Äitiysvaatepläjäys

Kyllä minä jotain jouluistakin ompelin, itselleni joulumekon näet. Ompelin myös Liljalle mekon, sekä muutaman joululahjan, joihin palaan hieman myöhemmin. (Luulin kyllä kirjoittaneeni niistä jo.. voihan raskaushormonit ja pätkivä muisti.) Mekon kangas tuli vastaan Majapuun joulukalenterista, jossa se ensin huuteli minua ostamaan itsensä, sitten tulin katumapäälle ja kauhistelin värivalintaa ja lopulta rakastuin mekkoon.

Olen pitkään tuskaillut odotusvaatteiden kanssa, kun kaikki mekot saavat minut näyttämään lähinnä Muumimammalta. Olisi pitänyt heti tyytyä vanhaan, hyväksi havaittuun Ruskamekkoon, eikä tuhlata kangasta muihin. Tämä on täydellinen, sopii odotukseen ja imetykseen. Kankaan väri tosiaan aluksi hieman hirvitti, sillä pukeutumisessani on aina edes osaksi mustaa, eikä tuntunut luontevalta yhdistää kokopunaista mekkoa mustiin legginsseihin. Lisäksi halusin mekkoon ripauksen arkisuutta, jotta sitä voisi käyttää huoletta myöhemminkin. Tein siis hihansuihin mustat resorirannekkeet, sekä huolittelin pääntien mustalla resorilla. Tämä pieni määrä riittää siihen, että mekko sopii todella kivasti mustien leggarien kanssa, ja menee tosiaan ihan arkikäytössäkin.

Leikkelin mekkoa vähän summamutikassa isommaksi, taisin ainakin avartaa kainalosta inan sekä lisätä rinnanympärystä parisen senttiä. Lattialla könyäminen on jo muutenkin haastavaa, niin en jaksanut alkaa piirtämään kaavaa isompana. Lisäksi olisi kuitenkin tarkoitus, että tätä voisi käyttää sitten odotusajan (ja miinus 15kg) jälkeenkin, jolloin kokoa isompi olisi jo varmaan liiankin reilu.

Ruskamekon kaavaa mukaillen olisi tarkoitus piirtää myös tavallisia paitoja odotus- ja imetysaikaan, kunhan vaan ehdin siihen vaiheeseen… Laitan tähän loppuun kuitenkin kollaasin ompelemistani äitiysvaatteista. En ole suurinta osaa (yhtäkään?) täällä esitellyt, enkä niitä enää erikseen aio esitelläkkään. Laitan kuvien jälkeen vielä kaavatiedot, jos joku niitä kaipailee. :)

1. Tumma pitkähihainen. Tehty omalla kaavalla, joka piirretty H&M:n äitiyspaidasta.

2. Siniharmaa mekko. Ruskamekko Mama, jota ei taida enää kaavana saada?

3. Mustavalkoinen mekko. Megan Nielsenin Rie. Näytän kamalalta tämä päällä, mutta mekko on mahdottoman mukava. Paras olisi varmaan ohuesta kankaasta, jotta laskeutuisi vatsan päälle selvemmin.

4. Vaalea t-paita. Tämäkin piirretty suoraan H&M:n äitiyspaidasta.

5. Harmaa mekko. Megan Nielsenin Amber, jota on blogissa näkynyt aiemminkin. Tämäkin on parhaimmillaan ohuesta ja laskeutuvasta kankaasta, tavallinen puuvillaelastaanitrikookin tuntuu hiukan tönköltä. Viskoositrikoo taas tuntuu ja näyttää huomattavasti paremmalta! Imetyspaneelin olen muokannut kivamman malliseksi.

Pikasurautus jouluun

Joulu on vihdoin ohi, ja arki alkaa rullaamaan. Joulupäivänä olimme kutsuneet vieraita, eikä Liljalla ollut siistiä päällepantavaa, Jouluiset ompelukset jo vähän tökkivät, joten nappasin nopeasti ennen päiväunia pari edes suunnilleen toisiinsa sopivaa kangasta ja hurautin unien aikaan ne asuksi. Legginssit ja mekko valmistuivat hetkessä, kun molempiin tarvitsi vain pääasiassa saumuria. Oman osansa hoitivat hienosti päivitetyt koneet, jotka vihdoinkin toimivat niin kuin pitääkin. Vanhojen koneiden kanssa puolet ajasta olisi mennyt säätämiseen ja ihmettelyyn.

