Pala kesää talveen

Kesä ja mansikat. <3 Sieltä se kesä taas pikkuhiljaa saapuu, me otimme Liljan kanssa kesäfiilistelyyn pienen varaslähdön. Tarpeeseen ommeltuun yökkäriin ei meinannut millään löytyä sopivia kankaita, kokonaan kuviollinen oli liian levoton, enkä oikein yksiväristäkään halunnut. Eikä toisiinsa sopivia kankaitakaan ollut oikein kauheasti. Mansikkakangasta pyörittelin pitkään käsissäni, sovittelin kaveriksi kaikenlaisia trikoita. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta ihan sattumalta käteen osui Noshin possupussista aikoinaan kotiutunut JC. Ja sehän sopi kuin nenä päähän! JC hihoihin oli muutenkin ihan nappiratkaisu, sillä Lilja nukkuu unipussissa, josta kädet jäävät tietysti ulkopuolelle. Nyt eivät kädetkään palele öisin.

Mansikkatrikoo on Kankaita.comilta joskus ostettua. Kangas on todella suloista, mutta valitettavasti laadultaan ei kovin kummoista. Nyt jo haalarissa on reilusti nyppyä, kun taas vieressä Noshin JC oikein häikii sileydellään. Usein siis hieman hintavampi kangas maksaa itsensä takaisin laadullaan. Kaavana tässä on Max&Meenan Rompaloones, josta olen jonkin verran laskenut haaraa ja kavensinpa hieman lahkeitakin. Kaavassa on mitat käden-, jalan- ja pääntien resorille, mutta minä olen molemmilla kerroilla unohtanut, että kyseessä olisi nimenomaan resori, tässäkin yöpuvussa pääntie on todella ahdas, eihän tuo JC veny samalla tavalla resorin kanssa.

Näinkin ison lapsen kanssa vetoketjullinen haalari olisi kätevämpi, olen tästä yhden vetoketjuversion tehnytkin, joka ei kyllä tainnut blogiin saakka koskaan päätyä. Tosin, kun tämä kuitenkin vaan puetaan illalla ja otetaan aamulla pois, ei ole niin justiinsa, vaikka nepit olisivatkin hieman työläät. Hankalaksi pukemisen tekee tämä sähköjänis, jota myös vauvaksi kutsutaan, joka pakenee paikalta aina pukemisen koittaessa. Jos pako epäonnistuu, saamme kyllä tuta hänen raivonsa. :) Vetoketju voisi siinä suhteessa olla nopeampi vetäistä vaan kiinni. Tietysti silloin kaula-aukon huolittelu hieman hankaloituu. Niin tai näin, molemmin tämä on oikein toimiva yöhaalari, haaraa laskemalla mahtuu tuhti yövaippa ja vielä villahousutkin!

TAAS paitoja

No, nyt ne edelliset paidat ovat jo pieniä. Onneksi ne ehtivät sentään jokusen kerran käyttöön. Piti siis jälleen tekaista muutama pusero. Itseasiassa näitä 80-senttisiä vaatteita pitäisi tehdä enemmänkin, tätä kokoa ei ostovaatteena kovin montaa ole. Ensin pitäisi vaan raivata ne 74-senttiset säilöön, jotta tietäisi mitä tarvitaan. Se on ollut projektinani jo tovin… :) Nämä ovat hyvinkin peruspertsaa jälleen, välillä tekisi mieli tehdä jotain ”hienompaa” mutta jotenkaan en vaan keksi mitä tekisi. Tuohon etummaiseen sentään applikoin L (niinkuin Lilja) rintaan. Näissä kaikissa on pienenä jununa tuo nepitys, kahdessa etummaisessa kantti menee olalla vierekkäin ja taaimmaisessa neppilista menee kädentielle.

