Kesäjuhlien prinsessa!

Ainakin äidin ja iskän mielestä. :) Päätin selättää kammoni joustamattomiin ja tempaisin Liljalle mekon kesän juhliin. Alunperin suunitelmana oli tehdä mekko myös itselleni, mutta ajan ja materiaalien puutteen vuoksi toteutus jäi myöhempään ajankohtaan. Liljan mekko kuitenkin valmistui ajallaan ja ihan odotusten mukaisesti. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihana. :) Kaavana mekossa on ilmainen The Party Dress.

Kangas on ohutta, hieman liukastakin puuvillaa Jätti-Rätistä. Materiaaleja en huomannut katsoa, mutta näppituntumalla heittäisin, että joukossa voisi olla jotain puuvillan lisäksikin. Pitsi on samasta paikasta, valitsin leveimmän minkä löysin. Vyötärönnauha olisi kyllä saanut olla mielestäni leveämpi, mutta aika kävi vähiin, eikä tilaamaan enää ehtinyt. Oli siis tyydyttävä siihen mitä Jätti-Rätistä löytyi. Ruusuke pantaan on tehty samasta pitsistä.

Tein mekkoon elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Jouduin purkamaan ensimmäisen pois, sillä se jäi vähän turhan lyhyeksi, eikä mekko mennyt mukavasti päälle. Toisella kertaa vetoketju piiloutui ihan täydellisesti, olen tyytyväinen lopputulokseen. Jouduin laittamaan vetoketjun muutaman sentin helman puolelle, se vaati pientä kikkailua, sillä yläosa on vuoritettu ja alaosa ei. En tiedä olisiko siihen ollut jokin loogisempikin ompelujärjestys, minulla ainakin aivot nyrjähtivät neulatessa helmaa ja yläosaa toisiinsa ja vetoketjua väliin. Helma piti ommella ensin kiinni vain vuorin puolelle, pari senttiä vetoketjureunasta eteenpäin, jotta yläosan sai vielä käännettyäkin. Pieni yläosa ja melkein kaksi metriä leveä helma olivat paikotellen aika lailla solmussa, ja on suoranainen ihme, että vetoketju, helma ja yläosa olivat kaikki oikeilla kohdillaan. Vetoketjun ompelunn jälkeen helma tikattiin päällisen ja vuorin väliin ihan vain päällipuolelta, jotta kääntöaukkoa ei tarvittu. Tikki jäi piiloon vyötärönauhan alle.

Jos nyt tekisin uudelleen tuon kohdan, ompelisin helman koko matkalta vuoriin OP:t vastakkain, jolloin päällitikkauksessa pitäisi huolehtia vaan päällikappaleen osumisesta kohdalleen. Nyt tikkaus piti tehdä kahteen kertaan, kun vuori ei tullutkaan mukaan joka kohdasta.

Synttärimekko 1-vuotiaalle (ja äidille)

No niistä 1-vuotissynttäreistä on jo hetki aikaa, mutta mekkojen kuvaus otti oman aikansa. Ja vielä blogiin saaminen toisen samanmoisen. :D Huhtikuun alussa siis juhlittiin yksivuotiasta Liljaa, ja tein meille molemmille juhliin mekot. Liljan mekko oli todellinen murheenkryyni, sitä tehdessä tuli ensikosketukseni tyllin, enkä tiedä uskallanko enää koskaan koittaa uudelleen. Jostain syystä tylli oli jo ennen ompelua aika mössöä ja takertuvaa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Valmiissa hameessa helma kiertyi ylöspäin, tylli takertui itseensä ja oli tosiaankin mössöä. Juhlat juhlittiin kamalan tyllin voimin, mutta 1-vuotiskuvaan purin tyllin pois ja jätin pelkän trikoohelman. Vieläkin harmittaa, kun mekko ei vastannutkaan odotuksia – vaikkei siinä nyt tuollaisenaan mitään erityistä vikaakaan ole.