Kuvissa vaatteet ovat jo olleet käytössä ja ryppyjä ja tahrojakin löytyy, mutta nappasin silti kuvat nopeasti kun tilaisuus koitti. Mekon sienikankaan ostin jokin aika sitten Kangashamstereista, mustavalkoisena se on helppo yhdistellä eri alaosiin. Mekon kaava on uusi suosikkini Brindille & Twigiltä, raglanmekko #31. Kaavassa on myös valetaskut, mutta kiireessä jätin ne tästä pois. Ilman taskuja ompelukonetta ei tarvita ollenkaan, koko mekon saa koottua nopeasti saumurilla.

Housut ovat vanhalla hyväksi havaitulla Ottobren kaavalla, Baggy 01/17-lehdestä. Lahkeet ovat pituudesta 92, muuten housut ovat 86. Kangas on Eurokankaan jotakin talvitrikoon tapaista, sisäpinta on siis nukattu ja vaikuttaa aivan ihanan pehmeältä ja lämpimältä. Lilja kaipaisi vielä lisääkin yksivärisiä alaosia, jostain syystä minä vaan hamstraan kuosikankaita, enkä yksivärisiä ollenkaan.

Brindille & Twigin koot eivät mene Eurooppalaisen kokotaulukon mukaan, vaan tämäkin mekko on kokoa 90. Siitä syystä minulla ei ole ikinä oikeita kokolappuja näihin vaatteisiin. Ostin aiemmin tänä vuonna Lidlistä leimasimen, jota ompeluporukoissa suositeltiin. Muste käy kankaallekin, ja säilyy hyvänä pesusta toiseen. Leimasin koon trikootilkulle, jonka ompelin niskaan. Lappu nähtävästi jäi vähän vinksin vonksin, mutta eipä se sisäpuolella haittaa.

 

Vielä muutama paita

Vihdoin eilen uskalsin ajatella, että Liljan vaatekaappi ei näytä enää ihan täysin katastrofilta. Näyttäisi siltä että tytöllä alkaisi vihdoin olemaan jotain oikean kokoista päällepantavaakin. Tämä vuodenaika tosin ei ole käsityöbloggaajan ystävä, kuvia joutuu muokkaamaan aika rankasti, jotta niistä näkyisi jotain, joka taas vaikuttaa laatuun vielä rankemmin. Vielä kun valokuvaamiseen käytettävä aika on melko rajallista, joten räpsyt saavat nyt olla mitä ovat.

Aivan ihanasti kuvissa näkyy vähäisen luonnonvalon sekä hehkulampun valon kohtaaminen. Heppakangas on löytö Eurokankaan palalaarista, trikoota, mutta uskoisin seassa olevan jotain muutakin, hiukan liukkaan tuntuman vuoksi. Pääntien kanttaukseen käytin Mumintalon ohjetta, jota testasin aiemmin myös omaan paitaani. Sekä ulkonäköön että ompeluun saa kivasti vaihtelua erilaisella kantttauksella. Yleensä suosin kädenteillä myös resorikanttausta, jotta hiukan liian pitkät hihat eivät roiku inhottavasti, mutta tässä tapauksessa resoria oli enää niin lyhyt suiru, ettei se olisi riittänyt. Jouduin siis tyytymään kaksoisneulalla huolitteluun.

Pesukarhukankaan ostin kangaskirppikseltä, enkä kuollaksenikaan muista alkuperäistä myyjää. Tämä on tehty Ottobren peruspaitakaavalla, kuten viime postauksenkin paidat. Näitä peruspaitoja on loppujen lopuksi aika kiva huristella, ei tarvitse turhia kikkailla. Tämä paita jäi myös yhdeksi viimeisimmistä, jota tehdessä jouduin taistelemaan Singerini kanssa. Viime viiikolla näet kotiutin uuden Pfaff Passport 2.0-ompelukoneen. Heppapaidan hurautin uudella koneella, ja ai että miten mukavaa olikaan kun kaikki toimii. Samalla kun tutustuimme toisiimme, testasin myös uutta bodykaavaa.