Olkanepilliset paidat ovat lähtöisin Suuri Käsityö 2/2013-lehdestä. Muistaakseni kokoja oli vain 80 asti, harmi, sillä tykkään mallista. Ohjeessa nepit ovat molemmilla olkapäillä, mutta koska minä en tule toimeen nepparien kanssa edes Prymin pihtejä apuna käyttäen, ompelin toisen olan kiinni. Kyllähän paita menee kevyesti pään yli vain toisen olkapään nepit avaamalla. Olen myöskin edelleen kovin tykästynyt hihansuun kanttaukseen, vähän liian pitkät hihat pysyvät niiden avulla kivasti paikoillaan eikä valu. Tennarikangas on joskus kotiutunut Jyväskylän Kangaskaupan mysteeripussista, peurakangas taas taitaa olla Majapuulta? Applikoinnista tarkempaa kuvaa löytyy Instagramista. Jälkeen olen to-del-la tyytyväinen, en olisi uskonut saavani Singerilläni noinkaan tasaista tikkiä aikaan. Jälleen käytin talouspaperia irti revittävänä tukikankaana – toimii edelleen upeasti. Kirjain on myös liimaharsolla kiinnitetty paitaan ennen tikkausta. Tämä innoittamana kyllä applikoin lisää!

Toisessa kuvassa Liljan päässä oleva pipo on Tyyne-Esterin ruttupipon kaavalla tehty. Tosin madalsin mallia jonkun verran ja siltikin se valuu silmille. Näin pienelle ei ruttupipo taida olla hyvä valinta. Mutta söpö se on! Rusetti on kierrätyskankaasta, itse pipo on tehty joustocollegesta. Lippa ei mennyt ihan kohdilleen, jälkikäteen tajusin, että se ei olisi saanut ylettyä sivusaumaan saakka. Nyt toisen puolen saumakohta on vähän hassu, kun lippaa jäi väliin.

Kolmas paita on Noshin ilmaiskaavan pohjalta tehty (löytyy myös SK 5-6/2015). Lisäsin nepityksen tosiaan kädentielle, jotta paidan saa vähän helpommin vedettyä pään yli. Mallia nappasin jostakin Ottobresta, jossa oli samanlainen nepitys. Laitoin kaksi KAM-neppiä, mutta käytännössä ensimmäisen avaaminen riittää ihan hyvin. Malliltaan tämä paita on aika reilu, Liljalle hihat ovat todella pitkät ja paita itsessäänkin on melkein mekko. Itseasiassa piirisinkin tästä jo tunikakaavaa, testikappale on vielä keskeneräinen. Kangas on Kankaiden yön saalista Selialta. Kangas ei tunnu ihan tavalliselta trikoolta, vaan jotenkin liukkaammalta. En ole huomannut katsoa, että mitä materiaalitiedot paljastavat. Käytössä kyllä toimii hyvin, vaikka oudolta tuntuukin.

Näistä kolmesta yhteen muistin laittaa Äiti teki-ompelumerkin.

Vaatekaappiprojekti: Ehta

Helmikuun VKP2017-haasteena on miettiä itselle sopivia värejä ja malleja. Pinterestin värianalyysien perusteella olen syksy, mutta epäselväksi on edelleen jäänyt, olenko soft vai deep autumn. Vartalotyyppini taas on rectangle tai standard. Rectangle on selvä, H siis. Standard on hieman epäselvä, olisiko se siis X? Olen siis jotain näiden väliltä. Onnekseni H- ja X-vartaloiselle sopii saman tyyliset, vyötäröä korostavat vaatteet. No, tämänkertainen Ehta ei sitä kyllä ole, mutta se on sentään oikean värinen. Jos siis oletetaan, että olen deep autumn. Haaste ei siis ihan täysin ole vielä suoritettu.

Tämän ompeluksen myötä huomasin, että minulle ei tosiaan raglanhihainen vaate istu. Seuraavaan Ehtaan on siis muokattava tavalliset hihat. Tuskailin hihojen ja kainalorypyn kanssa pitkään, ja lopulta päädyin tekemään pienet muotolaskokset seka kaventamaan hieman hihasta imetysluukun alareunaan asti. Käytettävä tästä nyt onneksi tuli, vaikkei istuvuus olekkaan täydellinen. Imetysluukun toki myös lisäsin alkuperäiseen kaavaan. Muuten tein tämän version ihan kaavan mukaan.

