iltapäivällä tai alkullasta. Tämä aika on minun omaa aikaani, jolloin teen viikolla kesken jääneitä hommia ja nautin rauhasta. Tajusin, että näitä omia touhujani olisi mukava kuvata, ja näyttää teillekkin mitä kaikkea oikein puuhaankaan päivän mittaan. Tästä se siis lähtee.

 Aamupäivä oli upouuden Singerin koeajoa, josta syntyivät jo aiemmin esittelemäni verhot.
 Ompelun jälkeen selkä oli niin kipeä, että köytin koirat vyötärölleni, otin sauvat käteen ja lähdettiin lenkille. Viime viikolla esittelin kukkapenkistä puhkeavia alkuja, tällä viikolla on lunta…


 Lenkin jälkeen ansaittu päiväkahvi, jäätelöä ja bloggausta. ;)

Aamupäivä tuli ommeltua, joten alkuilta pyhitettiin neulomiselle ja viikon aikana tallennetuille TV-sarjoille.
Mies oli poissa poikkeuksellisen kauan, joten hemmottelin itseäni vielä hieman lisää ja lakkasin kynnetkin. Käytän aina tuollaista kovettavaa lakkaa, kun kynteni eivät millään kestä kaikissa touhuissani mukana, vaan katkeilevat ja liuskottuvat.
Tämä päivä meni näin, haluatteko tietää tulevinakin viikkoina lauantain kulusta? :)

14/31

Vihdoin näyttösuunnitelmani on valmis ja hyväksytty. Olen jopa ehtinyt ompelukoneen ääreen. ;) Eilen uusi ompelukoneeni saapui, joten pitihän sitä jotain ommeltavaa keksiä. Verhokankaat saapuivat aiemmin tällä viikolla, ja ensimmäiseksi projektiksi otinkin olohuoneen valkoiset sivuverhot. Ongelmani on edelleen kankaan leikkaaminen suoraan, ja verhotkin taitavat olla vähän vinksallaan. Edelleen kuitenkin harjoittelen ahkerasti, ja verhoihin olenkin erittäin tyytyväinen.

Aamupäivän tosiaan kynin kieroja leikkuureunojani langansuoraan sen verran kuin uskalsin. Ylä- ja alareunoja en uskaltanut paljoa, kun pelkäsin ettei minulla ole verhoja kohta lainkaan. Taittelin, silitin ja mittailin käänteitä ja toivoin parasta, ja lopulta verhoistahan tuli ihan hyvät!

Ilmeisesti kuitenkin minulle tuli mittavirhe, tai mahdollisesti liika silittäminen kutisti kangasta vielä, sillä kuvasta näkee valkoisen verhon olevan muutaman sentin lyhyempi kuin ruskea. Mielestäni valkoinen on kuitenkin paremmalla korkeudella, joten taidan tuosta ruskeasta ottaa vielä hieman pois.

Verho on suunnilleen 140cm leveä. Meillä on olohuoneen seinä kokonaan ikkunaa, ja molemmissa reunoissa roikkuu nyt valkoinen ja ruskea leveä verho. Taidan ostaa näihin vielä lyijynauhaa alareunaan, jotta verhot laskeutuisivat kauniimmin. :)

Loin näihin ompelujuttuihini nyt uuden tunnisteen nimellä Ommellut 2014, jotta lajittelussa pysyy edes joku järki. Valmiit 2014-nimikkeen alta löytyvät siis käsityöt.

13/31

Hampaita pestessäni surkuttelin mielessäni, etten tänäänkään ehdi blogata, eikä ole mitään kirjoitettavaakaan. Sitten mieleeni palasi Sata syytä olla onnellinen-haaste. Tänään on ollut kaunis päivä, ja olen tuntenut itseni oikein superonnelliseksi.

Ensimmäinen onnen aiheeni on pyykkien kuivaus ulkona. Ihana raikkaus ja ulkoilman tuoksu.

12/31

En meinaa millään ehtiä kirjoittamaan mitään, saati sitten tekemään mitään kirjoittamisen arvoista. Syy tähän löytyy siitä, että kirjoitan parhaillaan viimeistä näyttösuunnitelmaani, jolla alkaa olemaan jo kiire. Lisäksi pitäisi tehdä yksi sukkapari, yksi huivi, kahdet verhot, kaksi koiran petiä, kaksi koristetyynyä, mekko, pusero ja takki. Tekemistä riittäisi siis, kun vain ehtisi. Tänään kuitenkin postissa saapui kankaita aika kasa, ja ovatkin niin ihania, että oikein itkettää! 

Vasemman puoleisessa kuvassa olevat kankaat on tilattu Ompelun ihanuus-verkkokaupasta. Musta kangas on viskoositrikoota, josta tulee mekon helma. Harmaa kangas on trikoota ja aikoo muotoutua puseroksi.
Oikean puoleisessa kuvassa olevat kankaat taas ovat Jotexilta. Valkoinen puuvillapanama(?) on tulevat olohuoneen verhot. Keltakuvioisesta kankaasta tulee koirien pedit ja koristetyynyt. Vaalea pallokuvioinen kangas on makuuhuoneen verhot. Näistä tykkään ihan kauheasti kyllä, oikein sormet syyhyävät tekemään, mutta näyttösuunnitelma vie aikaa, ja selkäkin on niin huonossa kunnossa, ettei ompelukoneella pysty oikein olemaan. :/ Ehkä viikonloppuna saan jo jotain aikaiseksi.