Kankaiden valinta lähti oikeastaan liikkeelle kengistä, ostin Liljalle aiemmin H&M:lta tuollaiset puuterin värisen tossut, sillä Lilja ei vielä kävellyt montaakaan askelta juhlissaan, enkä siksi halunnut varsinaisia kenkiä hänelle laittaa. Kävelemättömyyden vuoksi en myöskään halunnut tehdä hänelle ”oikeaa” juhlamekkoa joustamattomasta kankaasta, sillä kontatessa helma olisi ollut tiellä. Näiden ehtojen mukaan tein mekon Noshin trikoista, mustaa ja puuteriroosaa yksivärisenä ja puuteriroosaa Kuisketta. Kaava on Brindille & Twigin #82. Kyseessä on siis mekkobody, jotta takapuoli pysyi piilossa. :) Pidensin hieman helmaa ja lisäsin frillat kädenteille.

Olalla olevat KAM-nepit ovat myöskin hieman häiritsevät, olisin halunnut huomaamattomammat nepit. Mutta kun kerran laitat KAMin, ei sitä niin vain enää pois otetakkaan. Siihen oli siis tyytyminen. Mekon helmassa on rullapäärme, samoin kuin frillojen reunassa. Bodyosan kanttaus sujui kerrankin kivuttomasti, kantti kulki omalla paikallaan kauniisti, vaikka alaosassa on jos jonkinmoista kaarretta ja kiemuraa. Rusettipannan ohjetta olen soveltanut hieman Kakarat-blogista.

Omaan mekkooni taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on Tyyne-Esterin Marokko-trikoo, viime Kankaiden Yön löytö. Ensin ihastuin kankaaseen täysin ja tilasin pari metriä, sitten kankaan saavuttua mietin että APUA en mä osaa pukeutua tämmöiseen kuosiin. Sitten tein siitä tämän Ruskamekon ja ihastuin täysin. Tämä on ihan ehdottomasti yksi mun lempparivaatteista nyt. Helmassa on rullapäärme, hihoissa ja pääntiellä on resorikanttaus, joka on käännetty nurjalle siten, että resori pilkottaa oikealle puolelle ihan hiukan vaan. Tämä on Ruskamekon imetysluukullinen versio, luukku piiloutuu kuosiin todella huomaamattomaksi. Ruskamekko on malliltaan ihana, omasta mielestäni yläosasta tyköistuva ja helmasta levenevä mekko sopii omalle vartalotyypilleni kivasti. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. :)

#vaatevallankumous

Postaus tulee jälleen vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Vaatevallankumouksen kunniaksi ompelin Liljalle joitain vaatteita kierrätyskankaista, pidentääkseni näiden vaatteiden käyttöikää uutena vaatteena Ai mikäkö on vaatevallankumous?

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi tehdasrakennuksen romahduksen vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta. Kevään 2017 Vaatevallankumous tehdään 24.-30. huhtikuuta – tule mukaan!

Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä #whomademyclothes eli kuka minun vaatteeni on tehnyt. Kampanjaan osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä yli 90 eri maassa.

Fashion Revolution

Ompeluharrastuksen myötä näistä asioista on tullut minulle tärkeitä ja pyrin välttelemään asti halpaketjujen vaatteita. Vaatevallankumousviikolla näin Facebookissa haasteen kierrätysompelusta, ja siitä intoutuneena syntyivät nämä kesävaatteet Liljalle. Niin onnekkaasti on jo käynyt, että näitä on päässyt pari kertaa käyttämäänkin. Toivottavasti niitä päiviä tulisi vielä lisää rutkasti. :)

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi pikkusiskon vanha paita, harmi, etten huomannut ottaa ennen-jälkeen-kuvia. Kaava on uusimmasta Ottobresta 3/17, mallian 4&5 yhdistelmä. Mallit ovat pääasiassa sama kaava, pienin muunnoksin. Taskun kiinnitykseen käytin SaVan oppeja, silitin liimanauhalla ensin taitteet, ja sitten uudella nauhalla taskun vielä paikoilleen. Tikkaus oli tämän jälkeen jo ihan lasten leikkiä. Pääntielle laitoin jämäpätkän pitsikuminauhaa, vähän liian löysästi tosin, kun pääntie jäi hieman lörpöttämään. Jostain syystä en saanut mekon väriä oikeaksi kuviin, enkä kyllä oikein osaa kuvailla, minkä värinen tämä sitten oikeasti on. Tumma, vihertävä turkoosi? Jadenvihreä? Jotain sellaista.