Kangas on Kankaiden yön saalista, Paapiin Spotty-JC. Kakkoslaatua kuulemma, pohjaväri on epätasainen. Näköni on kyllä huonontunut, eli ehkä minussa on vika, mutta minä en tässä kyllä epätasaisuutta huomaa. :) Tätä jäi vielä hiukkasen, ehkä teen vielä pipon itselleni, jos nyt päätän olla deep autumn.

Seuraavaksi pitäisi käydä siis vyötäröä korostavan vaatteenn kimppuun. Minkäänlaista visiota minulla ei vielä ole, joten vinkkejä hyvistä kaavoista otetaan vastaan. Olen huomannut, että vihdoin ompelutaitoni on karttunut niin, että valikoin mieluiten päälleni jotain itse tehtyä. Se, jos mikä on palkitsevaa. :)

Neljä x housut

Meillä ilmeni akuuttia housupulaa. Ja nyt niitä tuntuu tursuavan joka paikasta. Mitä tapahtui? Siltikin vain parit housut ovat käyttökelposia. Kestovaippaa käyttävälle tytölle on liki mahdotonta löytää sopivia ostohousuja, miten ompelutaidottomat sen tekevät? Normaali taskuvaippa mahtuu kyllä, jos housut ovat vähän reilut, mutta ihottuman vuoksi Lilja on viime aikoina käyttänyt alushousut-sisävaippa-villahousut-yhdistelmää. Paksuutta löytyy siis, kuten kuvastakin näkee.

Näissä ”kestovaippaleggareissa” on jo aiemmista postauksista tuttu Baby Got Back. Liljalla on näitä lähes joka koossa. Kaava on reilua mitoitusta, joten vaikka Liljakin käyttää nyt kokoa 74-80cm, taskuvaipan päälle sopivat hyvin 3-6M-koon legginssit. Olisiko se sitten koko 68? Nyt sisävaipan ja villahousujen päälle tein kokoa isommat housut, eli 6-12M ja näyttävät aika hyviltä. Lahkeet ovat joka koossa aika ahtaat, joten näihin legginsseihin lisäsin lahkeensuuhun hieman leveyttä. Paksu vaippasetti syö korkeutta housuista, ja Onerva-housut jäivätkin ehkä hieman mataliksi.

Kankaina näissä on Nappinjan Diagonaaliraita-trikoo sekä Sampsukan Onerva-velour. Raidallisten toinen lahje on leikattu poikittain, jolloin raidat menevät lahkeissa eri suuntiin ja kohdistuvat KE-saumaan. Kuvaa ei tietenkään ole. Onervat taas kohdistuivat peppuun ihan vahingossa noin hienosti. :)

Toinen housupari on uusimman Ottobren (01/17) Baggy-kaavalla tehty. Villahousut eivät näiden alle kyllä sovi, mutta taskuvaipan päälle istuvat kauniisti. Tämän vuoksi teinkin mustat housut Jyväskylän Kangaskaupan merinosta ja lanoliinitin, joten menevät sisävaipan päälle ihan sellaisenaan. Sisävaipassa ei siis ole kosteussulkua, ja ne vaativat päälleen villahousut. JKK (ja ainakin Selia) myy merinovillaa, joka sopii villahousutarkoitukseen. Kestovaipan päällä käytettävät villahousut on lanoliinitettava, jotta ne imevät kosteuden. Villa puhdistaa itse itseään, joten housuja ei pestä ennen kuin niissä on näkyvää likaa, tuuletetaan vain. Pitkän villahousut ovat siitä epäkäytännölliset, että meillä ainakin sormisuokaillessa sitä näkyvää likaa tahtoo tulla aika pian. :) Pallokuvioinen kangas on sekin JKK:lta, harjattua joustocollegea. Lisäsin resoreilla vähän pituutta, jotta housut menevät käytössä kauemmin.