Bodyn kaava on Brindille & Twigin Black Friday-tarjouksella ostettu, samalla ostin Liljalle mekkokaavan. Olen niin tykästynyt näihin yksittäisiin kaavoihin, että peruutin juuri viimeisenkin kaavalehden tilauksen. Yksittäisiä kaavoja tulee ostettua harkitummin, mutta niissä on monesti erilaisia variaatioita ja useampia kokoja. Kaavalehdistä taas harvoin muistan mitä mikäkin sisältää ja etsiminen on työlästä. Tämän kyseisen bodyn tein koossa 44, jotta Liljan Baby Born saa siitä itselleen bodyn. Vähän reiluksi se jäi vieläkin, mutta ei se kauheasti tunnu käyttäjää häiritsevän. Nukelle tein bodyn siksi, ettei uutta konetta testaillessa tulevat mahdolliset pikkuvirheet jää kiusaamaan itseäni. Kietaisubodya en ole koskaan aiemmin uskaltanut koittaa, mutta tämä oli melkein kivampi tehdä kuin tavallinen body, kun sai kantinkääntäjällä huristella ympäriinsä. Seuraavat teenkin kokoa isompana odottelemaan käyttäjäänsä syntyväksi. :)

Jokohan tietotekniikka toimii?

Kirjoittelin viime viikolla pitkästä aikaa postauksen, joka ei alun alkaenkaan sujunut kovin hyvin. Koitetaanpa siis uudelleen. :) Palauttelin omaan tietokoneeseemme tehdasasetukset, ja pääsin vihdoin viime viikolla siis kirjoittelemaan tänne, ajattelin että nyt kaikki toimii hienosti. Onnistuin lisäämään postaukseen muutaman kuvan, mutta sitten kuvien lataus tyssäsi eivätkä päivitykset menneet läpi. Kävin sitten hiukan koodipuoltakin ihmettelemässä ja lopulta koko sivusto sekosi. Lopputulemana se, että sivulle ei päässyt kirjautumaan tai katsomaan, kaikenlaisia virhekoodeja vaan paukkui ja kun yhden korjasi, sivu antoi kymmenen lisää. Lopulta onnistuin hetkeksi myös hävittämään koko blogin. Ei hätää, varmuuskopiot ovat kyllä tallella, mutta en päässyt niitä mistään käyttämään. Kyselin apua sitten Facebook-ryhmässä, jossa joku ihana ihminen onnistui palauttamaan blogin aiempaan varmuuskopioon, enkä siis menettänyt kuin viimeisen postauksen. Hip hip hurraa hänelle! Nyt sain jopa päivitettyä lisäosia, joten katsotaan jokohan tämä lähtisi sujumaan.

Viimeisin postaukseni on kesän alusta, jolloin ehdin hieman enemmän kirjoittelemaan ja tekemäänkin jotain kirjoittamisen arvoista. Sitten, jälleen kerran tapahtui elämä, ja blogi painui taka-alalle. Onneksi näiden vuosien jälkeen Käsityöelämää on kuin vanha ystävä, jonka kanssa yhteydenpidossa voi olla väliä, ja sitten taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Toivottavasti nyt jatkamme siitä. Kesä on tosiaan ollut melkoista tohinaa ensin erilaisissa juhlissa, sitten talonostopuuhissa ja tietysti muuttaessa. Sekä tärkeimpänä, kesäkuun lopulla ilmoitteli saapumisestaan myös Pikkukakkonen, jonka laskettu aika on helmikuun lopussa. Isosiskonsa tavoin myös hän vei äidin viikkokausiksi halailemaan pönttöä, eikä käsityöt juurikaan pyörineet mielessä. Nyt on kuitenkin pahoinvointi ja väsymys takana päin, sekä kotitutuminen omaan tupaan hyvällä mallilla. Vihdoin siis aikaa harrastuksille!

Nämäkin kuvat nyt jostain syystä ovat ainakin omalla näytöllä todella huonolaatuisia. Joku menee siis edelleen vikaan, pahoittelut.

Akuuttiin tarpeeseen tein venähtäneelle taaperolle pari paitaa. Lilja kasvoi reilussa kahdessa kuukaudessa melkein 6cm pituutta, joten ei ihmekään että kaikki vaatteet jäivät pieniksi kertaheitolla. Nyt yritän epätoivoisesti paikkailla vaatekaapin puutteita. Asiaa ei helpota se, että ompelutilani on tällä hetkellä remontissa, ja joudun siis ompelemaan kaiken sen keskellä. Nopeasti kuitenkin valikoin pari kangasta johon pääsin helposti käsiksi ja leikkasin paidat jo aiemmin piirtämälläni Ottobren peruspaitakaavalla. Pidensin hihoja ihan hiukan ja avarsin pääntietä, sillä aiemmin tekemäni paidat ovat vähän jämptit pään yli vedettäessä. Hihoissa pieni lisäpituus taas ei haittaa, kun kanttaukset pitävät hihan oikealla paikallaan. Näitä peruspaitoja tehdessä saa kyllä iloita kantinkääntäjästä, kunhan vaan muistaa leikellä vaatteita niin, että samanvärinen resori sopii kaikkeen. Sitten vaan huristellaan menemään hihat ja pääntiet yhteen pötköön. Niin helppoa! Miau mourr-kangas on kotiutunut joskus Käpysen possupussista, aikomuksena on tehdä siitä leggarit minulle itselleni, mutta kun kiirettä pitää… :D

Kun klikkaat kuvia isommaksi, laatu ei näytä ihan yhtä surkealta.