Seuraavana myöskin siskon vanha paita, jota olen jo pitkään hillonnut kierrätysompelua varten. Kaava löyty Ottobresta 3/16, malli 12. Hapsut sopivat sulkaprinttiin täydellisesti. Hihojen reunan saumuroin ja käänsin ulospäin pari kertaa, sitten vielä ompelin parilla pistolla taitteen kiinni. Tästä tuli ihan suosikkipaitani, teen varmasti Liljalle lisää tällä mallilla. Ensimmäisen pesun jälkeen hapsut rullautuivat enemmän ja ovat nyt huomattavasti selkeämmät. Malli levenee reilusti alaspäin, mukavan väljä kesäteeppari siis.

Viimeisenä tuhosin pari äitini paitaa. Kuviollinen kangas on jotakin joustamatonta, pinkki kangas trikoota. Kaava on samasta lehdestä kuin hapsupaita, OB 3/16, malli 3. Takana on pisaran muotoinen halkio, jossa pienet, ommeltavat nepparit kiinnityksenä. Pinkin trikoon jämistä tein vielä settiin sopivan rusettipannan. Setti on söpö kuin mikä, mutten oikeasti kovin käytännöllinen. Panta ei pysy päässä hetkeä kauempaa, ja paitakin päällä ollessaan laskeutuu jotenkin hassusti. :D Toivotaan, että nämäkin silti päätyisivät käyttöön joskus.

Fleecetakki ja vähän asiaakin

Minun on pitänyt jo useampaan kertaan kirjoittaa blogin kuvista. Käsityöblogissa suuri rooli on kuvilla, jolloin ne vievät myös paljon aikaa. Ainakin minulla. Valitettavasti minun on pitänyt viime aikoina tinkiä kuvista ja niiden laadusta. Yritän parhaani, mutta elämä on tällä hetkellä niin hektistä, että kuvaamiseen ja muokkaamiseen ei enää riitä aika. Niinpä bloggaan ja muokkaan kuvat nykyään puhelimella, useimmiten samalla odottelen Liljan nukahtamista. 😄 Toivon siis teiltä lukijoilta ymmärrystä, jossain on vaan mentävä matalamman aidan yli.

Ja sitten asiaan! Viime viikolla vietettiin Vaatevallankumousta, jonka merkeissä haastoin itseni ompelemaan vanhasta uutta. Tein jokusen kesävaatteen Liljalle, jotka ajattelin esitellä ensi postauksessa. Tämä fleecetakki ansaitsi mielestäni kokonaan oman postauksensa, sen verran tyytyväinen olen. ☺️

Alunperin tämä siis oli minun oma fleecetakkini, jossa oli liian lyhyet hihat. Sain juuri ja juuri leikeltyä siitä pusakan Liljalle, asettelu vaati jo pientä kikkailuakin. Taskuja en suunnitellut, mutta alkuperäiset taskut olivat jättäneet kankaaseen pysyvän jäljen, ja niitä ratkoessani sain molempiin etukappaleisiin reiät… Niinpä laitoin taskutkin. Hupun etureunan taitteen jouduin ratkomaan, jotta sain uuden hupun leikattua. Jännä, ettei S-M hupparista meinaa saada 86cm hupparia millään. 😄

Alavarat ja hupun sisäpuolen leikkasin Noshin trikoon jämästä, puuterin värinen trikoo luo mielestäni kivan ”tyylikkään” vaikutelman. Aluksi aioin kantata etukappaleiden ja hupun reunan, mutta jostain syystä muutinkin mieleni. Ja onneksi muutin, pusero on kivampi näin. Päätin testata netistä löytämääni vinkkiä huppusauman piilotuksenkin, jälki on paljon viimeistellympi näin. Ongelmiakin ilmeni, sillä nauhan taitetta ommellessani huomasin, että hupun toinen reuna olikin jäänyt pois saumasta. Ei auttanut kuin purkaa, yritin purkaa tietysti mahdollisimman vähän, ja jouduin korjaamaan saman kohdan toiseenkin kertaan.