Facebookissa olen useasti törmännyt näihin ihaniin ompelumerkkeihin. Ihmiset ovat tehneet kimppatilauksia ja minä olen aina myöhästynyt. Sitten eräs ystävällinen myi minulle omistaan 50kpl Äiti teki-lappuja. <3 Olen niitä nyt läiskinyt sinne tänne ompeluksiini. Haluaisin ihan oman ompelumerkin, mutten ole vielä keksinyt, mitä siihen kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus! :D

Vaatekaappiprojekti: Ruskamekko

Osallistun Savalaisten Vaatekaappiprojektiin -17. Joka kuukausi haasteeseen liittyy tehtävä tai tehtäviä, joiden päämääränä on se unelmien vaatekaappi. Tammikuussa haasteena oli listata oman vaatekaapin puutteita ja ommella yksi. Tarkoitus oli myös kerätä Pinterestiin ideataulua omasta tyylistä. Taulu jäi vähän lyhyeksi, en ole ehtinyt jatkamaan sitä vielä. Mutta se antoi jo hieman ideaa ja pääsin alkuun. Minun tyylini (tai tyylittömyyteni) on ollut pääasiassa farkut ja trikoopaita. Omalta se ei kuitenkaan ole tainnut tuntua, sillä tämä projekti innosti todella. Minulla on esimerkiksi hirveä määrä erilaisia kenkiä, useat korolla, joita en käytä lähes ikinä. En osaa tälläytyä sitä varten, että lähden ruokakauppaan. Muualla käyn harvoin, sillä maalla asuessa hoidan ostokseni suurimmaksi osaksi nettikaupoissa. Pinterest antoi ihanasti ideoita omaan tyyliin, joka on helppo arkityyli ruokakauppaan ja kyläilyyn.

Oman vaatekaappini puute oli mekko. Ja vielä imetys-sellainen. Ja sitten löysin Etsystä Ruskamekon kaavan, jota olen kärkkynyt jo pitkään! (Jos joku muukin on, valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. En voi suositella kaavan ostamista, sillä tiedostossa on virheitä. Nämä on annettu tiedoksi myyjälle, mutta en tiedä onko hän korjannut niitä.) Kaava tosiaan aiheutti harmaita hiuksia, mutta jonkinlaisen sain siitä kasattua. Mekko taas vastaa odotuksia täysin, olen aivan rakastunut.

Kankaat ostin Jyväskylän Kangaskaupasta, tarkoituksena Martha-tunika (joka muuten sekin on aivan ihana kaava). Ruskamekko vaati kuitenkin kangasta reilusti, eikä minulla ollut yhtään sopivaa, joten käytin nämä. Yhdistelmästä tuli ihan kiva, vaikka aluksi epäröin. En osaa yhdistellä muuta kuin mustaa ja jotain väriä. Ja kun mekossa on jo harmaata ja väriä, minne se musta pannaan? No vaikka legginsseihin, hyvältä näytti ja kivi vierähti sydämeltä. Ja tähän toki punaiset villasukat, hyvältä näyttää. ;)

Kanttasin imetysluukun ja kaula-aukon FOE:lla, laiskana olen tykästynyt siihen todella. Jälki on siistiä ja ompelu helppoa. Sopiva venytys on kyllä välillä haastavaa, imetysluukun reunaankin FOEta olisi saanut venyttää vähän reilummin. No, harjoitus tekee mestarin. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia myös hieman yksityiskohtaisemmin, mutta kun moneen päivään en ole muistanut tai ehtinyt, päätin nyt julkaista tämän ilman tasokuvia. Valitettavasti minun, ja siten myös teidänkin, on ajanpuutteen vuoksi tyytyminen hieman huonompiin kuviin postauksissa. Yritän parantaa tapani.

Vaatekaappiprojektista (#vkp2017) intoutuneena tilasin Kankaiden yöstä jokusen metrin kangasta itseäni varten, lähitulevaisuudessa varmasti näette niitä täällä. :) Kangaspinkkaa vilautan Instagramissa kunhan viimeinenkin paketti saapuu.