Toinen paita onkin itseasiassa tunika, sillä pääkallokangas ei asettunut yhtään paidaksi mielessäni. Pyörittelin kangasta käsissäni tovin, ja päätin leikata sen samalla paitakaavalla, mutta leventäen ja pidentäen helmaa hiukan. Ja tästä tulikin tosi kiva! Vaaleanpunainen kanttaus tekee vaatteesta paljon hempeämmän, kuin kangas olisi muuten ollut. Laiskuuttani huristelin vielä helmankin kantinkääntäjällä, mutta siitä olisi ehkä tullut parempi jotenkin toisin… Nyt tosin paidassa on jo paprikatahrakin (ideoita poistamiseen…?) joten eipä tuota helmaa kannata enää harmitella, kotipaita kun tästä tulikin. Monet kuosikankaat kääntyvät mielessäni paljon paremmin tunikaksi kuin paidaksi, tarkemmin ajateltuna tuo paitakin olisi voinut olla tunikana kivampi. Tosin tavallisille paidoillekin on käyttöä. Pääkallokangas on joskus aikoja sitten hankittu Jyväskylän kangaskaupasta.

Seuraavaksi pitäisi panostaa omaan pukeutumiseen, kasvava vatsa kaipaisi verhokseen myöskin peruspaitoja. Palaillaan siihen siis myöhemmin. :)

Kesäjuhlien prinsessa!

Ainakin äidin ja iskän mielestä. :) Päätin selättää kammoni joustamattomiin ja tempaisin Liljalle mekon kesän juhliin. Alunperin suunitelmana oli tehdä mekko myös itselleni, mutta ajan ja materiaalien puutteen vuoksi toteutus jäi myöhempään ajankohtaan. Liljan mekko kuitenkin valmistui ajallaan ja ihan odotusten mukaisesti. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihana. :) Kaavana mekossa on ilmainen The Party Dress.

Kangas on ohutta, hieman liukastakin puuvillaa Jätti-Rätistä. Materiaaleja en huomannut katsoa, mutta näppituntumalla heittäisin, että joukossa voisi olla jotain puuvillan lisäksikin. Pitsi on samasta paikasta, valitsin leveimmän minkä löysin. Vyötärönnauha olisi kyllä saanut olla mielestäni leveämpi, mutta aika kävi vähiin, eikä tilaamaan enää ehtinyt. Oli siis tyydyttävä siihen mitä Jätti-Rätistä löytyi. Ruusuke pantaan on tehty samasta pitsistä.

Tein mekkoon elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Jouduin purkamaan ensimmäisen pois, sillä se jäi vähän turhan lyhyeksi, eikä mekko mennyt mukavasti päälle. Toisella kertaa vetoketju piiloutui ihan täydellisesti, olen tyytyväinen lopputulokseen. Jouduin laittamaan vetoketjun muutaman sentin helman puolelle, se vaati pientä kikkailua, sillä yläosa on vuoritettu ja alaosa ei. En tiedä olisiko siihen ollut jokin loogisempikin ompelujärjestys, minulla ainakin aivot nyrjähtivät neulatessa helmaa ja yläosaa toisiinsa ja vetoketjua väliin. Helma piti ommella ensin kiinni vain vuorin puolelle, pari senttiä vetoketjureunasta eteenpäin, jotta yläosan sai vielä käännettyäkin. Pieni yläosa ja melkein kaksi metriä leveä helma olivat paikotellen aika lailla solmussa, ja on suoranainen ihme, että vetoketju, helma ja yläosa olivat kaikki oikeilla kohdillaan. Vetoketjun ompelunn jälkeen helma tikattiin päällisen ja vuorin väliin ihan vain päällipuolelta, jotta kääntöaukkoa ei tarvittu. Tikki jäi piiloon vyötärönauhan alle.

Jos nyt tekisin uudelleen tuon kohdan, ompelisin helman koko matkalta vuoriin OP:t vastakkain, jolloin päällitikkauksessa pitäisi huolehtia vaan päällikappaleen osumisesta kohdalleen. Nyt tikkaus piti tehdä kahteen kertaan, kun vuori ei tullutkaan mukaan joka kohdasta.