Kaava on Ottobresta 3/16, alunperin kyseessä oli trikoohuppari. Tein Liljalle nyt koon isomman kuin normaalisti, jotta takki menisi vielä syksylläkin. Lisäksi en jaksanut miettiä fleecen tarvitsemia lisäväljyyksiä, vaan oikaisin hiukan tällä tavoin. Nyt tämä toimii ihan takkina, kun alle mahtuu vaatetta ja pituutta on kivasti, syksymmällä tämä toimii sitten kivasti hupparina varmaankin. Fleece materiaalina imee kaikki koirankarvat, kuten kuvista näkee, eikä tosiaan muutenkaan ole ympäristöystävällinen vaihtoehto. Punnitsin ommellessani tätä, onko parempi kierrättää fleece vai heittää pois? Vieläkään en tiedä vastausta, mutta päätin kierrättää. Fleeceä en kuitenkaan aio ostaa ompeluihini enää.

ps. Lisäsin uuden avainsanan postauksiin! Jos Ottobren kaavoista ommellut kiinnostavat, ne löytyvät tästä eteenpäin oman avainsanansa alta. 

Setti taaperolle

Niinpä! Lilja siirtyi huhtikuun alussa taaperojengiin! Äidille tämä oli ehkä hiukan kova paikka, mutta nyt siihen on alkanut jo tottua. Vauvavuosi hujahti uskomattoman nopeasti. :)

No, tämä taaperoni kasvaa kovaa vauhtia ja uusien vaatteiden tarve on jatkuva. Tämänkertainen setti on ainakin yläosien puolesta jo vähän kesäfiiliksellä tehty, vaikka pitkähihaisia vielä ovatkin. Idea settiin syntyi Käpysen megamysteerin myötä, paketista löytyi housujen JC ja kelta-valkoinen vinoraitajersey. Keltainen Nappinjan päärynäjersey löytyi jo omista varastoista. Nämä suorastaan huusivat päästä yhteen.

Paidat taas ovat tutulla peruskaavalla tehdyt, ihanaa, kun olen viimein löytänyt sen luottokaavan! ❤️ Paitoihin olisin halunnut tehdä jotain pientä jujua, mutta oikein mikään ei tuntunut sopivalta. Toiseen paitaan sitten jatkoin takakappaleen etukappaleen puolelle ja tein etukappaleen toisesta kankaasta. Päärynäpaitaan ei irronnut enää mitään jujua. 😄

Haalari on Reggae nimeltään, Ottobre 1/16. Tämä on ihan kaavan mukaan tehty, hieman alaspäin levenevä malli sopii kestovaippapepulle hienosti. Hihaton haalari sopii kivasti kevääseen ja kesään, varsinkin kun vappu ei nostanut odotuksia ilmojen lämpeämisestä kovin korkealle…

En muista, olenko kertonut, mutta minäkin kotiutin aikoinaan kantinkääntäjän Karnaluksista. On muuten näppärä kapistus! Ainoa ongelma on, että kääntäjän paikka ei tunnu olevan koneessani missään hyvä. Jos saan neulat kulkemaan reunassa kauniisti, paininjalka yrittää syödä kanttini! Kantin reuna siis alkaa nousta paininjalan raosta ylös. Muutamia paininjalkoja olen koittanut, mutta mikään ei tunnu hyvältä. Käytätkö sinä kääntäjää? Oletko törmännyt vastaavaan ongelmaan?